Tunnelmia Keskiyön auringon purjehdukselta

Kuvia ja tunnelmia Keskiyön auringon purjehdukselta ja paluumatkalta.

 Kisassa - olisiko Löyhän mutkaa kohti matka.

 Kisan voittaja Viiveri saapuu spinaakkerilla maaliin.

 Jälkipuintia nuotiopaikalla.

Ilta etenee.

 Hiljaisuus laskeutuu Röytän satamaan.

Paluumatka sunnuntaina - tuulta sopivasti.

 Kahvitauko Kropsussa.

Tuuli tyyntyi Kropsun pysähdyksen aikana ja kaunis kesäpäivä tuli esiin.

Kropsua kauneimmillaan. Ympärillä on reilusti vettä ja saari tarjoaa hyvän suojan matkalaiselle.

Edea Ocean Race

Vuoden 2010 Edeaan startattiin hyvissä ajoin. Tuttu tiistaikisan rata ja startti klo 12.20 takasivat hyvän harjoitteluajan ennen varsinaista kisastarttia. Tuuli alkoi yltymään jo ennen kisan alkua ja vaihdoimme ykkösgenoan jibiin. Tälle purjeelle ei nykytilanteessa ole tarjolla kunnollisia trimmejä, sillä sopivia skuuttikiskoja ei yksinkertaisesti ole. Viritimme siis tilalle inhaulerit, joilla jibiä saadaan vedettyä enemmän sisäänpäin tarvittaessa.

Sirenat rinnakkain.

Kisa startattiin kolmessa luokassa 10 minuutin välein. Oma starttimme oli siis noin klo 12.20 ja siirryimme starttiviivan taakse noin 12.10 tarkoituksena saada lähtöaika kellotettua mahdollisimman tarkasti. Tässä kuitenkin epäonnistuttiin ja kellomiehellä meni aika ohi – tarkka lähtöaika jäi siis avoimeksi. Minuutin kohdalla saatiin summeriääni ja siirryttiin lähemmäksi starttiviivaa. Tarkat sekunnit olivat kuitenkin avoimena, joten lähtö meni tuuripeliksi... ja tällä erää tuuri loppui.

Kakkoslys starttaa.

Jouduimme asemaan, jossa kummallakin puolella oli veneet ja meidät käytännössä nostatettiin ulos maaliviivalta. Lähtöpaukun kuuluessa olimme n. 20 metriä starttiviivasta ulkona yhdessä Meta-Baronin kanssa ja palasimme takaisin tekemään uuden startin. Kysymys oli lopulta vain sekunneista, mutta pieleen meni. Rytinässä oli vaikea nähdä mikä kokonaistilanne oli, mutta uskoisin että kyllä joku muukin otti varaslähdön. Noh, kaksi palasi ainoastaan takaisin.

Startin uusimisessa saatiin taas todistaa uusi erikoisuus, kun jiippasimme takaisin lähtöviivalle. Jibi kiertyi keulavantin ympärille ja otti tuulta, samalla tehden mini-tissiliivit vantin ympärille. Tilanne ratkesi korjaavalla vendalla ja lähdimme nousemaan kolmikulmaa kohti. Oman luokkamme veneet menivät jo kaukana edellä. Kolmikulmalle päästiin sinänsä hyvin, vaikka jibin kanssa sähläyksessä oli kulunut jälleen kalliita sekunteja paikallaan kelluessa. Kisatilanne oli sinänsä jo aika selvä, tiistisrata on kovassa tuulessa niin nopea että tekemällämme virhemäärällä tilanne oli jo selvä.

Kolmikulmalla ohitimme Jahwelin, jonka luovit eivät menneet oikein putkeen. Käännöksen jälkeen aloitimme sivutuuli(?)osuuden ja takaa-ajon edellä meneviin veneisiin. Muutaman veneen ohitus paranti hieman mielialaa ja Toppilan portilla olimme jo saaneet edellä meneviä veneitä ihan mukavasti kiinni.

Matkalla Toppilaan.

Ufo tuulettaa genaakkeria.

Käännöksen jälkeen vedimme spinun ylös ja ongelmat alkoivat uudelleen. Spinu aloitti päivän vetämällä itsensä tissiliiveille ylös ja ryhdyimme tempomaan sitä auki. Skuuttien tempomisen jälkeen spinu aukesi ja yritimme seuraavaksi saada spinupuomia irti keulavantista. Ihmettelin kannella miksi spinun alareuna kulki merenpintaa pitkin ja myös miksi ison puomi viisti merenpintaa - asento ei ollut millään tapaa terve. Muoto muistutti enemmänkin jonkinlaista genaakkeria.

Maalia kohti.

Katse ylöspäin paljasti, että spinun noistin oli noin 1,5 metriä alhaalla. Isommassa aallokossa spinu olisi hörpännyt vettä ja haljennut päreiksi, joten ryhdyimme tempomaan vetävää spinua takaisin ylös. Todennäköisesti spinun skuuttiköysi oli löystyttänyt nostimen lukkoa ja spinu oli päässyt valumaan alas - tai sitten nostovaiheessa oli jokin mennyt vikaan ja spinu ei vain ollut tarpeeksi ylhäällä. Yhtä kaikki.. lopulta spinu oli ylhäällä, veti ja puomikin oli suurin piirtein oikealla kohdalla, mitä nyt ehkä vähän liian alhaalla. Saimme lopulta jopa jibin vedettyä alas, kun välitön broachivaara oli ohi.

Spinuajo meni lopulta jollain tapaa ja pääsimme maaliin. Epäonnistuneen startin jälkeen emme oikein saaneet tilannetta nollattua ja homma kaatui perusvirheisiin ja ehkä jopa yliyrittämiseen. Tympäisi.

Murheenkryyni ylhäällä - puomi alhaalla. Kikkataljakin vielä tallella.

Niin ja kauniiksi lopuksi maaliviivan ylitettyämme kikkitalja tipahti kolahtan kannelle. Hela, joka taljan kiinnitti puomiin lötkötti kannella katkenneena. Rasitusanalyytikkomme tutkaili väsähtänyttä metallinpalaa ja totesi sen katkenneen kahdesta kohtaa hitaan rasituksen tuloksena, hitsaussaumojen vierestä.

Veimme ramman veneemme takaisin kotisatamaan ja mehun hörppimisen + puinnin jälkeen lähdimme Edean kisateltalle Torinrantaan. Ihan aiempien vuosien tasolla järjestelyt eivät tänä vuonna olleet - aikataulut eivät pitäneet paikkaansa ja muutenkin infot elivät omaa elämäänsä todellliseen tapahtumaan verrattuna. Teltassa ei myöskään nähty gps-mokkuloiden reittiä (mokkulat jätettiin jakamatta) eikä perinteisiä kisavideoita radalta. Noin yhdeksän aikaan illalla palkinnot saatiin jaettua ja kympiltä ammuskeltiin raketit taivaalle. Mutta meno oli palkintojenjaossa korkealla ja kyllähän Edea oli taas kokonaisuutena hieno tapahtuma.

Kuvat (C) Markku Vimpari.

Räntä Race lyhyesti

Räntä Race voitaisiin tiivistää seuraavasti - lyhyestä virsi kaunis. Erittäin kovan ja puuskittaisen tuulen vuoksi kilpailijat luopuivat yksi kerrallaan leikistä viimeistään Löyhän mutkan kohdalla. Näin tapahtui myös Sunitan kohdalla, kun arvioimme kalustovaurioiden riskin liian suureksi purjeiden hakatessa miten sattuu. Muutama kisaaja jatkoi sinnillä Röyttään asti, en nyt tosin muista saatiinko edes virallisia tuloksia.

Perinteiset Valon juhlat vietettiin sitten Pikkupookissa hyvässä seurassa ja tunnelmassa. Kisa oli viimeisiä Sunitan retkiä vuonna 2009 ja vene nostettiin talvitelakointia varten ylös. Pesun ja moottorin talvihuollon jälkeen vene oli valmis pressutettavaksi ja kausi oli paketissa.

Räntä Race!

Oululaisen purjehduskilpailukauden päättävä Räntä Race kisataan huomenna. Räntää tuskin on tiedossa, mutta sen sijaan "leikkihenkinen" kisa reippaassa tuulessa. Ja illalla seuran majalla kuuma sauna ja kovat jälkipelit sekä perinteikkäät Valon juhlat.

Viime vuonna kisa oli broachauksen juhlaa kovassa tuulessa, nähtäväksi jää mitä tänä vuonna tapahtuu. Kenen spinaakkeri löytyy keulavantin ympäriltä ja kenen merestä?

Kisaa voi taas seurata netistä reaaliaikaisesti gps-mokkuloiden suosiollisella avustuksella. Kisa alkaa siis lauantaina klo 11.00 Oulun edustalta ja päättyy Iin Röyttään toivottavasti muutamaa tuntia myöhemmin.

Kisaa voi siis seurata gpsseuranta.netistä ja Sunitaa pitää sitten kannustaa!

MyWay Runt taisteltu läpi

Avomeripurjehdus MyWay Runt starttasi kello 19.00 Vihriäsaaren edustan jääpoijuilta. Miehistön vahvuudeksi yön läpi kestävällä reissulla tuli neljä henkilöä. Pienimmällä, kahden hengen, kokoonpanolla oli liikkeellä Ninja. Busybody taisi tehdä ennätyksen yhdeksällä miehistönjäsenellään. Kisaa varten oli jääkaappi ahdettu täyteen herkullisia energiajuomia ja erilaisia eväksiä nälkää karkottamaan. Nukkuakin oli yritetty vaihtelevalla menestyksellä.

Itse kisaan starttasi lopulta kuusi venettä ykköslyssissä ja kolme venettä kakkoslyssissä. Kakkoslys oli startannut jo kuudelta ja veneet luovivat pyörivissä tuulissa edellä.

Kisa alkoi spinaakkeriosuudella ja pallopurjeet poksahtelivat auki summerin soidessa kilpailulautakunnan veneessä. Busybody ja Meta Baron ottivat kärkipaikat ja muut veneet Tuuliaa lukuunottamatta seurasivat perässä. Spinaakkeriosuudella kuljettiin Kolmikulmalta Löyhän ohi Libertakselle ja siitä Oulu 1:lle. Löyhän jälkeen yö alkoi jo laskeutua ja kilpakumppaneiden sijaintia arvioitiin valojen perusteella. Vettä tuli niskaan kevyinä kuuroina, mutta ne eivät merkittävästi matkantekoon vaikuttaneet.

Spinaakkerit jonossa

Oulu 1:lle saavuttaessa alkoivat ensimmäiset kakkoslyssin veneet tulla vastaan ja Kiisla ohitettiin heti Oulu 1:n jälkeen. Kisakumppaneiden kesken järjestys oli suurin piirtein sama - Busybody kärjessä Meta Baron takanaan ja perässä Bohemia. Sunita ja Jahweli vaihtelivat sijoitusta vuoron perään hyvin tasaisessa spinaakkerikisailussa. Tasoitusta Jahwelille annoimme ajelemalla reilusti potkuri auki.

Tuulia paranteli tasaisesti sijoitustaan ja liimautui lopulta Bohemian kantaan kiinni. Parivaljakko kulkikin "käsi kädessä" kisan loppuun saakka.

Jahweli ja Tuulia

Oulu 1:ltä alkoi puhdas avomeriosuus Kemi 2:sta kohti. Lämmin sää ja kohtuullinen aallokko tekivät avomeriosuudesta kuitenkin varsin pliisun kokemuksen. Tällä välillä saatiin kiinni loput kakkoslyssiläiset - eli Ninja ja Venla. Kemin edustalle saavuttaessa näkyivät Ajoksen tuulivoimapuiston sekä Veitsiluodon valot merelle. VHF-kanavalla alkoi kuulua kisaohjeistukseen liittyneitä ilmoituksia Kemi 2:lle saapumisesta ja ensimmäisenä ilmoituksen teki Busybody.

Tasainen asetelma rikkoutui Kemi 2:lla, kun spinaakkerin alasveto ei sujunutkaan ihan tuttuun tapaan. Tuuli oli voimistunut ja spinaakkerin laukaisin karkasi keulamieheltä ulottumattomiin. Riuhtomisen jälkeen spinaakkeri saatiin kuitenkin alas ja luoviosuus alkoi. Tässä kohti myös merkille melko yhtäaikaa saapuneet kisakumppanit värkkäsivät omiaan ja jonomuodostelma hajosi. Aiemmin kyljessä kiinni kulkenut Jahweli jäi tässä kohti lopullisesti taakse.

Viattomalta vaikuttanut pitkäksi ajo antoi lopulta jopa 500 metriä kaulaa edessä kulkeville. Ensin 200 metriä merkiltä pitkäksi ja sitten 2 x 140 metriä luovia takaisin alkuperäiselle kurssille. Lisäksi sähläys ei vaikuttanut ainakaan parantavasti nopeuteen...

Spinaakkeriosuudella löysätty isoa ei saatu enää merkkiin ylös ja purjevalintana oli ykkösgenoa - joka jälkikäteen ajatellen oli liian suuri purje käytettäväksi. Isopurje ei päässyt oikeuksiinsa ja roikkui onnettomana. Kakkosgenoaa ei otettu käyttöön aiempien kokemusten puutteessa.

Luoviosuudella Kemi 2:lta Välikivikolle tuuli voimistui hiljakseen 6-8 metriin. "Paluumatkalle" käännyttäessä tuuli oli voimistunut jo lähes kymmeneen metriin ja purjeet levyinä lähdimme luovimaan kotia kohti. Purjevanhus ei arvostanut äärimmäistä trimmausta, vaan repesi pahanpäiväisesti vendaa tehtäessä!

Väsymyksestä hieman hitaana ollut miehistö heräsi kuitenkin toimintaan ja tuulessa surullisesti lepattanut genoa saatiin alas ja vaihto-jibi tilalle ylös. Purjeiden kanssa sähläys hidasti hieman matkantekoa, mutta mitään katastrofaalista ei ollut tapahtunut - kyseessä oli hidaste, ei este. Toinen aikasakko otettiin, kun käytiin katsomassa yhtä matalikkoa hieman turhan läheltä ja väistöliike piti suorittaa hieman ohi suunnitellusta kurssista.

Pohjanleton itämerkki ohitettiin lähes poijun pintaa naarmuttaen, mutta muuten matka oli muutenkin varsin tapahtumaköyhä. Tuulet olivat kääntyneet puuskittaisiksi ja epäsuotuisasti vastaan ja välimatka kärkeen kasvoi kasvamistaan. Aamun sarastaessa nähtiin aika ajoin Jahwelista vilahdus kaukana takana ja havaittiinpa myös Löyhän mutkassa kääntymässä olleet kisakumppanit (Tuulia ja Bohemia). Etumatkaa veneparilla oli havaintohetkellä jo varsin merkittävästi, joten kisassa pärjääminen ei vaikuttanut enää mitenkään itsestään selvältä.

Hookanan matalta luovittiin lopulta maaliin varsin rutiininomaisesti. Sijoitusta aprikoitiin matkan aikana ja hieman liian kaukana tuntuivat kisakumppanit olevan. Viimeiseksi ei jääty, mutta lopulliseksi jäänyt viides sija tuntui melko varmalta lopputulokselta. Jälkikäteen paluumatka Kemi 2:lta meni muutenkin melkoisessa usvassa ja selkeitä muistikuvia yön tapahtumista ei juuri ollut. Vissiin se sitten väsytti.

Loppuepisodi saatiin, kun etsittiin oikeaa maaliviivaa. Kilpailuohjeeseen oli merkitty jääpoiju ja bulkkilaituri - mutta tarkempi tarkastelu paljasti maaliviivan sijainniksi bulkkilaiturin ja lateraaliviitan. Tästä saatiin aikaiseksi vielä muutama jonninjoutava käännös.

Purjehdusaika oli siis lopulta 17:24:18, joka korjauskertoimen jälkeen oli 21:24:29. Aika riitti viidenteen sijaan. Reitin tutkiskelu jälkikäteen (www.gpsseuranta.net) paljasti, että Kemi 2:lle asti kisa oli vielä Sunitan kannalta varsin hyvällä mallilla - mutta luoviosuudella kilpakumppanit karkasivat. Pikaisen laskeskelun perusteella purjehdusajan olisi pitänyt olla alle 16:32:34, jotta kisa olisi voitettu - eli reitti olisi pitänyt purjehtia n. 52 minuuttia nopeammin.

Palkintojenjako pidettiin lauantaina klo 18 ja kisan voittajaksi ja Perämeren valtiaaksi 2009 julistettiin Tuulia / Timo Saukkonen (OM).

Maaottelu!

Lauantaipäivä Båtskärnäsissä oli varattu purjehdusmaaottelua varten. Kilpailuun osallistui eskaaderilta kahdeksan venekuntaa ja lähtö tapahtui Båtskärsnäsin edustalla olevalta merialueelta kilpailulautakunnan veneen ja poijun muodostamalta maalilinjalta.

Veneet lähtivät LYS-kertoimen mukaan määritettynä hetkenä takaa-ajokisaan. Sunitalle ja Blueberrylle oli määritetty sama LYS-kerroin kisaa varten ja nämä veneet lähtivätkin viimeisinä ottamaan edellä menijöitä kiinni. Tai itseasiassa PetCat taisi lähteä vielä myöhemmin perään, mutta se taisi katamaraanina noudattaa hieman erilaisia lainlaisuuksia kisan suhteen.

Kisan alku oli tasaista taistoa Blueberryn kanssa ja ainoa ohitus tapahtui, kun kisan toinen (?) ruotsalaisvene jäi hiukan maalilinjan jälkeen taakse. Reitin pituus oli noin 12 merimailia ja radan päässä käytiin kiertämässä pienehkö saari ja palattiin samaa reittiä takaisin.

Ensimmäisellä mahdollisella spinutaipaleella - ennen saaren kiertoa - viritettiin spinu valmiiksi, vain todetaksemme nostimien olevan keskenään solmussa. Spinu jätettiin nostamatta, mutta sotkut saatiin siivottua köysistöstä. Kääntöpiste-saaren jälkeen Blueberry alkoi jäädä selkeästi taakse ja mielenkiinto kohdistui edellä menevien veneiden takaa-ajoon.

Kisan viimeiset kaksi mailia osoittautuivat ratkaiseviksi ja loppusuoralla nostettu spinaakkeri takasi tarpeellisen ohitusnopeuden. Sirhetar yritti vielä häiritä spinutaivalta peittämällä, mutta jäi lopulta taakse.

Sunita jäi lopulta kisan referenssiveneenä toimineesta ruotsalaispaatista reilut sata metriä taakse ja saapui selkeästi kilpakumppaneitaan nopeammin maaliin. Palkintojenjaossa paikallisen purjehtijaliiton edustaja ilmoitti lisäksi, että käytettyjä LYS-kertoimia oli jouduttu voimakkaamman tuulen vuoksi korjaamaan jälkikäteen, mikä tarjosi vain ajallista lisäetua Sunitalle.

Kisan kolmen kärki:

1. S/Y Sunita (OM)
   
2. S/Y Blueberry (OPS)
3. S/Y Sirhetar (OPS)

Iltapäivän palkintojenjako. Paikalla kipparit ja eskaaderiväkeä, improvisoituna puhujankorokkeena toimi ponttoonilaituri. Heikki Laitinen tulkkasin palkintojenjaon Suomeksi. Kisapalkinnot sponsoroi Norrkust Marina.