Keskiviikkopurjehdus

Sunita oli mukana ensimmäisessä Keskiviikkopurjehduksessa 22.7.2009, joka lähti liikkeelle Varjakasta. S/Y Madden miehistö tallensi reitin ja muutamia kuvia Nokia Sportstrackeriin. Tässä linkki Madden kisareittiin.

Astrid matkalla Vihreäsaaren kääntömerkille.

Kisa itsessään kesti yli kolme tuntia heikkojen tuulten vuoksi. Vihreäsaaren edustan kääntömerkillä kelluttiin käytännössä paikallaan puolisen tuntia, ennen kuin tuuli jälleen virkistyi. Välillä virta vei Sunitaa jopa taaksepäin.
Spinaakkeri on nostettu ja genoaa lasketaan alas.

Tuulten virkistyttyä ensimmäinen Keskiviikkopurjehdus päättyi Sunitan ylivoimaiseen voittoon.

PS. Keskiviikkopurjehduksen kisareitin ja lähtöajat näet Merenkävijöiden sivuilta tästä linkistä.
PPS. Kuvat otti Janica Karasti - www.janica.fi

Sinne ja takaisin

Eskaaderi vietti yhden kokonaisen päivän Piteåssa ja eskaaderilaiset viettivät runsassateisen päivän kukin tavallaan kaupungilla. Lähes kaikki purjehtijat kävivät hypistelemässä Clas Ohlssonilla purjehdustarvikkeita.

Illalla koitti päätöspäivällisen aika ja tilaisuudessa sitten taputeltiin hyväksi läsnäolijat. Järjestelyorganisaatio oli ehditty taputella jo aiemmin päivällä olleessa kaupungin tervehdystilaisuudessa.

Illan kuluessa uusi pörriäinen ilmestyi eskaaderin yläpuolelle kiertelemään.

Pörriäinen kävi moikkaamassa eskaaderiväkeä, joka on näkyvissä juhlimassa edessä olevalla patiolla. Eskaaderin moottoriveneet ovat kiinnittyneenä hyvin varustellun veneilykeskuksen venepaikoille.

Juhlaliputus kahdessa eskaaderiveneessä. Moottoriveneet lähtivät ylittämään Perämerta päivällisten päätyttyä tyyntä ilmaa hyödyntäen.

Paikallinen purjehtija seuraavana päivänä. Veneilykulttuuri oli painottunut moottoriveneilyyn.

Eskaaderi lähtee Piteåsta perjantaiaamuna n. klo 09.00. Silta avataan 10.00.

PetCat ylittää Perämerta.

Viidentoista tunnin purjehduksen ja osittaisen moottorilla ajon jälkeen Sunita saapui Marjaniemeen. Matka oli sinänsä tapahtumaköyhä ja pelätty maininki jäi vähäiseksi. Tuuliolot vaihtelivat kohtuullisesti niukkaan ja spinaakkerin käyttöä piti hillitä ohikulkeneiden saderintamien vuoksi. Marjaniemessä ei paljoa puuhailtu, vaan siirryttiin suoraan nukkumaan. Muut eskaaderiveneet olivat ajaneet matkan koneella ja olivat noin puolta tuntia aiemmin perillä.

Seuraavana aamuna Juha lähti bussilla Ouluun ja vene jatkoi purjehdusta Hailuodon rantareittiä pitkin takaisin Ouluun. Kuvassa tutumpia maisemia Oulun merialueelta. Lisäjännitystä matkantekoon toi epävarmuus siitä, onko suistoalue ruoppausten vuoksi ylipäätään auki. Annettu yhteyshenkilö ei osoittautunut sataman päässä yhteistyöhaluiseksi, joten pikkujännitys pysyi päällä loppuun asti. Satama oli kuitenkin saavuttaessa auki ja ruoppausalus kurnutti sivummalla.

Matkalla Piteån keskustaan

Svinörasta eskaaderi suuntasi kulkunsa kohti Piteån keskustaa. Tuulta piisasi tällä kertaa varsin reilusti ja peltigenoaan ei tarvinnut juuri turvautua. Piteåta (Piitime) lähestyessä taivaanrannan pilvet kertoivat varsin selkeäsanaisesti, että vettä on tulossa niskaan.

Pitsundsbron sillan avausta odotellessa vesitaso päätti lähteä lentelemään eskaaderia sivuten.

Vesitaso kierteli hetken päällä ja liiteli sitten pois jonnekin. Taustalla silta. Kuulemma sillan saa tilauksesta avattua soittamalla jollekulle viskaalille 3h ennen avaushetkeä.

Raukat piteålaiset ovat joutuneet rakentamaan talonsa noin lähelle vesirajaa. Ikävästi käy vinkka mereltä pihapiiriin ja omaan laituriinkaan ei todennäköisesti mahdu kovin isoa venettä. Paitsi tietysti oma vesitaso.

Eskaaderin purjeveneet alittavat sillan. Sillan alta mahtuivat alta 15 metriset veneet, joten eskaaderin pääosa oli jo hyvää vauhtia kiinnittymässä Södra hamniin purjeveneiden odotellessa.

Eskaaderin purjeveneet parkissa Piteån Södra hamnissa.

Piteåssa oli aikaa käydä katselemassa vanhaa kaupungintaloa, jonka esikuvana oli ollut 1800-luvun "Finno-Russian Timber Empiren" innoittama puumökkityyli.

Piteå - Svinöra

Luleåsta eskaaderi saapui Svinöran saareen Piteåssa. Nopeimpia ja moottorilla kulkeneita veneitä kiusasi matkan aikana sankka sumu, mutta purjehtimaan tulleet saivat nauttia selkeästä ja raikkaasta merisäästä.

Paikallisen veneilyseuran tukikohta oli Svinöran saaressa. Piteålaiset kokivat velvollisuudekseen kestitä vieraat paikallisella erikoisuudella - Pitepaltilla. Ohraa, perunaa ja sian ihraa sisältänyt paltti tarjottiin voikuution ja maidon kera. Alkuperäisestä reseptistä poiketen paltti lämmitettiin vielä wokilla ennen tarjoilua, alkuperäiset palttipallurat oli ilmeisesti viipaloitu tätä ennen. Pitepaltin runsaasta syönnistä seurasi Paltsvimma - eli vapaasti suomennettuna palttipyörtyminen. Sen verran tuhtia kamaa tuo paikallinen herkku oli.

Huhut Crocsien kuolemasta olivat suuresti liioiteltuja. Ruotsin puolella todella suosittu veneilykenkä.

Mölkkymestaruudesta kisattiin lähes joka satamassa. "Börje, det är Pakkopulla! -Oj, joj, joj." Taustalla veneilyseuran hyvinvarustettu maja sekä kesäkioski. Seuralla oli ilmeisesti jopa pari paikallista tyttöä kesäpalkollisina hoitamassa tukikohdan toimintaa.

Eskaaderi täytti koko sataman. Tilanpuutteen vuoksi jouduttiin käyttämään rinnakkaisia tai peräkkäisiä kiinnityksiä, jolloin viimeiset venekunnat joutuvat astelemaan maihin toisten veneiden kautta. Varsinaisia laiturointiongelmia ei sinänsä esiintynyt, sillä purjeveneet eivät olisi uineet moottorivenepaikoille ja siitä johtuivat esiintyneet laiturikiinnitykset. Syvyysongelmia oli Haparandahamnissa johon emme rantautuneet. Samoin pohjakosketuksia oli Båtskärsnäsissä.

Veneilyseuran sauna oli rakennettu Möljän päähän. Pieni, noin nelipaikkainen, sauna oli suomalaista tekoa. Pesuvedet johdettiin kätevästi lattialaudoituksen raoista suoraan mereen. Raot tekivät saunan ilmanvaihdosta myös todella toimivan. Veden lämpötila oli n. +16-18 ja saunalta johtivat portaat meren syvyyksiin.

Vastarannalla sijaitsi toinen satama, johon tämä kalastaja oli iltatuimaan matkalla. Periaatteessa Svinörasta pääsee suhteellisen nopeasti mantereen kautta Piteåån, kun vain ensin vaihtaapi vastarannalle.

PS. Juha pääsi näkemään paikallista Etelä-Suomessakin harrastettua "tuurilla, ei taidolla" -kulttuuria; moottoriveneen kippari päätti parkkeerata veneensä sen verran vauhdikkaasti satamaan, että rannalta huudettiin "Stop i helvete, havet är slut!".

Luleån sillat

Luleåssa eskaaderi telakoitui kaupungin keskustassa sijaitsevalle Norra Hamnille. Satamaan pääsy ja sieltä lähtö edellytti nostosillan alitusta. Matalammat moottoriveneet pääsivät luonnollisesti sillan ali suoraan satamaan.

M/S Toppila odottaa sillan avausta purjeveneiden kanssa.


Eskaaderi matkalla Luleån Norra hamniin.

Eskaaderi lähdössä Luleåsta kohti Svinöraa.

Kohti Gårdsvikeniä

Seuraava legi oli Båtskärnäsistä Gårdsvikeniin. Aamun kipparikokouksessa tuulitilanne näytti todella heikolta ja päätettiin, että purjeveneet kulkevat avomeren kautta parempia tuulia tavoitellakseen. Käytännössä päivä oli kuitenkin tuuleton ja matka tehtiin koko eskaaderin osalta moottoria käyttäen.

Eskaaderi kääntyy Båtskärnäsin edustalla. Moottoriveneet lähtevät rantareittiä pitkin Gårdsvikeniin, purjeveneet jatkavat optimistisesti suoraan.

Saaressa sijainnut satama oli jälleen täynnä. Gårdsvikeniä isännöi paikallinen suurehko veneilyseura Töre Båtklubb. Pari eskaaderivenettä suunnisti samassa Bergön saaressa 500 metrin päässä sijanneeseen Kohamnin satamaan. Suuren suosion syynä (Kohamnin sijaan) taisi olla eskaaderilaisille luvattu savustettu kala.

Totta tosiaan - satamaan saavuttaessa tarjolla oli savustettua ahventa ja suolasilakkaa savustusmestarin ja paikallisten seuralaisten tarjoamana. Kalat tarjottiin luonnollisestin ohuen tunnbrödin kera.

Isopurje nostettiin pariin kertaan heikossa / olemattomassa tuulessa ylös ja sen seurauksena barduunoiden kiinnitykset lähtivät mastosta paikaltaan. Eskaaderilaisille tarjottiinkin viihdettä, kun Seppo nostettiin vinssaamalla mastoon korjaustöihin. Vapaaehtoisia kiipeäjiä ei ollut liiemmälti tarjolla. Synkästä taivaasta huolimatta säät olivat muuten kelvolliset.

Töre Båtklubbenin tarjoamat puitteet olivat varsin mainiot. Satamassa oli astianpesupaikka, hyvä sauna ja jopa kelluva hyppytorni satama-altaan keskellä. Illalla täällä(kin) järjestettiin eskaaderilaisille levytanssit seuran majalla.

Maaottelu!

Lauantaipäivä Båtskärnäsissä oli varattu purjehdusmaaottelua varten. Kilpailuun osallistui eskaaderilta kahdeksan venekuntaa ja lähtö tapahtui Båtskärsnäsin edustalla olevalta merialueelta kilpailulautakunnan veneen ja poijun muodostamalta maalilinjalta.

Veneet lähtivät LYS-kertoimen mukaan määritettynä hetkenä takaa-ajokisaan. Sunitalle ja Blueberrylle oli määritetty sama LYS-kerroin kisaa varten ja nämä veneet lähtivätkin viimeisinä ottamaan edellä menijöitä kiinni. Tai itseasiassa PetCat taisi lähteä vielä myöhemmin perään, mutta se taisi katamaraanina noudattaa hieman erilaisia lainlaisuuksia kisan suhteen.

Kisan alku oli tasaista taistoa Blueberryn kanssa ja ainoa ohitus tapahtui, kun kisan toinen (?) ruotsalaisvene jäi hiukan maalilinjan jälkeen taakse. Reitin pituus oli noin 12 merimailia ja radan päässä käytiin kiertämässä pienehkö saari ja palattiin samaa reittiä takaisin.

Ensimmäisellä mahdollisella spinutaipaleella - ennen saaren kiertoa - viritettiin spinu valmiiksi, vain todetaksemme nostimien olevan keskenään solmussa. Spinu jätettiin nostamatta, mutta sotkut saatiin siivottua köysistöstä. Kääntöpiste-saaren jälkeen Blueberry alkoi jäädä selkeästi taakse ja mielenkiinto kohdistui edellä menevien veneiden takaa-ajoon.

Kisan viimeiset kaksi mailia osoittautuivat ratkaiseviksi ja loppusuoralla nostettu spinaakkeri takasi tarpeellisen ohitusnopeuden. Sirhetar yritti vielä häiritä spinutaivalta peittämällä, mutta jäi lopulta taakse.

Sunita jäi lopulta kisan referenssiveneenä toimineesta ruotsalaispaatista reilut sata metriä taakse ja saapui selkeästi kilpakumppaneitaan nopeammin maaliin. Palkintojenjaossa paikallisen purjehtijaliiton edustaja ilmoitti lisäksi, että käytettyjä LYS-kertoimia oli jouduttu voimakkaamman tuulen vuoksi korjaamaan jälkikäteen, mikä tarjosi vain ajallista lisäetua Sunitalle.

Kisan kolmen kärki:

1. S/Y Sunita (OM)
   
2. S/Y Blueberry (OPS)
3. S/Y Sirhetar (OPS)

Iltapäivän palkintojenjako. Paikalla kipparit ja eskaaderiväkeä, improvisoituna puhujankorokkeena toimi ponttoonilaituri. Heikki Laitinen tulkkasin palkintojenjaon Suomeksi. Kisapalkinnot sponsoroi Norrkust Marina.

Yhteislaulajia

Båtskärnäsissä järjestettiin Suomi-Ruotsi laulumaaottelut. Kuuluneesta kielestä päätellen suomalaiset pärjäsivät varsin hyvin. Taustalla mobiili peräkärrykioski.

Eskaaderi Båtskärnäsissä.

Eskaaderi Båtskärnäsissä. Iltaohjelmassa ollut mm. Mölkky-maaottelu ja yhteislaulua.

Kemi ja Seittenkari

Minä Katariina ynnä team Sunitan nuorin gasti hyppäsimme Sunitan kyytiin Kemistä, minne saavuimme junalla. Matka oli ainakin toisen meistä mielestä jännittävä.

Saapumiseni aikaan starttasi kiertoajelu, jonka aikana vierailtiin ainakin Sampo-jäänmurtajalla. Suotuisan sijainnin vuoksi oli mahdollisuus vierailla erinäisissä kohteissa myös itsenäisesti.

Ilta sujui humpan ja dirlandaan merkeissä. Mökä oli niin kova, ettei tahtonut kuulla
edes jututtamaan tulleita eskaaderilaisia. Pienin ei saanut unta vaan kuppelehti myöhään. Muita musiikki ei liene samoissa määrin haitannut, nähtiinpä lavalla kiivasta pyörähtelyäkin.

Torstaiaamuna matka jatkui kauniissa muodostelmassa kohti Haaparantaa. Sunita suuntasi kohti Seittenkaria, sillä huhupuheet kertoivat Haaparannan sataman ahtaaksi, ainakin Eskaaderin tarpeisiin. Palvelujakaan siellä ei kuulemma juuri ollut (toisin kuin Kemissä, missä saunakin oli makean lämpöinen).

Melko pitkän, mutta mainiosti ja vauhdikkaasti sujuneen legin aikana pienin oli mukana niin kuin muutkin ja perille päästyämme kehui: "Kiva pujjevene!" Vauhti oli jopa 8,5 solmua ja matkalla nähtiin Seittenkarin rannikkoa, sillä koko saari jouduttiin sillan vuoksi kiertämään.

Saavuimme kylänpintaan ja kävimme tutkiskelemassa kylänraittia. Kaupan portailla maleksi paikallisia poikia, idyllisen kylän pihoilla touhuiltiin. Takaisin palattuamme koitti yllätyslähtö, sillä luvattiin huonoa keliä ja ehkäpä paikalliset kalastusalukset tarvitsivat tilaa.

Lähdimme koneella Sortin lahteen - suoranaiseen paratiisiin. Pieni laguuni, oli niin syvä, että veneen sai aivan rantaan ja keulasta pystyi hyppäämään hiekalle. Samassa paikassa oli mm. Rasmuusa, Amanda ja Sirhetar. Paikka oli taianomainen ja hyvin rauhallinen, ja ilmeisesti aktiivikäytössä, sillä siellä nökötti ruokaryhmiä ja pari ulkohuussiakin.

Pahaksi onneksemme rannassa oli sinilevää, joka yön sateiden aikana sekottui myös syvemmälle. Niinpä aamu-uinnit jouduttiin jättämään väliin.

Matkaa jatkettiin hieman ennen puoltapäivää Båtskärnäsiä kohti hyvässä säässä ja iloisissa tunnelmissa.

Eskaaderin ensimmäiset päivät

Sunitan Bottnia Eskaaderi käynnistyi maanantaina puolen päivän aikaan Seelarin rannasta tykinlaukauksen ja pienen mutta kiinnostuneen väkijoukon saattelemana.

Komeassa muodostelmassa lähdimme kohti Röyttää, moottoriveneet keulilla, isot edessä, pienet perässä, sitten purjeveneet, isot edellä pienet perässä,purjeet uljaasti taivasta kohti heti kun mahdollista, yhteensä noin viisikymmentä venekuntaa. Meillä tarkoin harkittu miehistö koostui lähisuvusta, uskotuista miehistä ja naisistä ja miehistön vaihtoja oli suunniteltu useampaan paikkaan.

Ikähaitari suunnitellulla venekunnalla oli 1-63 vuotta. Tuon nuorempia ja vanhempia ei edes harkittu. Alkumatkasta meitä oli neljä: kippari ja kokki, kipparin veli ja "vävy".

Maissa oli jo pitkään kaivattu sadetta ja ilmojen haltija oli suunnitellut sen alkavaksi juuri matkalla Röyttään, mutta purjahtijahan ei tunnetusti vettä pelkää.Tuulikin retuutti kunnolla välillä, mutta perille tultiin, lohisopan syöntiin ja lämpimään saunaan. Röytässä oli tuttu tunnelma, sääskiäkin totuttuun malliin ilma sakeana.

Ja itse ilma oli kolea, mutta vaatettahan voi aina lisätä. Tiistaiaamu valkeni pilvipoutaisena ja tuulettomana ja sellaisena se melkein pysyikin koko matkan, koneella ajeli koko komea eskaaderi kohti Kemiä, moottoriveneet tietysti keulilla. Kemin vastaanotto oli lämmin ja mukava oli lepopäivä viettää tässä merenrantakaupungissa, jossa vieraasta huolta pidetään.

Suomalainenhan saunoo aina kun sallitaan, ja myös Kemissä se oli mahdollista. Mahdollista se oli ruotsalaisillekin.

Botnia Eskaaderin lähtö

Sunitan blogi alkaa vuoden 2009 Botnia Eskaaderista. Eskaaderin startti tapahtui tänä vuonna Oulusta ja ensimmäinen legi oli Seelarista Iin Röyttään. Ruotsalaiset venekunnat olivat tulleet jo viikonlopun aikana Marjaniemeen ja Ouluun ja varsinainen lähtö tapahtui lopulta maanantaina puolenpäivän tienoilla. Tästäpä sitä tarinaa sitten toivottavasti alkaa syntyä.

Eskaaderin reitti on nähtävissä tästä kuvalinkistä.