Sunita lähti laiturista lämpimässä kesäsäässä kohti tiistaikisoja. Vakikisamiehityksen lisäksi mukana oli ensimmäistä kertaa Sunitan mukana Katri. Alun epäilykset tuulettomasta ja sateisesta säästä haihtuivat, kun vene irtosi rannasta; sää oli lämmin ja kesäisiä sadepilviä ei näkynyt mailla halmeilla.
Tiistiksessä oli tällä erää laskettuna 14 venekuntaa omamme mukaan lukien. Ensimmäinen legi oli spinutaivalta Kolmikulmalle ja keulagastin sähläyksen ansiosta nostimme pienemmän MyWay-spinaakkerimme ylös. Spinaakkeri veti erinomaisesti, mutta isommalla spinulla olisi varmaan irronnut myös kisavoitto. Kolmikulmalta Toppilan portille purjehdittiin sivutuulessa ja siinäpä ei ollut kanssakilpailijoilla nokan koputtamista, vaan kisaajat tulivat perä edellä vastaan.
Loppukirissä maalia kohti jäi taakse paikalla olleiden kisaveneiden kovin kärki ja Sunita irrotti itselleen kakkossijan. Tiistisvoiton otti Kiviniemestä paikalle saapunut Nora. Onnea heille!
Teknisesti kisa oli hyvä suoritus ja purjeiden vaihdot ja käännökset sujuivat rutiinilla. Spinujiippi ei tosin vieläkään lähtenyt heittämällä, sillä spinun säätäminen ilman puomia tuotti tuskaa ja keulavantin halailua. Kokonaisuutena täyden kympin reissu!
keskiviikko 30. kesäkuuta 2010
tiistai 29. kesäkuuta 2010
Tiistaipurjehduksia ja keskiyön aurinkoa
Kausi 2010 alkoi Sunitan osalta perinteisillä tiistaipurjehduksilla. Kolmet ensimmäiset tiistikset on vedetty läpi ja viimeistä lukuunottamatta menestys on ollut keskikastia. Kisat ovat menneet harjoittelun merkeissä, erityisesti spinujiippi on tuottanut tuskaa. Ongelmana on käytännössä se, että saamme kyllä oikeaoppisesti toteutettua tarvittavat niksit, mutta aikaa vain tuhraantuu liikaa rutiineja hakiessa.
Tuoreimmassa tiistaikisassa lohkesi kakkossija, vaikka tietystihän kyseessä on vain "leikkimielinen" kisaharjoittelu... oli mukana Sinilinnun kippari Kari ja tietysti näytösluonteisesti saimme pikkuspinaakkerin vetäistyä tissiliiveille noston yhteydessä. Muut kisaajat eivät kuitenkaan spinaakkereita jostain syystä käyttäneet, joten taktinen harmi ko. tempauksesta jäi vähäiseksi. No tietysti kisavoitto tällä tempulla mahdollisesti menetettiin, mutta ei tapaus ei aiheuttanut kummempia vaurioita varusteille eikä miehistölle. Tiistiksen voitti vanha veneemme S/Y Astrid – onnea heille!
Kauden ensimmäinen varsinainen kisa oli OPS:n järjestämä Keskiyön auringon purjehdus. Sählinkien ansiosta myöhästyimme klo 13.00 kisastartista muutamalla minuutilla ja lähtöviivan ylitettyämme kanssakilpailijoideme spinaakkerit pullottivat iloisesti edessämme. Keskiyöhän oli viime vuoden kokemusten perusteella traumaattinen kisa, kun menetimme johtoaseman harmillisella navigointivirheellä kierrettymme väärän merkin...
Ensimmäinen legi Löyhän mutkaan oli puhdasta spinaakkeriajoa. Yksi vahinkojiippi saatiin aikaiseksi, kun tuuli haukkasi vähän turhan ahnaasti spinuamme. Spinujiippeihin tuhraantui taas aikaa ja kakkoslyssin veneet kulkivat kiusallisesti rinta rinnan kanssamme. Toisaalta saimme kuitenkin kursittua eroa kasaan edessämme kulkeneisiin Bohemiaan, Sinilintuun ja Jahweliin. Mukana oli muuten kisaneitsyyttään menettämässä uusi gastimme Sami!
Löyhän mutkassa pudotimme spinaakkerin alas ja etenimme sivutuulessa (?) Löyhän läpi. Tarkat tapahtumat jäivät kirjoittajalta vähän auki, sillä olin pussittamassa spinaakkeria uutta koitosta varten. Kuitenkin Löyhän kohdalla saimme kakkoslyssin veneet karkoitettua kannoiltamme ja myös Jahweli jäi selkeästi taakse. Jostain syystä Jahweli ei paljoa spinaakkeria käytä, mikä ei voi olla vaikuttamatta kisamenestykseen. Bohemia ja Sinilintu karkasivat jälleen, joten mitenkään täydellisesti tämä em. osuus ei todellakaan mennyt.
Viivyttelimme hetken aikaa spinaakkerin noston kanssa, mutta kun spinu saatiin taas ylös niin Seagull jäi taakse ja takaa-ajo alkoi. Saimme Sinilintua ja Bohemiaa jonkin verran kiinni, mutta etäisyys edellä menevään Bohemiaan vaikutti liian suurelta. Kolmas spinutaival sujui lähes ongelmitta, mutta jouduimme tekemään kehnon viime hetken korjausliikkeen jotta saimme kierrettyä kisareitillä olleen länsiviitan oikein. Oletamme ainakin, että se piti kiertää. Tässä kohti Sinilintu karkasi taas meiltä, vaikka olimme lupaavasti sitä kiinni saaneet.
Röytän maaliviivalle vievä väylä oli tiukkaa nousua ja puomi nuoli viittoja. Törähdys möljältä kertoi maaliin saapumisesta ja oma arviomme oli siinä vaiheessa, että kolmatta sijaa olisi tarjolla. Kisa meni kokonaisuutena "minimimiehistöllä" hyvin ja kaikki suoritteet sujuivat periaatteessa kelvollisesti. Nopeudessa ja virhekorjauksessa oli toki parantamisen varaa rutkastikin.
Röytän satamassa ruokittiin sääsket ja tehtiin pakolliset täydennykset sekä tyhjennykset ja lähdettiin takaisin Oulua kohti. Tuuliolosuhteet muuttuivat hetken rauhan jälkeen puuskittaisiksi ja Sudenväylän jälkeen vaihdoimme menon peltipurjeisiin. Perillä Oulussa n. 23.00 ja siitäpä sitten ehti vielä katselemaan hetkeksi kuninkaallista kakunleikkuuta ruotsalaiseen malliin.
Lopputuloksena Keskiyön auringon purjehduksesta oli kakkossija Sinilinnun voittaessa. Purjehdusaika oli Sunitalla 3h 33 min ja 17 sekuntia.
Tuoreimmassa tiistaikisassa lohkesi kakkossija, vaikka tietystihän kyseessä on vain "leikkimielinen" kisaharjoittelu... oli mukana Sinilinnun kippari Kari ja tietysti näytösluonteisesti saimme pikkuspinaakkerin vetäistyä tissiliiveille noston yhteydessä. Muut kisaajat eivät kuitenkaan spinaakkereita jostain syystä käyttäneet, joten taktinen harmi ko. tempauksesta jäi vähäiseksi. No tietysti kisavoitto tällä tempulla mahdollisesti menetettiin, mutta ei tapaus ei aiheuttanut kummempia vaurioita varusteille eikä miehistölle. Tiistiksen voitti vanha veneemme S/Y Astrid – onnea heille!
Kauden ensimmäinen varsinainen kisa oli OPS:n järjestämä Keskiyön auringon purjehdus. Sählinkien ansiosta myöhästyimme klo 13.00 kisastartista muutamalla minuutilla ja lähtöviivan ylitettyämme kanssakilpailijoideme spinaakkerit pullottivat iloisesti edessämme. Keskiyöhän oli viime vuoden kokemusten perusteella traumaattinen kisa, kun menetimme johtoaseman harmillisella navigointivirheellä kierrettymme väärän merkin...
Ensimmäinen legi Löyhän mutkaan oli puhdasta spinaakkeriajoa. Yksi vahinkojiippi saatiin aikaiseksi, kun tuuli haukkasi vähän turhan ahnaasti spinuamme. Spinujiippeihin tuhraantui taas aikaa ja kakkoslyssin veneet kulkivat kiusallisesti rinta rinnan kanssamme. Toisaalta saimme kuitenkin kursittua eroa kasaan edessämme kulkeneisiin Bohemiaan, Sinilintuun ja Jahweliin. Mukana oli muuten kisaneitsyyttään menettämässä uusi gastimme Sami!
Löyhän mutkassa pudotimme spinaakkerin alas ja etenimme sivutuulessa (?) Löyhän läpi. Tarkat tapahtumat jäivät kirjoittajalta vähän auki, sillä olin pussittamassa spinaakkeria uutta koitosta varten. Kuitenkin Löyhän kohdalla saimme kakkoslyssin veneet karkoitettua kannoiltamme ja myös Jahweli jäi selkeästi taakse. Jostain syystä Jahweli ei paljoa spinaakkeria käytä, mikä ei voi olla vaikuttamatta kisamenestykseen. Bohemia ja Sinilintu karkasivat jälleen, joten mitenkään täydellisesti tämä em. osuus ei todellakaan mennyt.
Viivyttelimme hetken aikaa spinaakkerin noston kanssa, mutta kun spinu saatiin taas ylös niin Seagull jäi taakse ja takaa-ajo alkoi. Saimme Sinilintua ja Bohemiaa jonkin verran kiinni, mutta etäisyys edellä menevään Bohemiaan vaikutti liian suurelta. Kolmas spinutaival sujui lähes ongelmitta, mutta jouduimme tekemään kehnon viime hetken korjausliikkeen jotta saimme kierrettyä kisareitillä olleen länsiviitan oikein. Oletamme ainakin, että se piti kiertää. Tässä kohti Sinilintu karkasi taas meiltä, vaikka olimme lupaavasti sitä kiinni saaneet.
Röytän maaliviivalle vievä väylä oli tiukkaa nousua ja puomi nuoli viittoja. Törähdys möljältä kertoi maaliin saapumisesta ja oma arviomme oli siinä vaiheessa, että kolmatta sijaa olisi tarjolla. Kisa meni kokonaisuutena "minimimiehistöllä" hyvin ja kaikki suoritteet sujuivat periaatteessa kelvollisesti. Nopeudessa ja virhekorjauksessa oli toki parantamisen varaa rutkastikin.
Röytän satamassa ruokittiin sääsket ja tehtiin pakolliset täydennykset sekä tyhjennykset ja lähdettiin takaisin Oulua kohti. Tuuliolosuhteet muuttuivat hetken rauhan jälkeen puuskittaisiksi ja Sudenväylän jälkeen vaihdoimme menon peltipurjeisiin. Perillä Oulussa n. 23.00 ja siitäpä sitten ehti vielä katselemaan hetkeksi kuninkaallista kakunleikkuuta ruotsalaiseen malliin.
Lopputuloksena Keskiyön auringon purjehduksesta oli kakkossija Sinilinnun voittaessa. Purjehdusaika oli Sunitalla 3h 33 min ja 17 sekuntia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)