Räntä Race voitaisiin tiivistää seuraavasti - lyhyestä virsi kaunis. Erittäin kovan ja puuskittaisen tuulen vuoksi kilpailijat luopuivat yksi kerrallaan leikistä viimeistään Löyhän mutkan kohdalla. Näin tapahtui myös Sunitan kohdalla, kun arvioimme kalustovaurioiden riskin liian suureksi purjeiden hakatessa miten sattuu. Muutama kisaaja jatkoi sinnillä Röyttään asti, en nyt tosin muista saatiinko edes virallisia tuloksia.
Perinteiset Valon juhlat vietettiin sitten Pikkupookissa hyvässä seurassa ja tunnelmassa. Kisa oli viimeisiä Sunitan retkiä vuonna 2009 ja vene nostettiin talvitelakointia varten ylös. Pesun ja moottorin talvihuollon jälkeen vene oli valmis pressutettavaksi ja kausi oli paketissa.
lauantai 26. syyskuuta 2009
perjantai 25. syyskuuta 2009
Räntä Race!
Oululaisen purjehduskilpailukauden päättävä Räntä Race kisataan huomenna. Räntää tuskin on tiedossa, mutta sen sijaan "leikkihenkinen" kisa reippaassa tuulessa. Ja illalla seuran majalla kuuma sauna ja kovat jälkipelit sekä perinteikkäät Valon juhlat.
Viime vuonna kisa oli broachauksen juhlaa kovassa tuulessa, nähtäväksi jää mitä tänä vuonna tapahtuu. Kenen spinaakkeri löytyy keulavantin ympäriltä ja kenen merestä?
Kisaa voi taas seurata netistä reaaliaikaisesti gps-mokkuloiden suosiollisella avustuksella. Kisa alkaa siis lauantaina klo 11.00 Oulun edustalta ja päättyy Iin Röyttään toivottavasti muutamaa tuntia myöhemmin.
Kisaa voi siis seurata gpsseuranta.netistä ja Sunitaa pitää sitten kannustaa!
Viime vuonna kisa oli broachauksen juhlaa kovassa tuulessa, nähtäväksi jää mitä tänä vuonna tapahtuu. Kenen spinaakkeri löytyy keulavantin ympäriltä ja kenen merestä?
Kisaa voi taas seurata netistä reaaliaikaisesti gps-mokkuloiden suosiollisella avustuksella. Kisa alkaa siis lauantaina klo 11.00 Oulun edustalta ja päättyy Iin Röyttään toivottavasti muutamaa tuntia myöhemmin.
Kisaa voi siis seurata gpsseuranta.netistä ja Sunitaa pitää sitten kannustaa!
sunnuntai 6. syyskuuta 2009
Edea Ocean Race
Edea Ocean Race (ex Matala Ocean Race) purjehdittiin hyvässä tuulessa tiistaipurjehduksen rataa noudattaen. Purjevalintana oli tuulen vuoksi pieni itseskuuttaava fokka, joka sai Sunitan sivutuulella suorastaan lentoon. Huiput kävivät yli kymmenessä solmussa!
Kolmikulmalle saavuttiin Busybodyn perässä ja kääntömerkin jälkeen ei spinaakkereita näkynyt LYS-2 ja LYS-3 -veneillä kovasta ja osin puuskittaisesta tuulesta johtuen. Yksi hai kokeili, mutta havaitsi homman epätoivoiseksi. Kisaan osallistui lopulta 59 venekuntaa, joten Oulun edustalla oli hetkellisesti suorastaan ruuhkaa. Havereiltaan ei vältytty, kun kaksi venettä kolaroi sillä seurauksella, että toisesta katkesi masto. Muutenkin pientä kisavahinkoa oli nähtävissä mm. revennyt isopurje.
Luoviosuus Toppilan porteilta maaliin ei sitten mennytkään kovin rapoisasti ja sijoitus oli lopulta kymmenes. Tulokset menivät sekuntipeliksi, mutta yhtä kaikki - nopeammin olisi silti pitänyt mennä. Purjevalinta herätti keskustelua jälkikäteen epäonnistuneen luovivaiheen vuoksi. Loistavan sivutuuliosuuden jälkeen penkin alle mennyt luoviosuus oli kokonaisuudessaan harmillinen juttu.
Iltapäivän ja illan tilaisuus oli uudistunut ja lohta sai tällä kertaa Kiikelissä olleesta teltasta punkun kera. Taustabändiäkin oli nostettu lavalle ja illan palkintojenjaossa oli jo teltta täynnä ja tunnelma katossa.
Keulagastille keikka oli varsin rento, mitä nyt piti välillä istuskelupaikkaa vaihtaa. Muutama kuva ilmestyy tänne myöhemmin.
Kolmikulmalle saavuttiin Busybodyn perässä ja kääntömerkin jälkeen ei spinaakkereita näkynyt LYS-2 ja LYS-3 -veneillä kovasta ja osin puuskittaisesta tuulesta johtuen. Yksi hai kokeili, mutta havaitsi homman epätoivoiseksi. Kisaan osallistui lopulta 59 venekuntaa, joten Oulun edustalla oli hetkellisesti suorastaan ruuhkaa. Havereiltaan ei vältytty, kun kaksi venettä kolaroi sillä seurauksella, että toisesta katkesi masto. Muutenkin pientä kisavahinkoa oli nähtävissä mm. revennyt isopurje.
Luoviosuus Toppilan porteilta maaliin ei sitten mennytkään kovin rapoisasti ja sijoitus oli lopulta kymmenes. Tulokset menivät sekuntipeliksi, mutta yhtä kaikki - nopeammin olisi silti pitänyt mennä. Purjevalinta herätti keskustelua jälkikäteen epäonnistuneen luovivaiheen vuoksi. Loistavan sivutuuliosuuden jälkeen penkin alle mennyt luoviosuus oli kokonaisuudessaan harmillinen juttu.
Iltapäivän ja illan tilaisuus oli uudistunut ja lohta sai tällä kertaa Kiikelissä olleesta teltasta punkun kera. Taustabändiäkin oli nostettu lavalle ja illan palkintojenjaossa oli jo teltta täynnä ja tunnelma katossa.
Keulagastille keikka oli varsin rento, mitä nyt piti välillä istuskelupaikkaa vaihtaa. Muutama kuva ilmestyy tänne myöhemmin.
maanantai 31. elokuuta 2009
MyWay Runt taisteltu läpi
Avomeripurjehdus MyWay Runt starttasi kello 19.00 Vihriäsaaren edustan jääpoijuilta. Miehistön vahvuudeksi yön läpi kestävällä reissulla tuli neljä henkilöä. Pienimmällä, kahden hengen, kokoonpanolla oli liikkeellä Ninja. Busybody taisi tehdä ennätyksen yhdeksällä miehistönjäsenellään. Kisaa varten oli jääkaappi ahdettu täyteen herkullisia energiajuomia ja erilaisia eväksiä nälkää karkottamaan. Nukkuakin oli yritetty vaihtelevalla menestyksellä.
Itse kisaan starttasi lopulta kuusi venettä ykköslyssissä ja kolme venettä kakkoslyssissä. Kakkoslys oli startannut jo kuudelta ja veneet luovivat pyörivissä tuulissa edellä.
Kisa alkoi spinaakkeriosuudella ja pallopurjeet poksahtelivat auki summerin soidessa kilpailulautakunnan veneessä. Busybody ja Meta Baron ottivat kärkipaikat ja muut veneet Tuuliaa lukuunottamatta seurasivat perässä. Spinaakkeriosuudella kuljettiin Kolmikulmalta Löyhän ohi Libertakselle ja siitä Oulu 1:lle. Löyhän jälkeen yö alkoi jo laskeutua ja kilpakumppaneiden sijaintia arvioitiin valojen perusteella. Vettä tuli niskaan kevyinä kuuroina, mutta ne eivät merkittävästi matkantekoon vaikuttaneet.
Spinaakkerit jonossa
Oulu 1:lle saavuttaessa alkoivat ensimmäiset kakkoslyssin veneet tulla vastaan ja Kiisla ohitettiin heti Oulu 1:n jälkeen. Kisakumppaneiden kesken järjestys oli suurin piirtein sama - Busybody kärjessä Meta Baron takanaan ja perässä Bohemia. Sunita ja Jahweli vaihtelivat sijoitusta vuoron perään hyvin tasaisessa spinaakkerikisailussa. Tasoitusta Jahwelille annoimme ajelemalla reilusti potkuri auki.
Tuulia paranteli tasaisesti sijoitustaan ja liimautui lopulta Bohemian kantaan kiinni. Parivaljakko kulkikin "käsi kädessä" kisan loppuun saakka.
Jahweli ja Tuulia
Oulu 1:ltä alkoi puhdas avomeriosuus Kemi 2:sta kohti. Lämmin sää ja kohtuullinen aallokko tekivät avomeriosuudesta kuitenkin varsin pliisun kokemuksen. Tällä välillä saatiin kiinni loput kakkoslyssiläiset - eli Ninja ja Venla. Kemin edustalle saavuttaessa näkyivät Ajoksen tuulivoimapuiston sekä Veitsiluodon valot merelle. VHF-kanavalla alkoi kuulua kisaohjeistukseen liittyneitä ilmoituksia Kemi 2:lle saapumisesta ja ensimmäisenä ilmoituksen teki Busybody.
Tasainen asetelma rikkoutui Kemi 2:lla, kun spinaakkerin alasveto ei sujunutkaan ihan tuttuun tapaan. Tuuli oli voimistunut ja spinaakkerin laukaisin karkasi keulamieheltä ulottumattomiin. Riuhtomisen jälkeen spinaakkeri saatiin kuitenkin alas ja luoviosuus alkoi. Tässä kohti myös merkille melko yhtäaikaa saapuneet kisakumppanit värkkäsivät omiaan ja jonomuodostelma hajosi. Aiemmin kyljessä kiinni kulkenut Jahweli jäi tässä kohti lopullisesti taakse.
Viattomalta vaikuttanut pitkäksi ajo antoi lopulta jopa 500 metriä kaulaa edessä kulkeville. Ensin 200 metriä merkiltä pitkäksi ja sitten 2 x 140 metriä luovia takaisin alkuperäiselle kurssille. Lisäksi sähläys ei vaikuttanut ainakaan parantavasti nopeuteen...
Spinaakkeriosuudella löysätty isoa ei saatu enää merkkiin ylös ja purjevalintana oli ykkösgenoa - joka jälkikäteen ajatellen oli liian suuri purje käytettäväksi. Isopurje ei päässyt oikeuksiinsa ja roikkui onnettomana. Kakkosgenoaa ei otettu käyttöön aiempien kokemusten puutteessa.
Luoviosuudella Kemi 2:lta Välikivikolle tuuli voimistui hiljakseen 6-8 metriin. "Paluumatkalle" käännyttäessä tuuli oli voimistunut jo lähes kymmeneen metriin ja purjeet levyinä lähdimme luovimaan kotia kohti. Purjevanhus ei arvostanut äärimmäistä trimmausta, vaan repesi pahanpäiväisesti vendaa tehtäessä!
Väsymyksestä hieman hitaana ollut miehistö heräsi kuitenkin toimintaan ja tuulessa surullisesti lepattanut genoa saatiin alas ja vaihto-jibi tilalle ylös. Purjeiden kanssa sähläys hidasti hieman matkantekoa, mutta mitään katastrofaalista ei ollut tapahtunut - kyseessä oli hidaste, ei este. Toinen aikasakko otettiin, kun käytiin katsomassa yhtä matalikkoa hieman turhan läheltä ja väistöliike piti suorittaa hieman ohi suunnitellusta kurssista.
Pohjanleton itämerkki ohitettiin lähes poijun pintaa naarmuttaen, mutta muuten matka oli muutenkin varsin tapahtumaköyhä. Tuulet olivat kääntyneet puuskittaisiksi ja epäsuotuisasti vastaan ja välimatka kärkeen kasvoi kasvamistaan. Aamun sarastaessa nähtiin aika ajoin Jahwelista vilahdus kaukana takana ja havaittiinpa myös Löyhän mutkassa kääntymässä olleet kisakumppanit (Tuulia ja Bohemia). Etumatkaa veneparilla oli havaintohetkellä jo varsin merkittävästi, joten kisassa pärjääminen ei vaikuttanut enää mitenkään itsestään selvältä.
Hookanan matalta luovittiin lopulta maaliin varsin rutiininomaisesti. Sijoitusta aprikoitiin matkan aikana ja hieman liian kaukana tuntuivat kisakumppanit olevan. Viimeiseksi ei jääty, mutta lopulliseksi jäänyt viides sija tuntui melko varmalta lopputulokselta. Jälkikäteen paluumatka Kemi 2:lta meni muutenkin melkoisessa usvassa ja selkeitä muistikuvia yön tapahtumista ei juuri ollut. Vissiin se sitten väsytti.
Loppuepisodi saatiin, kun etsittiin oikeaa maaliviivaa. Kilpailuohjeeseen oli merkitty jääpoiju ja bulkkilaituri - mutta tarkempi tarkastelu paljasti maaliviivan sijainniksi bulkkilaiturin ja lateraaliviitan. Tästä saatiin aikaiseksi vielä muutama jonninjoutava käännös.
Purjehdusaika oli siis lopulta 17:24:18, joka korjauskertoimen jälkeen oli 21:24:29. Aika riitti viidenteen sijaan. Reitin tutkiskelu jälkikäteen (www.gpsseuranta.net) paljasti, että Kemi 2:lle asti kisa oli vielä Sunitan kannalta varsin hyvällä mallilla - mutta luoviosuudella kilpakumppanit karkasivat. Pikaisen laskeskelun perusteella purjehdusajan olisi pitänyt olla alle 16:32:34, jotta kisa olisi voitettu - eli reitti olisi pitänyt purjehtia n. 52 minuuttia nopeammin.
Palkintojenjako pidettiin lauantaina klo 18 ja kisan voittajaksi ja Perämeren valtiaaksi 2009 julistettiin Tuulia / Timo Saukkonen (OM).
Itse kisaan starttasi lopulta kuusi venettä ykköslyssissä ja kolme venettä kakkoslyssissä. Kakkoslys oli startannut jo kuudelta ja veneet luovivat pyörivissä tuulissa edellä.
Kisa alkoi spinaakkeriosuudella ja pallopurjeet poksahtelivat auki summerin soidessa kilpailulautakunnan veneessä. Busybody ja Meta Baron ottivat kärkipaikat ja muut veneet Tuuliaa lukuunottamatta seurasivat perässä. Spinaakkeriosuudella kuljettiin Kolmikulmalta Löyhän ohi Libertakselle ja siitä Oulu 1:lle. Löyhän jälkeen yö alkoi jo laskeutua ja kilpakumppaneiden sijaintia arvioitiin valojen perusteella. Vettä tuli niskaan kevyinä kuuroina, mutta ne eivät merkittävästi matkantekoon vaikuttaneet.
Spinaakkerit jonossa
Oulu 1:lle saavuttaessa alkoivat ensimmäiset kakkoslyssin veneet tulla vastaan ja Kiisla ohitettiin heti Oulu 1:n jälkeen. Kisakumppaneiden kesken järjestys oli suurin piirtein sama - Busybody kärjessä Meta Baron takanaan ja perässä Bohemia. Sunita ja Jahweli vaihtelivat sijoitusta vuoron perään hyvin tasaisessa spinaakkerikisailussa. Tasoitusta Jahwelille annoimme ajelemalla reilusti potkuri auki.
Tuulia paranteli tasaisesti sijoitustaan ja liimautui lopulta Bohemian kantaan kiinni. Parivaljakko kulkikin "käsi kädessä" kisan loppuun saakka.
Jahweli ja TuuliaOulu 1:ltä alkoi puhdas avomeriosuus Kemi 2:sta kohti. Lämmin sää ja kohtuullinen aallokko tekivät avomeriosuudesta kuitenkin varsin pliisun kokemuksen. Tällä välillä saatiin kiinni loput kakkoslyssiläiset - eli Ninja ja Venla. Kemin edustalle saavuttaessa näkyivät Ajoksen tuulivoimapuiston sekä Veitsiluodon valot merelle. VHF-kanavalla alkoi kuulua kisaohjeistukseen liittyneitä ilmoituksia Kemi 2:lle saapumisesta ja ensimmäisenä ilmoituksen teki Busybody.
Tasainen asetelma rikkoutui Kemi 2:lla, kun spinaakkerin alasveto ei sujunutkaan ihan tuttuun tapaan. Tuuli oli voimistunut ja spinaakkerin laukaisin karkasi keulamieheltä ulottumattomiin. Riuhtomisen jälkeen spinaakkeri saatiin kuitenkin alas ja luoviosuus alkoi. Tässä kohti myös merkille melko yhtäaikaa saapuneet kisakumppanit värkkäsivät omiaan ja jonomuodostelma hajosi. Aiemmin kyljessä kiinni kulkenut Jahweli jäi tässä kohti lopullisesti taakse.
Viattomalta vaikuttanut pitkäksi ajo antoi lopulta jopa 500 metriä kaulaa edessä kulkeville. Ensin 200 metriä merkiltä pitkäksi ja sitten 2 x 140 metriä luovia takaisin alkuperäiselle kurssille. Lisäksi sähläys ei vaikuttanut ainakaan parantavasti nopeuteen...
Spinaakkeriosuudella löysätty isoa ei saatu enää merkkiin ylös ja purjevalintana oli ykkösgenoa - joka jälkikäteen ajatellen oli liian suuri purje käytettäväksi. Isopurje ei päässyt oikeuksiinsa ja roikkui onnettomana. Kakkosgenoaa ei otettu käyttöön aiempien kokemusten puutteessa.
Luoviosuudella Kemi 2:lta Välikivikolle tuuli voimistui hiljakseen 6-8 metriin. "Paluumatkalle" käännyttäessä tuuli oli voimistunut jo lähes kymmeneen metriin ja purjeet levyinä lähdimme luovimaan kotia kohti. Purjevanhus ei arvostanut äärimmäistä trimmausta, vaan repesi pahanpäiväisesti vendaa tehtäessä!
Väsymyksestä hieman hitaana ollut miehistö heräsi kuitenkin toimintaan ja tuulessa surullisesti lepattanut genoa saatiin alas ja vaihto-jibi tilalle ylös. Purjeiden kanssa sähläys hidasti hieman matkantekoa, mutta mitään katastrofaalista ei ollut tapahtunut - kyseessä oli hidaste, ei este. Toinen aikasakko otettiin, kun käytiin katsomassa yhtä matalikkoa hieman turhan läheltä ja väistöliike piti suorittaa hieman ohi suunnitellusta kurssista.
Pohjanleton itämerkki ohitettiin lähes poijun pintaa naarmuttaen, mutta muuten matka oli muutenkin varsin tapahtumaköyhä. Tuulet olivat kääntyneet puuskittaisiksi ja epäsuotuisasti vastaan ja välimatka kärkeen kasvoi kasvamistaan. Aamun sarastaessa nähtiin aika ajoin Jahwelista vilahdus kaukana takana ja havaittiinpa myös Löyhän mutkassa kääntymässä olleet kisakumppanit (Tuulia ja Bohemia). Etumatkaa veneparilla oli havaintohetkellä jo varsin merkittävästi, joten kisassa pärjääminen ei vaikuttanut enää mitenkään itsestään selvältä.
Hookanan matalta luovittiin lopulta maaliin varsin rutiininomaisesti. Sijoitusta aprikoitiin matkan aikana ja hieman liian kaukana tuntuivat kisakumppanit olevan. Viimeiseksi ei jääty, mutta lopulliseksi jäänyt viides sija tuntui melko varmalta lopputulokselta. Jälkikäteen paluumatka Kemi 2:lta meni muutenkin melkoisessa usvassa ja selkeitä muistikuvia yön tapahtumista ei juuri ollut. Vissiin se sitten väsytti.
Loppuepisodi saatiin, kun etsittiin oikeaa maaliviivaa. Kilpailuohjeeseen oli merkitty jääpoiju ja bulkkilaituri - mutta tarkempi tarkastelu paljasti maaliviivan sijainniksi bulkkilaiturin ja lateraaliviitan. Tästä saatiin aikaiseksi vielä muutama jonninjoutava käännös.
Purjehdusaika oli siis lopulta 17:24:18, joka korjauskertoimen jälkeen oli 21:24:29. Aika riitti viidenteen sijaan. Reitin tutkiskelu jälkikäteen (www.gpsseuranta.net) paljasti, että Kemi 2:lle asti kisa oli vielä Sunitan kannalta varsin hyvällä mallilla - mutta luoviosuudella kilpakumppanit karkasivat. Pikaisen laskeskelun perusteella purjehdusajan olisi pitänyt olla alle 16:32:34, jotta kisa olisi voitettu - eli reitti olisi pitänyt purjehtia n. 52 minuuttia nopeammin.
Palkintojenjako pidettiin lauantaina klo 18 ja kisan voittajaksi ja Perämeren valtiaaksi 2009 julistettiin Tuulia / Timo Saukkonen (OM).
perjantai 28. elokuuta 2009
Taistelu perämeren herruudesta alkaa!
MyWay Runt alkaa puolen tunnin kuluttua. Noin 90 merimailin kisaa voi seurata osoitteessa www.gpsseuranta.net. valitse sieltä tapahtumista myway runt ja seuraa S etenemistä kisassa. Kisan voi katsoa myös jälkikäteen samasta osoitteesta.
maanantai 24. elokuuta 2009
Yöpurjehdus toi ensimmäisen kisavoiton Suomessa
Vuoden 2009 ensimmäinen kisavoitto Suomessa saatiin OTPS:n järjestämästä Yöpurjehduksesta. Perjantaina yhdeksän aikoihin alkanut kisareitti kulki ensin Vihriäsaaren porteilta Hermannin ohitse länsiviitalle ja sieltä takaisin Hermannin eteläpuolella olevalle etelämerkille ja Kolmikulmalle. Loppurata koostui Löyhän kiertämisestä ja maali sijaitsi Kellon Kiviniemen kalasataman edustalla.
Kisan alkaessa tuuli tyyntyi lähes täydellisesti ja spinaakkerit roikkuivat mastoista. Tuulen virkistyessä hiljakseen sai Doris genaakkerillaan etumatkaa aikaiseksi ja perässä seurasivat Marella, Riley ja Seagull. Sunitalla spinaakkeria ei saatu vetämään kunnolla ja muiden etumatka kasvoi. Hermannin itäpuolen kääntöpisteeltä palattaessa lipuivat jopa kolmoslyssin veneet ohitse, kun iso spinaakkeri ei sivutuulessa vauhtia tuonut. Kolmikulmalle päästäessä oli yö jo laskeutunut ja aikaa kulunut kolmisen tuntia.
Kolmikulmalla tuuli alkoi virkistyä ja takaa-ajo käynnistyi. Lähes suoraan takaa tulevassa myötätuulessa saavutettiin ensiksi ohitse päässeet kolmoslyssin veneet ja myös edellä kulkevien karkulaisten perävalot alkoivat lähestyä Löyhän mutkaan tultaessa. Tällöin kuitenkin genoan ykkösnostin päätti tehdä yllätysliikkeen ja jumiutui mastolla johonkin - sillä seurauksella että genoa jäi puolitiehen ja spinaakkerin alasveto kovassa tuulessa muuttui mahdottomaksi. Osan aikaa genoa oli ilmeisesti kiinni keulavantin ja puomin välissä, mutta ei se ainoa syy ollut noston epäonnistumiseen. Tässäpä selvitettävää!
Genoa saatiin kuitenkin lopulta ylös hypähdellen ja spinaakkeri päästiin repimään alas. Löyhän kääntömerkiltä oltiin menty jo hyvän matkaa ohitse ja jälleen kerran edellä kulkijat saivat tehtyä kaulaa. Luoviosuus lähti kuitenkin sujumaan hyvin ja Virpiniemen edustalle saavuttaessa alkoi näyttää siltä että Sunita oli taas kisassa mukana. Tiukka luoviminen alkoi ja viimeinen tunti kahdesta kolmeen käytettiin tehokkaasti muiden kisaajien saavuttamiseen. Suurimpana huolenaiheena oli alkuvaiheessa kaulaa tehnyt Doris, jonka tarkasta sijainnista ei ollut tietoa. Pimeässä veneiden tunnistaminen oli melkoisen vaikeaa, joten tarkkaa käsitystä sijoituksesta ei saatu.
Loppusuoralla OTPS:n kilpailulautakunnan vene havaittiin kellumasta Kiviniemen edustalla ja kilpailulautakunta ystävällisesti valaisi myös maaliviivan toisen pään muodostanutta poijua. Edellä nähtiin ensimmäisen veneen lipuvan maaliin (Marella) ja toinenkin (Seagull) ehti juuri ja juuri Sunitan eteen maaliviivalle. Lopullinen purjehdusaika oli 5:35:10 ja kello näytti näin ollen noin puoli kolmea yöllä.
Lopputuloksissa ykköslyssissä Sunita saavutti ensimmäisen sijan, tasoitusajan ollessa 6:52:15. Kokonaiskilpailussa aika oli varsin vaatimaton, esimerkiksi Marellan tasoitusajan ollessa 6:17:15... Doris jäi lopulta ykköslyssissä kolmanneksi ja toiseksi nousi Taika. Jahweli keskeytti kisan melko aikaisessa vaiheessa. Spinutaipaleet erityisesti sivutuulessa jättivät todellakin toivomisen varaa, mutta kisan pelastukseksi nousi vähintään kohtuullisesti sujunut luoviosuus.
Väsynyt miehistö jakautui Kiviniemessä kahteen erään, Sunita jatkoi seuraavana päivänä Röyttään ja kisagastit palasivat autolla Ouluun.
Yleisesti yökisa oli hieno kokemus, ainakin ensikertalaiselle. Oulun edustalla on todella paljon valosaastetta eri muodoissaan ja sinänsä maisemanavigointi on helppoa pimeälläkin. Valosaaste ei kuitenkaan merta valaise ja taskulamput tulivat gasteilla tarpeeseen. Otsalamppu oli ehdoton erityisesti spinaakkeria käpistellessä, kun kummallekin kädelle on käyttöä.
>> Katso kisatulokset täältä (XLS, OTPS.FI)
Kisan alkaessa tuuli tyyntyi lähes täydellisesti ja spinaakkerit roikkuivat mastoista. Tuulen virkistyessä hiljakseen sai Doris genaakkerillaan etumatkaa aikaiseksi ja perässä seurasivat Marella, Riley ja Seagull. Sunitalla spinaakkeria ei saatu vetämään kunnolla ja muiden etumatka kasvoi. Hermannin itäpuolen kääntöpisteeltä palattaessa lipuivat jopa kolmoslyssin veneet ohitse, kun iso spinaakkeri ei sivutuulessa vauhtia tuonut. Kolmikulmalle päästäessä oli yö jo laskeutunut ja aikaa kulunut kolmisen tuntia.
Kolmikulmalla tuuli alkoi virkistyä ja takaa-ajo käynnistyi. Lähes suoraan takaa tulevassa myötätuulessa saavutettiin ensiksi ohitse päässeet kolmoslyssin veneet ja myös edellä kulkevien karkulaisten perävalot alkoivat lähestyä Löyhän mutkaan tultaessa. Tällöin kuitenkin genoan ykkösnostin päätti tehdä yllätysliikkeen ja jumiutui mastolla johonkin - sillä seurauksella että genoa jäi puolitiehen ja spinaakkerin alasveto kovassa tuulessa muuttui mahdottomaksi. Osan aikaa genoa oli ilmeisesti kiinni keulavantin ja puomin välissä, mutta ei se ainoa syy ollut noston epäonnistumiseen. Tässäpä selvitettävää!
Genoa saatiin kuitenkin lopulta ylös hypähdellen ja spinaakkeri päästiin repimään alas. Löyhän kääntömerkiltä oltiin menty jo hyvän matkaa ohitse ja jälleen kerran edellä kulkijat saivat tehtyä kaulaa. Luoviosuus lähti kuitenkin sujumaan hyvin ja Virpiniemen edustalle saavuttaessa alkoi näyttää siltä että Sunita oli taas kisassa mukana. Tiukka luoviminen alkoi ja viimeinen tunti kahdesta kolmeen käytettiin tehokkaasti muiden kisaajien saavuttamiseen. Suurimpana huolenaiheena oli alkuvaiheessa kaulaa tehnyt Doris, jonka tarkasta sijainnista ei ollut tietoa. Pimeässä veneiden tunnistaminen oli melkoisen vaikeaa, joten tarkkaa käsitystä sijoituksesta ei saatu.
Loppusuoralla OTPS:n kilpailulautakunnan vene havaittiin kellumasta Kiviniemen edustalla ja kilpailulautakunta ystävällisesti valaisi myös maaliviivan toisen pään muodostanutta poijua. Edellä nähtiin ensimmäisen veneen lipuvan maaliin (Marella) ja toinenkin (Seagull) ehti juuri ja juuri Sunitan eteen maaliviivalle. Lopullinen purjehdusaika oli 5:35:10 ja kello näytti näin ollen noin puoli kolmea yöllä.
Lopputuloksissa ykköslyssissä Sunita saavutti ensimmäisen sijan, tasoitusajan ollessa 6:52:15. Kokonaiskilpailussa aika oli varsin vaatimaton, esimerkiksi Marellan tasoitusajan ollessa 6:17:15... Doris jäi lopulta ykköslyssissä kolmanneksi ja toiseksi nousi Taika. Jahweli keskeytti kisan melko aikaisessa vaiheessa. Spinutaipaleet erityisesti sivutuulessa jättivät todellakin toivomisen varaa, mutta kisan pelastukseksi nousi vähintään kohtuullisesti sujunut luoviosuus.
Väsynyt miehistö jakautui Kiviniemessä kahteen erään, Sunita jatkoi seuraavana päivänä Röyttään ja kisagastit palasivat autolla Ouluun.
Yleisesti yökisa oli hieno kokemus, ainakin ensikertalaiselle. Oulun edustalla on todella paljon valosaastetta eri muodoissaan ja sinänsä maisemanavigointi on helppoa pimeälläkin. Valosaaste ei kuitenkaan merta valaise ja taskulamput tulivat gasteilla tarpeeseen. Otsalamppu oli ehdoton erityisesti spinaakkeria käpistellessä, kun kummallekin kädelle on käyttöä.
>> Katso kisatulokset täältä (XLS, OTPS.FI)
Varjakkapurjehdus ja neljäs sija
OPS:n järjestämä perinteinen Varjakkapurjehdus purjehdittiin lauantaina 15.8.2009. Varjakan saaren edustalta reitti kävi kiertämässä tuttuja kulmia Vihriäsaaren kautta Kolmikulmalle ja sieltä Hermannille ja takaisin lähtöpisteeseen. Veneitä oli mukana yhteensä 31 kolmessa LYS-luokassa.
Sunitan osalta kilpailu onnistui erinomaisesti ja lopputuloksena oli tyydyttävä neljäs sija. Edelle ehtivät Tuulia, Luikas ja Viiveri. Sirenoista Ilonani keskeytti kisan ja Jahweli sijoittui seitsemänneksi.
>> Katso kilpailun kulku läpi GPSseuranta.netissä
Sunitan osalta kilpailu onnistui erinomaisesti ja lopputuloksena oli tyydyttävä neljäs sija. Edelle ehtivät Tuulia, Luikas ja Viiveri. Sirenoista Ilonani keskeytti kisan ja Jahweli sijoittui seitsemänneksi.
>> Katso kilpailun kulku läpi GPSseuranta.netissä
maanantai 3. elokuuta 2009
Nautilus-Cup ja Röytän Elojuhlat
Sunita osallistui kuuden hengen miehistöllä vuoden 2009 Nautilus-Cupiin. Kisaan oli ilmoittautunut 15 venekuntaa - 7 LYS-1 ja 8 LYS-2 -venettä. Spinaakkerilähtö tapahtui 11 aikoihin Oulun edustalta ja spinulla ajettiin Löyhän mutkaan saakka. Kisa oli tässä vaiheessa vielä varsin tasainen, eikä irtiottoja tapahtunut. Löyhän mutkaan saavuttiinkin melko tiiviissä joukossa. Materiaalisia tappioita koettiin, kun spinaakkerin pussi jäi kiinnitysnarusta kiinni skuuttiin ja repesi nostovaiheessa lähes kahtia.
Matka Löyhän mutkasta lateraalikääntömerkille oli tiukkaa luovia ja eroa alkoi syntymään. Ensimmäisenä toiselle spinaakkeriosuudelle kääntyi Tuulia (X-332) ja toisena Sinilintu (Rondo 33). Sunita seurasi perässä kolmantena ja kisa näytti saaneen suotuisan käänteen.
Toinen spinaakkeriosuus päättyi vihreälle lateraalimerkille, josta lähdettiin luoviosuudelle kohti Martinniemen edustan itäviittaa. Sunita päätti antaa kilpakumppaneille tasoitusta ja suuntasi luoviessaan kohti länsiviittaa... Kun virhe havaittiin, oli taistelu kärkipaikoista Sunitan kannalta ohi.
Lopputaival purjehdittiin kohtuullisenvitutuksen närkästyksen vallitessa ja lohtua toi vain korkkiruuville spinunsa punoneen Jahwelin voittaminen. Jälkikäteen kisatuloksia arvioitaessa vauhti olisi riittänyt ehkä parhaimmillaan kolmossijaan, jos kohtalokasta navigointivirhettä ei olisi tapahtunut ja kisa olisi purjehdittu samantasoisesti loppuun kuin alkumatka sujui. Kärkisijoille ei olisi missään tapauksessa ollut kakkosgenoan puuttuessa asiaa.
LYS-1 kisan voitti lopulta Tuulia ja kakkoseksi tuli Viiveri. Kolmossijan sai Sunitan sisaralus Ilonani. Kaikki tulokset luettavissa täältä.
Elojuhlat
Perinteiset Elojuhlat järjestettiin Röyttässä tuttuun tapaan ja vetovastuussa olivat Haukiputaan Veneilijät. Röyttä oli lähes täynnä ja uusia veneitä saapui vielä illan mittaan osallistumaan juhlintaan. Ohjelmassa oli mm. lohisoppatarjoilu, bingo, buffetti ja levytanssit. Paikalla olivat myös hinaaja Alpo sekä pikavisiitillä käynyt Raahen Fiia. Veneitä oli paikalla arviolta yli 80 ja purjeveneitäkin kuullun mukaan noin 40 - ellei enemmänkin.
Juhlat sujuivat totuttuun malliin ja merenkävijöiden majalla oli sauna kuumana. Jälkipelit olivat ehkä tavallista vaisummat - lienevätkö kisaajat olleet levytanssien pauloissa.
Paluumatkalla koettiin Rajavartiolaitoksen ratsia, mikä suoritettiin spinaakkeriajon aikana lennosta. Vene ajoi rinnalla ja miliisi kurkottautui veneeseen alkometrin kanssa. Partioveneen miehistö puhallutti tasaisesti läpi jokaisen Röytästä lähteneen veneen kipparin, saaliista ei ollut tietoa.
Kuuma alkumatka vaihtui lopulta vesisateeseen ja myrskyrintamien seuraamiseen. Nähtiinpä myös konkreettisesti mitä tapahtuu, kun tuulen suunta vaihtuu 180 astetta kesken spinaakkeriajon. Tuntemattomaksi jäänyt miehistö sai tosissaan tempoa peräpeilin takana liehunutta spinaakkeriaan alas. Paluumatka oli muilta osin tavanomainen.
Matka Löyhän mutkasta lateraalikääntömerkille oli tiukkaa luovia ja eroa alkoi syntymään. Ensimmäisenä toiselle spinaakkeriosuudelle kääntyi Tuulia (X-332) ja toisena Sinilintu (Rondo 33). Sunita seurasi perässä kolmantena ja kisa näytti saaneen suotuisan käänteen.
Toinen spinaakkeriosuus päättyi vihreälle lateraalimerkille, josta lähdettiin luoviosuudelle kohti Martinniemen edustan itäviittaa. Sunita päätti antaa kilpakumppaneille tasoitusta ja suuntasi luoviessaan kohti länsiviittaa... Kun virhe havaittiin, oli taistelu kärkipaikoista Sunitan kannalta ohi.
Lopputaival purjehdittiin kohtuullisen
LYS-1 kisan voitti lopulta Tuulia ja kakkoseksi tuli Viiveri. Kolmossijan sai Sunitan sisaralus Ilonani. Kaikki tulokset luettavissa täältä.
Elojuhlat
Perinteiset Elojuhlat järjestettiin Röyttässä tuttuun tapaan ja vetovastuussa olivat Haukiputaan Veneilijät. Röyttä oli lähes täynnä ja uusia veneitä saapui vielä illan mittaan osallistumaan juhlintaan. Ohjelmassa oli mm. lohisoppatarjoilu, bingo, buffetti ja levytanssit. Paikalla olivat myös hinaaja Alpo sekä pikavisiitillä käynyt Raahen Fiia. Veneitä oli paikalla arviolta yli 80 ja purjeveneitäkin kuullun mukaan noin 40 - ellei enemmänkin.
Juhlat sujuivat totuttuun malliin ja merenkävijöiden majalla oli sauna kuumana. Jälkipelit olivat ehkä tavallista vaisummat - lienevätkö kisaajat olleet levytanssien pauloissa.
Paluumatkalla koettiin Rajavartiolaitoksen ratsia, mikä suoritettiin spinaakkeriajon aikana lennosta. Vene ajoi rinnalla ja miliisi kurkottautui veneeseen alkometrin kanssa. Partioveneen miehistö puhallutti tasaisesti läpi jokaisen Röytästä lähteneen veneen kipparin, saaliista ei ollut tietoa.
Kuuma alkumatka vaihtui lopulta vesisateeseen ja myrskyrintamien seuraamiseen. Nähtiinpä myös konkreettisesti mitä tapahtuu, kun tuulen suunta vaihtuu 180 astetta kesken spinaakkeriajon. Tuntemattomaksi jäänyt miehistö sai tosissaan tempoa peräpeilin takana liehunutta spinaakkeriaan alas. Paluumatka oli muilta osin tavanomainen.
maanantai 27. heinäkuuta 2009
Keskiviikkopurjehdus
Sunita oli mukana ensimmäisessä Keskiviikkopurjehduksessa 22.7.2009, joka lähti liikkeelle Varjakasta. S/Y Madden miehistö tallensi reitin ja muutamia kuvia Nokia Sportstrackeriin. Tässä linkki Madden kisareittiin.
Astrid matkalla Vihreäsaaren kääntömerkille.
Kisa itsessään kesti yli kolme tuntia heikkojen tuulten vuoksi. Vihreäsaaren edustan kääntömerkillä kelluttiin käytännössä paikallaan puolisen tuntia, ennen kuin tuuli jälleen virkistyi. Välillä virta vei Sunitaa jopa taaksepäin.
Spinaakkeri on nostettu ja genoaa lasketaan alas.
Tuulten virkistyttyä ensimmäinen Keskiviikkopurjehdus päättyi Sunitan ylivoimaiseen voittoon.
PS. Keskiviikkopurjehduksen kisareitin ja lähtöajat näet Merenkävijöiden sivuilta tästä linkistä.
PPS. Kuvat otti Janica Karasti - www.janica.fi
Astrid matkalla Vihreäsaaren kääntömerkille.Kisa itsessään kesti yli kolme tuntia heikkojen tuulten vuoksi. Vihreäsaaren edustan kääntömerkillä kelluttiin käytännössä paikallaan puolisen tuntia, ennen kuin tuuli jälleen virkistyi. Välillä virta vei Sunitaa jopa taaksepäin.
Spinaakkeri on nostettu ja genoaa lasketaan alas.Tuulten virkistyttyä ensimmäinen Keskiviikkopurjehdus päättyi Sunitan ylivoimaiseen voittoon.
PS. Keskiviikkopurjehduksen kisareitin ja lähtöajat näet Merenkävijöiden sivuilta tästä linkistä.
PPS. Kuvat otti Janica Karasti - www.janica.fi
torstai 16. heinäkuuta 2009
Sinne ja takaisin
Eskaaderi vietti yhden kokonaisen päivän Piteåssa ja eskaaderilaiset viettivät runsassateisen päivän kukin tavallaan kaupungilla. Lähes kaikki purjehtijat kävivät hypistelemässä Clas Ohlssonilla purjehdustarvikkeita.
Illalla koitti päätöspäivällisen aika ja tilaisuudessa sitten taputeltiin hyväksi läsnäolijat. Järjestelyorganisaatio oli ehditty taputella jo aiemmin päivällä olleessa kaupungin tervehdystilaisuudessa.
Illan kuluessa uusi pörriäinen ilmestyi eskaaderin yläpuolelle kiertelemään.
Pörriäinen kävi moikkaamassa eskaaderiväkeä, joka on näkyvissä juhlimassa edessä olevalla patiolla. Eskaaderin moottoriveneet ovat kiinnittyneenä hyvin varustellun veneilykeskuksen venepaikoille.
Juhlaliputus kahdessa eskaaderiveneessä. Moottoriveneet lähtivät ylittämään Perämerta päivällisten päätyttyä tyyntä ilmaa hyödyntäen.
Paikallinen purjehtija seuraavana päivänä. Veneilykulttuuri oli painottunut moottoriveneilyyn.
Eskaaderi lähtee Piteåsta perjantaiaamuna n. klo 09.00. Silta avataan 10.00.
PetCat ylittää Perämerta.
Viidentoista tunnin purjehduksen ja osittaisen moottorilla ajon jälkeen Sunita saapui Marjaniemeen. Matka oli sinänsä tapahtumaköyhä ja pelätty maininki jäi vähäiseksi. Tuuliolot vaihtelivat kohtuullisesti niukkaan ja spinaakkerin käyttöä piti hillitä ohikulkeneiden saderintamien vuoksi. Marjaniemessä ei paljoa puuhailtu, vaan siirryttiin suoraan nukkumaan. Muut eskaaderiveneet olivat ajaneet matkan koneella ja olivat noin puolta tuntia aiemmin perillä.
Seuraavana aamuna Juha lähti bussilla Ouluun ja vene jatkoi purjehdusta Hailuodon rantareittiä pitkin takaisin Ouluun. Kuvassa tutumpia maisemia Oulun merialueelta. Lisäjännitystä matkantekoon toi epävarmuus siitä, onko suistoalue ruoppausten vuoksi ylipäätään auki. Annettu yhteyshenkilö ei osoittautunut sataman päässä yhteistyöhaluiseksi, joten pikkujännitys pysyi päällä loppuun asti. Satama oli kuitenkin saavuttaessa auki ja ruoppausalus kurnutti sivummalla.
Illalla koitti päätöspäivällisen aika ja tilaisuudessa sitten taputeltiin hyväksi läsnäolijat. Järjestelyorganisaatio oli ehditty taputella jo aiemmin päivällä olleessa kaupungin tervehdystilaisuudessa.
Illan kuluessa uusi pörriäinen ilmestyi eskaaderin yläpuolelle kiertelemään.
Pörriäinen kävi moikkaamassa eskaaderiväkeä, joka on näkyvissä juhlimassa edessä olevalla patiolla. Eskaaderin moottoriveneet ovat kiinnittyneenä hyvin varustellun veneilykeskuksen venepaikoille.
Juhlaliputus kahdessa eskaaderiveneessä. Moottoriveneet lähtivät ylittämään Perämerta päivällisten päätyttyä tyyntä ilmaa hyödyntäen.
Paikallinen purjehtija seuraavana päivänä. Veneilykulttuuri oli painottunut moottoriveneilyyn.
Eskaaderi lähtee Piteåsta perjantaiaamuna n. klo 09.00. Silta avataan 10.00.
PetCat ylittää Perämerta.Viidentoista tunnin purjehduksen ja osittaisen moottorilla ajon jälkeen Sunita saapui Marjaniemeen. Matka oli sinänsä tapahtumaköyhä ja pelätty maininki jäi vähäiseksi. Tuuliolot vaihtelivat kohtuullisesti niukkaan ja spinaakkerin käyttöä piti hillitä ohikulkeneiden saderintamien vuoksi. Marjaniemessä ei paljoa puuhailtu, vaan siirryttiin suoraan nukkumaan. Muut eskaaderiveneet olivat ajaneet matkan koneella ja olivat noin puolta tuntia aiemmin perillä.
Seuraavana aamuna Juha lähti bussilla Ouluun ja vene jatkoi purjehdusta Hailuodon rantareittiä pitkin takaisin Ouluun. Kuvassa tutumpia maisemia Oulun merialueelta. Lisäjännitystä matkantekoon toi epävarmuus siitä, onko suistoalue ruoppausten vuoksi ylipäätään auki. Annettu yhteyshenkilö ei osoittautunut sataman päässä yhteistyöhaluiseksi, joten pikkujännitys pysyi päällä loppuun asti. Satama oli kuitenkin saavuttaessa auki ja ruoppausalus kurnutti sivummalla.
keskiviikko 15. heinäkuuta 2009
Matkalla Piteån keskustaan
Svinörasta eskaaderi suuntasi kulkunsa kohti Piteån keskustaa. Tuulta piisasi tällä kertaa varsin reilusti ja peltigenoaan ei tarvinnut juuri turvautua. Piteåta (Piitime) lähestyessä taivaanrannan pilvet kertoivat varsin selkeäsanaisesti, että vettä on tulossa niskaan.
Pitsundsbron sillan avausta odotellessa vesitaso päätti lähteä lentelemään eskaaderia sivuten.
Vesitaso kierteli hetken päällä ja liiteli sitten pois jonnekin. Taustalla silta. Kuulemma sillan saa tilauksesta avattua soittamalla jollekulle viskaalille 3h ennen avaushetkeä.
Raukat piteålaiset ovat joutuneet rakentamaan talonsa noin lähelle vesirajaa. Ikävästi käy vinkka mereltä pihapiiriin ja omaan laituriinkaan ei todennäköisesti mahdu kovin isoa venettä. Paitsi tietysti oma vesitaso.
Eskaaderin purjeveneet alittavat sillan. Sillan alta mahtuivat alta 15 metriset veneet, joten eskaaderin pääosa oli jo hyvää vauhtia kiinnittymässä Södra hamniin purjeveneiden odotellessa.
Eskaaderin purjeveneet parkissa Piteån Södra hamnissa.
Piteåssa oli aikaa käydä katselemassa vanhaa kaupungintaloa, jonka esikuvana oli ollut 1800-luvun "Finno-Russian Timber Empiren" innoittama puumökkityyli.
Pitsundsbron sillan avausta odotellessa vesitaso päätti lähteä lentelemään eskaaderia sivuten.
Vesitaso kierteli hetken päällä ja liiteli sitten pois jonnekin. Taustalla silta. Kuulemma sillan saa tilauksesta avattua soittamalla jollekulle viskaalille 3h ennen avaushetkeä.
Raukat piteålaiset ovat joutuneet rakentamaan talonsa noin lähelle vesirajaa. Ikävästi käy vinkka mereltä pihapiiriin ja omaan laituriinkaan ei todennäköisesti mahdu kovin isoa venettä. Paitsi tietysti oma vesitaso.
Eskaaderin purjeveneet alittavat sillan. Sillan alta mahtuivat alta 15 metriset veneet, joten eskaaderin pääosa oli jo hyvää vauhtia kiinnittymässä Södra hamniin purjeveneiden odotellessa.
Eskaaderin purjeveneet parkissa Piteån Södra hamnissa.
Piteåssa oli aikaa käydä katselemassa vanhaa kaupungintaloa, jonka esikuvana oli ollut 1800-luvun "Finno-Russian Timber Empiren" innoittama puumökkityyli.
tiistai 14. heinäkuuta 2009
Piteå - Svinöra
Luleåsta eskaaderi saapui Svinöran saareen Piteåssa. Nopeimpia ja moottorilla kulkeneita veneitä kiusasi matkan aikana sankka sumu, mutta purjehtimaan tulleet saivat nauttia selkeästä ja raikkaasta merisäästä.
Paikallisen veneilyseuran tukikohta oli Svinöran saaressa. Piteålaiset kokivat velvollisuudekseen kestitä vieraat paikallisella erikoisuudella - Pitepaltilla. Ohraa, perunaa ja sian ihraa sisältänyt paltti tarjottiin voikuution ja maidon kera. Alkuperäisestä reseptistä poiketen paltti lämmitettiin vielä wokilla ennen tarjoilua, alkuperäiset palttipallurat oli ilmeisesti viipaloitu tätä ennen. Pitepaltin runsaasta syönnistä seurasi Paltsvimma - eli vapaasti suomennettuna palttipyörtyminen. Sen verran tuhtia kamaa tuo paikallinen herkku oli.
Huhut Crocsien kuolemasta olivat suuresti liioiteltuja. Ruotsin puolella todella suosittu veneilykenkä.
Mölkkymestaruudesta kisattiin lähes joka satamassa. "Börje, det är Pakkopulla! -Oj, joj, joj." Taustalla veneilyseuran hyvinvarustettu maja sekä kesäkioski. Seuralla oli ilmeisesti jopa pari paikallista tyttöä kesäpalkollisina hoitamassa tukikohdan toimintaa.
Eskaaderi täytti koko sataman. Tilanpuutteen vuoksi jouduttiin käyttämään rinnakkaisia tai peräkkäisiä kiinnityksiä, jolloin viimeiset venekunnat joutuvat astelemaan maihin toisten veneiden kautta. Varsinaisia laiturointiongelmia ei sinänsä esiintynyt, sillä purjeveneet eivät olisi uineet moottorivenepaikoille ja siitä johtuivat esiintyneet laiturikiinnitykset. Syvyysongelmia oli Haparandahamnissa johon emme rantautuneet. Samoin pohjakosketuksia oli Båtskärsnäsissä.
Veneilyseuran sauna oli rakennettu Möljän päähän. Pieni, noin nelipaikkainen, sauna oli suomalaista tekoa. Pesuvedet johdettiin kätevästi lattialaudoituksen raoista suoraan mereen. Raot tekivät saunan ilmanvaihdosta myös todella toimivan. Veden lämpötila oli n. +16-18 ja saunalta johtivat portaat meren syvyyksiin.
Vastarannalla sijaitsi toinen satama, johon tämä kalastaja oli iltatuimaan matkalla. Periaatteessa Svinörasta pääsee suhteellisen nopeasti mantereen kautta Piteåån, kun vain ensin vaihtaapi vastarannalle.
PS. Juha pääsi näkemään paikallista Etelä-Suomessakin harrastettua "tuurilla, ei taidolla" -kulttuuria; moottoriveneen kippari päätti parkkeerata veneensä sen verran vauhdikkaasti satamaan, että rannalta huudettiin "Stop i helvete, havet är slut!".
Paikallisen veneilyseuran tukikohta oli Svinöran saaressa. Piteålaiset kokivat velvollisuudekseen kestitä vieraat paikallisella erikoisuudella - Pitepaltilla. Ohraa, perunaa ja sian ihraa sisältänyt paltti tarjottiin voikuution ja maidon kera. Alkuperäisestä reseptistä poiketen paltti lämmitettiin vielä wokilla ennen tarjoilua, alkuperäiset palttipallurat oli ilmeisesti viipaloitu tätä ennen. Pitepaltin runsaasta syönnistä seurasi Paltsvimma - eli vapaasti suomennettuna palttipyörtyminen. Sen verran tuhtia kamaa tuo paikallinen herkku oli.
Huhut Crocsien kuolemasta olivat suuresti liioiteltuja. Ruotsin puolella todella suosittu veneilykenkä.
Mölkkymestaruudesta kisattiin lähes joka satamassa. "Börje, det är Pakkopulla! -Oj, joj, joj." Taustalla veneilyseuran hyvinvarustettu maja sekä kesäkioski. Seuralla oli ilmeisesti jopa pari paikallista tyttöä kesäpalkollisina hoitamassa tukikohdan toimintaa.
Eskaaderi täytti koko sataman. Tilanpuutteen vuoksi jouduttiin käyttämään rinnakkaisia tai peräkkäisiä kiinnityksiä, jolloin viimeiset venekunnat joutuvat astelemaan maihin toisten veneiden kautta. Varsinaisia laiturointiongelmia ei sinänsä esiintynyt, sillä purjeveneet eivät olisi uineet moottorivenepaikoille ja siitä johtuivat esiintyneet laiturikiinnitykset. Syvyysongelmia oli Haparandahamnissa johon emme rantautuneet. Samoin pohjakosketuksia oli Båtskärsnäsissä.
Veneilyseuran sauna oli rakennettu Möljän päähän. Pieni, noin nelipaikkainen, sauna oli suomalaista tekoa. Pesuvedet johdettiin kätevästi lattialaudoituksen raoista suoraan mereen. Raot tekivät saunan ilmanvaihdosta myös todella toimivan. Veden lämpötila oli n. +16-18 ja saunalta johtivat portaat meren syvyyksiin.
Vastarannalla sijaitsi toinen satama, johon tämä kalastaja oli iltatuimaan matkalla. Periaatteessa Svinörasta pääsee suhteellisen nopeasti mantereen kautta Piteåån, kun vain ensin vaihtaapi vastarannalle.PS. Juha pääsi näkemään paikallista Etelä-Suomessakin harrastettua "tuurilla, ei taidolla" -kulttuuria; moottoriveneen kippari päätti parkkeerata veneensä sen verran vauhdikkaasti satamaan, että rannalta huudettiin "Stop i helvete, havet är slut!".
maanantai 13. heinäkuuta 2009
Luleån sillat
Luleåssa eskaaderi telakoitui kaupungin keskustassa sijaitsevalle Norra Hamnille. Satamaan pääsy ja sieltä lähtö edellytti nostosillan alitusta. Matalammat moottoriveneet pääsivät luonnollisesti sillan ali suoraan satamaan.
M/S Toppila odottaa sillan avausta purjeveneiden kanssa.
Eskaaderi matkalla Luleån Norra hamniin.
Eskaaderi lähdössä Luleåsta kohti Svinöraa.
M/S Toppila odottaa sillan avausta purjeveneiden kanssa.
Eskaaderi matkalla Luleån Norra hamniin.
Eskaaderi lähdössä Luleåsta kohti Svinöraa.
sunnuntai 12. heinäkuuta 2009
Kohti Gårdsvikeniä
Seuraava legi oli Båtskärnäsistä Gårdsvikeniin. Aamun kipparikokouksessa tuulitilanne näytti todella heikolta ja päätettiin, että purjeveneet kulkevat avomeren kautta parempia tuulia tavoitellakseen. Käytännössä päivä oli kuitenkin tuuleton ja matka tehtiin koko eskaaderin osalta moottoria käyttäen.
Eskaaderi kääntyy Båtskärnäsin edustalla. Moottoriveneet lähtevät rantareittiä pitkin Gårdsvikeniin, purjeveneet jatkavat optimistisesti suoraan.
Saaressa sijainnut satama oli jälleen täynnä. Gårdsvikeniä isännöi paikallinen suurehko veneilyseura Töre Båtklubb. Pari eskaaderivenettä suunnisti samassa Bergön saaressa 500 metrin päässä sijanneeseen Kohamnin satamaan. Suuren suosion syynä (Kohamnin sijaan) taisi olla eskaaderilaisille luvattu savustettu kala.
Totta tosiaan - satamaan saavuttaessa tarjolla oli savustettua ahventa ja suolasilakkaa savustusmestarin ja paikallisten seuralaisten tarjoamana. Kalat tarjottiin luonnollisestin ohuen tunnbrödin kera.
Isopurje nostettiin pariin kertaan heikossa / olemattomassa tuulessa ylös ja sen seurauksena barduunoiden kiinnitykset lähtivät mastosta paikaltaan. Eskaaderilaisille tarjottiinkin viihdettä, kun Seppo nostettiin vinssaamalla mastoon korjaustöihin. Vapaaehtoisia kiipeäjiä ei ollut liiemmälti tarjolla. Synkästä taivaasta huolimatta säät olivat muuten kelvolliset.
Töre Båtklubbenin tarjoamat puitteet olivat varsin mainiot. Satamassa oli astianpesupaikka, hyvä sauna ja jopa kelluva hyppytorni satama-altaan keskellä. Illalla täällä(kin) järjestettiin eskaaderilaisille levytanssit seuran majalla.
Eskaaderi kääntyy Båtskärnäsin edustalla. Moottoriveneet lähtevät rantareittiä pitkin Gårdsvikeniin, purjeveneet jatkavat optimistisesti suoraan.
Saaressa sijainnut satama oli jälleen täynnä. Gårdsvikeniä isännöi paikallinen suurehko veneilyseura Töre Båtklubb. Pari eskaaderivenettä suunnisti samassa Bergön saaressa 500 metrin päässä sijanneeseen Kohamnin satamaan. Suuren suosion syynä (Kohamnin sijaan) taisi olla eskaaderilaisille luvattu savustettu kala.Totta tosiaan - satamaan saavuttaessa tarjolla oli savustettua ahventa ja suolasilakkaa savustusmestarin ja paikallisten seuralaisten tarjoamana. Kalat tarjottiin luonnollisestin ohuen tunnbrödin kera.
Isopurje nostettiin pariin kertaan heikossa / olemattomassa tuulessa ylös ja sen seurauksena barduunoiden kiinnitykset lähtivät mastosta paikaltaan. Eskaaderilaisille tarjottiinkin viihdettä, kun Seppo nostettiin vinssaamalla mastoon korjaustöihin. Vapaaehtoisia kiipeäjiä ei ollut liiemmälti tarjolla. Synkästä taivaasta huolimatta säät olivat muuten kelvolliset.Töre Båtklubbenin tarjoamat puitteet olivat varsin mainiot. Satamassa oli astianpesupaikka, hyvä sauna ja jopa kelluva hyppytorni satama-altaan keskellä. Illalla täällä(kin) järjestettiin eskaaderilaisille levytanssit seuran majalla.
lauantai 11. heinäkuuta 2009
Maaottelu!
Lauantaipäivä Båtskärnäsissä oli varattu purjehdusmaaottelua varten. Kilpailuun osallistui eskaaderilta kahdeksan venekuntaa ja lähtö tapahtui Båtskärsnäsin edustalla olevalta merialueelta kilpailulautakunnan veneen ja poijun muodostamalta maalilinjalta.
Veneet lähtivät LYS-kertoimen mukaan määritettynä hetkenä takaa-ajokisaan. Sunitalle ja Blueberrylle oli määritetty sama LYS-kerroin kisaa varten ja nämä veneet lähtivätkin viimeisinä ottamaan edellä menijöitä kiinni. Tai itseasiassa PetCat taisi lähteä vielä myöhemmin perään, mutta se taisi katamaraanina noudattaa hieman erilaisia lainlaisuuksia kisan suhteen.
Kisan alku oli tasaista taistoa Blueberryn kanssa ja ainoa ohitus tapahtui, kun kisan toinen (?) ruotsalaisvene jäi hiukan maalilinjan jälkeen taakse. Reitin pituus oli noin 12 merimailia ja radan päässä käytiin kiertämässä pienehkö saari ja palattiin samaa reittiä takaisin.
Ensimmäisellä mahdollisella spinutaipaleella - ennen saaren kiertoa - viritettiin spinu valmiiksi, vain todetaksemme nostimien olevan keskenään solmussa. Spinu jätettiin nostamatta, mutta sotkut saatiin siivottua köysistöstä. Kääntöpiste-saaren jälkeen Blueberry alkoi jäädä selkeästi taakse ja mielenkiinto kohdistui edellä menevien veneiden takaa-ajoon.
Kisan viimeiset kaksi mailia osoittautuivat ratkaiseviksi ja loppusuoralla nostettu spinaakkeri takasi tarpeellisen ohitusnopeuden. Sirhetar yritti vielä häiritä spinutaivalta peittämällä, mutta jäi lopulta taakse.
Sunita jäi lopulta kisan referenssiveneenä toimineesta ruotsalaispaatista reilut sata metriä taakse ja saapui selkeästi kilpakumppaneitaan nopeammin maaliin. Palkintojenjaossa paikallisen purjehtijaliiton edustaja ilmoitti lisäksi, että käytettyjä LYS-kertoimia oli jouduttu voimakkaamman tuulen vuoksi korjaamaan jälkikäteen, mikä tarjosi vain ajallista lisäetua Sunitalle.
Kisan kolmen kärki:
Iltapäivän palkintojenjako. Paikalla kipparit ja eskaaderiväkeä, improvisoituna puhujankorokkeena toimi ponttoonilaituri. Heikki Laitinen tulkkasin palkintojenjaon Suomeksi. Kisapalkinnot sponsoroi Norrkust Marina.
Veneet lähtivät LYS-kertoimen mukaan määritettynä hetkenä takaa-ajokisaan. Sunitalle ja Blueberrylle oli määritetty sama LYS-kerroin kisaa varten ja nämä veneet lähtivätkin viimeisinä ottamaan edellä menijöitä kiinni. Tai itseasiassa PetCat taisi lähteä vielä myöhemmin perään, mutta se taisi katamaraanina noudattaa hieman erilaisia lainlaisuuksia kisan suhteen.
Kisan alku oli tasaista taistoa Blueberryn kanssa ja ainoa ohitus tapahtui, kun kisan toinen (?) ruotsalaisvene jäi hiukan maalilinjan jälkeen taakse. Reitin pituus oli noin 12 merimailia ja radan päässä käytiin kiertämässä pienehkö saari ja palattiin samaa reittiä takaisin.
Ensimmäisellä mahdollisella spinutaipaleella - ennen saaren kiertoa - viritettiin spinu valmiiksi, vain todetaksemme nostimien olevan keskenään solmussa. Spinu jätettiin nostamatta, mutta sotkut saatiin siivottua köysistöstä. Kääntöpiste-saaren jälkeen Blueberry alkoi jäädä selkeästi taakse ja mielenkiinto kohdistui edellä menevien veneiden takaa-ajoon.
Kisan viimeiset kaksi mailia osoittautuivat ratkaiseviksi ja loppusuoralla nostettu spinaakkeri takasi tarpeellisen ohitusnopeuden. Sirhetar yritti vielä häiritä spinutaivalta peittämällä, mutta jäi lopulta taakse.
Sunita jäi lopulta kisan referenssiveneenä toimineesta ruotsalaispaatista reilut sata metriä taakse ja saapui selkeästi kilpakumppaneitaan nopeammin maaliin. Palkintojenjaossa paikallisen purjehtijaliiton edustaja ilmoitti lisäksi, että käytettyjä LYS-kertoimia oli jouduttu voimakkaamman tuulen vuoksi korjaamaan jälkikäteen, mikä tarjosi vain ajallista lisäetua Sunitalle.
Kisan kolmen kärki:
- S/Y Sunita (OM)
- S/Y Blueberry (OPS)
- S/Y Sirhetar (OPS)
Iltapäivän palkintojenjako. Paikalla kipparit ja eskaaderiväkeä, improvisoituna puhujankorokkeena toimi ponttoonilaituri. Heikki Laitinen tulkkasin palkintojenjaon Suomeksi. Kisapalkinnot sponsoroi Norrkust Marina.
perjantai 10. heinäkuuta 2009
Yhteislaulajia
Båtskärnäsissä järjestettiin Suomi-Ruotsi laulumaaottelut. Kuuluneesta kielestä päätellen suomalaiset pärjäsivät varsin hyvin. Taustalla mobiili peräkärrykioski.
Eskaaderi Båtskärnäsissä.
torstai 9. heinäkuuta 2009
Kemi ja Seittenkari
Minä Katariina ynnä team Sunitan nuorin gasti hyppäsimme Sunitan kyytiin Kemistä, minne saavuimme junalla. Matka oli ainakin toisen meistä mielestä jännittävä.
Saapumiseni aikaan starttasi kiertoajelu, jonka aikana vierailtiin ainakin Sampo-jäänmurtajalla. Suotuisan sijainnin vuoksi oli mahdollisuus vierailla erinäisissä kohteissa myös itsenäisesti.
Ilta sujui humpan ja dirlandaan merkeissä. Mökä oli niin kova, ettei tahtonut kuulla
edes jututtamaan tulleita eskaaderilaisia. Pienin ei saanut unta vaan kuppelehti myöhään. Muita musiikki ei liene samoissa määrin haitannut, nähtiinpä lavalla kiivasta pyörähtelyäkin.
Torstaiaamuna matka jatkui kauniissa muodostelmassa kohti Haaparantaa. Sunita suuntasi kohti Seittenkaria, sillä huhupuheet kertoivat Haaparannan sataman ahtaaksi, ainakin Eskaaderin tarpeisiin. Palvelujakaan siellä ei kuulemma juuri ollut (toisin kuin Kemissä, missä saunakin oli makean lämpöinen).
Melko pitkän, mutta mainiosti ja vauhdikkaasti sujuneen legin aikana pienin oli mukana niin kuin muutkin ja perille päästyämme kehui: "Kiva pujjevene!" Vauhti oli jopa 8,5 solmua ja matkalla nähtiin Seittenkarin rannikkoa, sillä koko saari jouduttiin sillan vuoksi kiertämään.
Saavuimme kylänpintaan ja kävimme tutkiskelemassa kylänraittia. Kaupan portailla maleksi paikallisia poikia, idyllisen kylän pihoilla touhuiltiin. Takaisin palattuamme koitti yllätyslähtö, sillä luvattiin huonoa keliä ja ehkäpä paikalliset kalastusalukset tarvitsivat tilaa.
Lähdimme koneella Sortin lahteen - suoranaiseen paratiisiin. Pieni laguuni, oli niin syvä, että veneen sai aivan rantaan ja keulasta pystyi hyppäämään hiekalle. Samassa paikassa oli mm. Rasmuusa, Amanda ja Sirhetar. Paikka oli taianomainen ja hyvin rauhallinen, ja ilmeisesti aktiivikäytössä, sillä siellä nökötti ruokaryhmiä ja pari ulkohuussiakin.
Pahaksi onneksemme rannassa oli sinilevää, joka yön sateiden aikana sekottui myös syvemmälle. Niinpä aamu-uinnit jouduttiin jättämään väliin.
Matkaa jatkettiin hieman ennen puoltapäivää Båtskärnäsiä kohti hyvässä säässä ja iloisissa tunnelmissa.
Saapumiseni aikaan starttasi kiertoajelu, jonka aikana vierailtiin ainakin Sampo-jäänmurtajalla. Suotuisan sijainnin vuoksi oli mahdollisuus vierailla erinäisissä kohteissa myös itsenäisesti.
Ilta sujui humpan ja dirlandaan merkeissä. Mökä oli niin kova, ettei tahtonut kuulla
edes jututtamaan tulleita eskaaderilaisia. Pienin ei saanut unta vaan kuppelehti myöhään. Muita musiikki ei liene samoissa määrin haitannut, nähtiinpä lavalla kiivasta pyörähtelyäkin.
Torstaiaamuna matka jatkui kauniissa muodostelmassa kohti Haaparantaa. Sunita suuntasi kohti Seittenkaria, sillä huhupuheet kertoivat Haaparannan sataman ahtaaksi, ainakin Eskaaderin tarpeisiin. Palvelujakaan siellä ei kuulemma juuri ollut (toisin kuin Kemissä, missä saunakin oli makean lämpöinen).
Melko pitkän, mutta mainiosti ja vauhdikkaasti sujuneen legin aikana pienin oli mukana niin kuin muutkin ja perille päästyämme kehui: "Kiva pujjevene!" Vauhti oli jopa 8,5 solmua ja matkalla nähtiin Seittenkarin rannikkoa, sillä koko saari jouduttiin sillan vuoksi kiertämään.
Saavuimme kylänpintaan ja kävimme tutkiskelemassa kylänraittia. Kaupan portailla maleksi paikallisia poikia, idyllisen kylän pihoilla touhuiltiin. Takaisin palattuamme koitti yllätyslähtö, sillä luvattiin huonoa keliä ja ehkäpä paikalliset kalastusalukset tarvitsivat tilaa.
Lähdimme koneella Sortin lahteen - suoranaiseen paratiisiin. Pieni laguuni, oli niin syvä, että veneen sai aivan rantaan ja keulasta pystyi hyppäämään hiekalle. Samassa paikassa oli mm. Rasmuusa, Amanda ja Sirhetar. Paikka oli taianomainen ja hyvin rauhallinen, ja ilmeisesti aktiivikäytössä, sillä siellä nökötti ruokaryhmiä ja pari ulkohuussiakin.
Pahaksi onneksemme rannassa oli sinilevää, joka yön sateiden aikana sekottui myös syvemmälle. Niinpä aamu-uinnit jouduttiin jättämään väliin.
Matkaa jatkettiin hieman ennen puoltapäivää Båtskärnäsiä kohti hyvässä säässä ja iloisissa tunnelmissa.
tiistai 7. heinäkuuta 2009
Eskaaderin ensimmäiset päivät
Sunitan Bottnia Eskaaderi käynnistyi maanantaina puolen päivän aikaan Seelarin rannasta tykinlaukauksen ja pienen mutta kiinnostuneen väkijoukon saattelemana.
Komeassa muodostelmassa lähdimme kohti Röyttää, moottoriveneet keulilla, isot edessä, pienet perässä, sitten purjeveneet, isot edellä pienet perässä,purjeet uljaasti taivasta kohti heti kun mahdollista, yhteensä noin viisikymmentä venekuntaa. Meillä tarkoin harkittu miehistö koostui lähisuvusta, uskotuista miehistä ja naisistä ja miehistön vaihtoja oli suunniteltu useampaan paikkaan.
Ikähaitari suunnitellulla venekunnalla oli 1-63 vuotta. Tuon nuorempia ja vanhempia ei edes harkittu. Alkumatkasta meitä oli neljä: kippari ja kokki, kipparin veli ja "vävy".
Maissa oli jo pitkään kaivattu sadetta ja ilmojen haltija oli suunnitellut sen alkavaksi juuri matkalla Röyttään, mutta purjahtijahan ei tunnetusti vettä pelkää.Tuulikin retuutti kunnolla välillä, mutta perille tultiin, lohisopan syöntiin ja lämpimään saunaan. Röytässä oli tuttu tunnelma, sääskiäkin totuttuun malliin ilma sakeana.
Ja itse ilma oli kolea, mutta vaatettahan voi aina lisätä. Tiistaiaamu valkeni pilvipoutaisena ja tuulettomana ja sellaisena se melkein pysyikin koko matkan, koneella ajeli koko komea eskaaderi kohti Kemiä, moottoriveneet tietysti keulilla. Kemin vastaanotto oli lämmin ja mukava oli lepopäivä viettää tässä merenrantakaupungissa, jossa vieraasta huolta pidetään.
Suomalainenhan saunoo aina kun sallitaan, ja myös Kemissä se oli mahdollista. Mahdollista se oli ruotsalaisillekin.
Komeassa muodostelmassa lähdimme kohti Röyttää, moottoriveneet keulilla, isot edessä, pienet perässä, sitten purjeveneet, isot edellä pienet perässä,purjeet uljaasti taivasta kohti heti kun mahdollista, yhteensä noin viisikymmentä venekuntaa. Meillä tarkoin harkittu miehistö koostui lähisuvusta, uskotuista miehistä ja naisistä ja miehistön vaihtoja oli suunniteltu useampaan paikkaan.
Ikähaitari suunnitellulla venekunnalla oli 1-63 vuotta. Tuon nuorempia ja vanhempia ei edes harkittu. Alkumatkasta meitä oli neljä: kippari ja kokki, kipparin veli ja "vävy".
Maissa oli jo pitkään kaivattu sadetta ja ilmojen haltija oli suunnitellut sen alkavaksi juuri matkalla Röyttään, mutta purjahtijahan ei tunnetusti vettä pelkää.Tuulikin retuutti kunnolla välillä, mutta perille tultiin, lohisopan syöntiin ja lämpimään saunaan. Röytässä oli tuttu tunnelma, sääskiäkin totuttuun malliin ilma sakeana.
Ja itse ilma oli kolea, mutta vaatettahan voi aina lisätä. Tiistaiaamu valkeni pilvipoutaisena ja tuulettomana ja sellaisena se melkein pysyikin koko matkan, koneella ajeli koko komea eskaaderi kohti Kemiä, moottoriveneet tietysti keulilla. Kemin vastaanotto oli lämmin ja mukava oli lepopäivä viettää tässä merenrantakaupungissa, jossa vieraasta huolta pidetään.
Suomalainenhan saunoo aina kun sallitaan, ja myös Kemissä se oli mahdollista. Mahdollista se oli ruotsalaisillekin.
maanantai 6. heinäkuuta 2009
Botnia Eskaaderin lähtö
Sunitan blogi alkaa vuoden 2009 Botnia Eskaaderista. Eskaaderin startti tapahtui tänä vuonna Oulusta ja ensimmäinen legi oli Seelarista Iin Röyttään. Ruotsalaiset venekunnat olivat tulleet jo viikonlopun aikana Marjaniemeen ja Ouluun ja varsinainen lähtö tapahtui lopulta maanantaina puolenpäivän tienoilla. Tästäpä sitä tarinaa sitten toivottavasti alkaa syntyä.
Eskaaderin reitti on nähtävissä tästä kuvalinkistä.
Eskaaderin reitti on nähtävissä tästä kuvalinkistä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)