torstai 23. syyskuuta 2010

Sunitan purjehduskausi päättyi

Sunitan purjehduskausi tältä vuodelta päättyi viime viikonloppuna. Lauantaina tyhjensimme veneen irtotavarasta ja nostimme maston pois. Materiaalisina tappioina tutkaheijastin (tarttui nosturiin) ja yksi vanttia suojaavista metalliputkista (laidan yli mereen). Irtotavaraa (purjeita, pelastusliivejä, vaatteita jne.) kertyi peräkärryllinen ja vähän ylikin.

Moottoriremontin yhteydessä vaihdettiin polttoaineen suodatin ja öljyt talviversioon. Kone oli tätä ennen ajettu kuumaksi. Mahdollisesti laitoimme väärää öljyä, ainakin poistettu versio oli automaattivaihteistolle tarkoitettua ja tilalle laitettu ei. Aikaa tähän pikku operaatioon heilahti jälleen 5-6 tuntia. Niin ja muistiin kevättä ajatellen, Windexi kiristetään kuusiokulma-avaimella - ei Torxilla...

Sunnuntaina nostimme veneen pois telakkamestarin suosiollisella avustuksella. Veneitä oli jonossa neljä meitä ennen, joten nostot eivät olleet vielä todenteolla alkaneet. Tästä syystä myös veneen pesuun koleassa ja sateisessa säässä jäi enemmän aikaa ja eriasteinen lima puunattiin kyljistä pois painepesurin avustuksella. Samalla koneen merivesijäähdytykseen laitettiin pakkasnesteet paikalleen jäätymisen estämiseksi. Niin ja toinen muistijuttu, termostaattia ei moottorissa ole, joten sitä ei tarvitse irrottaa. Niin ja vielä, pakkasnesteelle ja moottoriöljylle on omat vaihtoletkut vaihto-operaatioita varten.

Tälle syksylle on vielä edessä katoksen pystyttäminen ja jaksamisen mukaan vesihiontaa ja muuta remppaa. On niitä tosin mukavampi kevätauringossa tehdä, kuin räntäsateessa...

Ensi viikonloppuna on edessä vielä kauden virallinen päätöskilpailu, eli Räntärace Iin Röyttään. Startti 11.00 lauantaiaamuna ja perillä odottavat Valon juhlat seuran majalla.

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Edea Ocean Race

Vuoden 2010 Edeaan startattiin hyvissä ajoin. Tuttu tiistaikisan rata ja startti klo 12.20 takasivat hyvän harjoitteluajan ennen varsinaista kisastarttia. Tuuli alkoi yltymään jo ennen kisan alkua ja vaihdoimme ykkösgenoan jibiin. Tälle purjeelle ei nykytilanteessa ole tarjolla kunnollisia trimmejä, sillä sopivia skuuttikiskoja ei yksinkertaisesti ole. Viritimme siis tilalle inhaulerit, joilla jibiä saadaan vedettyä enemmän sisäänpäin tarvittaessa.

Sirenat rinnakkain.

Kisa startattiin kolmessa luokassa 10 minuutin välein. Oma starttimme oli siis noin klo 12.20 ja siirryimme starttiviivan taakse noin 12.10 tarkoituksena saada lähtöaika kellotettua mahdollisimman tarkasti. Tässä kuitenkin epäonnistuttiin ja kellomiehellä meni aika ohi – tarkka lähtöaika jäi siis avoimeksi. Minuutin kohdalla saatiin summeriääni ja siirryttiin lähemmäksi starttiviivaa. Tarkat sekunnit olivat kuitenkin avoimena, joten lähtö meni tuuripeliksi... ja tällä erää tuuri loppui.

Kakkoslys starttaa.

Jouduimme asemaan, jossa kummallakin puolella oli veneet ja meidät käytännössä nostatettiin ulos maaliviivalta. Lähtöpaukun kuuluessa olimme n. 20 metriä starttiviivasta ulkona yhdessä Meta-Baronin kanssa ja palasimme takaisin tekemään uuden startin. Kysymys oli lopulta vain sekunneista, mutta pieleen meni. Rytinässä oli vaikea nähdä mikä kokonaistilanne oli, mutta uskoisin että kyllä joku muukin otti varaslähdön. Noh, kaksi palasi ainoastaan takaisin.

Startin uusimisessa saatiin taas todistaa uusi erikoisuus, kun jiippasimme takaisin lähtöviivalle. Jibi kiertyi keulavantin ympärille ja otti tuulta, samalla tehden mini-tissiliivit vantin ympärille. Tilanne ratkesi korjaavalla vendalla ja lähdimme nousemaan kolmikulmaa kohti. Oman luokkamme veneet menivät jo kaukana edellä. Kolmikulmalle päästiin sinänsä hyvin, vaikka jibin kanssa sähläyksessä oli kulunut jälleen kalliita sekunteja paikallaan kelluessa. Kisatilanne oli sinänsä jo aika selvä, tiistisrata on kovassa tuulessa niin nopea että tekemällämme virhemäärällä tilanne oli jo selvä.

Kolmikulmalla ohitimme Jahwelin, jonka luovit eivät menneet oikein putkeen. Käännöksen jälkeen aloitimme sivutuuli(?)osuuden ja takaa-ajon edellä meneviin veneisiin. Muutaman veneen ohitus paranti hieman mielialaa ja Toppilan portilla olimme jo saaneet edellä meneviä veneitä ihan mukavasti kiinni.

Matkalla Toppilaan.

Ufo tuulettaa genaakkeria.

Käännöksen jälkeen vedimme spinun ylös ja ongelmat alkoivat uudelleen. Spinu aloitti päivän vetämällä itsensä tissiliiveille ylös ja ryhdyimme tempomaan sitä auki. Skuuttien tempomisen jälkeen spinu aukesi ja yritimme seuraavaksi saada spinupuomia irti keulavantista. Ihmettelin kannella miksi spinun alareuna kulki merenpintaa pitkin ja myös miksi ison puomi viisti merenpintaa - asento ei ollut millään tapaa terve. Muoto muistutti enemmänkin jonkinlaista genaakkeria.

Maalia kohti.

Katse ylöspäin paljasti, että spinun noistin oli noin 1,5 metriä alhaalla. Isommassa aallokossa spinu olisi hörpännyt vettä ja haljennut päreiksi, joten ryhdyimme tempomaan vetävää spinua takaisin ylös. Todennäköisesti spinun skuuttiköysi oli löystyttänyt nostimen lukkoa ja spinu oli päässyt valumaan alas - tai sitten nostovaiheessa oli jokin mennyt vikaan ja spinu ei vain ollut tarpeeksi ylhäällä. Yhtä kaikki.. lopulta spinu oli ylhäällä, veti ja puomikin oli suurin piirtein oikealla kohdalla, mitä nyt ehkä vähän liian alhaalla. Saimme lopulta jopa jibin vedettyä alas, kun välitön broachivaara oli ohi.

Spinuajo meni lopulta jollain tapaa ja pääsimme maaliin. Epäonnistuneen startin jälkeen emme oikein saaneet tilannetta nollattua ja homma kaatui perusvirheisiin ja ehkä jopa yliyrittämiseen. Tympäisi.

Murheenkryyni ylhäällä - puomi alhaalla. Kikkataljakin vielä tallella.

Niin ja kauniiksi lopuksi maaliviivan ylitettyämme kikkitalja tipahti kolahtan kannelle. Hela, joka taljan kiinnitti puomiin lötkötti kannella katkenneena. Rasitusanalyytikkomme tutkaili väsähtänyttä metallinpalaa ja totesi sen katkenneen kahdesta kohtaa hitaan rasituksen tuloksena, hitsaussaumojen vierestä.

Veimme ramman veneemme takaisin kotisatamaan ja mehun hörppimisen + puinnin jälkeen lähdimme Edean kisateltalle Torinrantaan. Ihan aiempien vuosien tasolla järjestelyt eivät tänä vuonna olleet - aikataulut eivät pitäneet paikkaansa ja muutenkin infot elivät omaa elämäänsä todellliseen tapahtumaan verrattuna. Teltassa ei myöskään nähty gps-mokkuloiden reittiä (mokkulat jätettiin jakamatta) eikä perinteisiä kisavideoita radalta. Noin yhdeksän aikaan illalla palkinnot saatiin jaettua ja kympiltä ammuskeltiin raketit taivaalle. Mutta meno oli palkintojenjaossa korkealla ja kyllähän Edea oli taas kokonaisuutena hieno tapahtuma.

Kuvat (C) Markku Vimpari.