Sunitan purjehduskausi päättyi

Sunitan purjehduskausi tältä vuodelta päättyi viime viikonloppuna. Lauantaina tyhjensimme veneen irtotavarasta ja nostimme maston pois. Materiaalisina tappioina tutkaheijastin (tarttui nosturiin) ja yksi vanttia suojaavista metalliputkista (laidan yli mereen). Irtotavaraa (purjeita, pelastusliivejä, vaatteita jne.) kertyi peräkärryllinen ja vähän ylikin.

Moottoriremontin yhteydessä vaihdettiin polttoaineen suodatin ja öljyt talviversioon. Kone oli tätä ennen ajettu kuumaksi. Mahdollisesti laitoimme väärää öljyä, ainakin poistettu versio oli automaattivaihteistolle tarkoitettua ja tilalle laitettu ei. Aikaa tähän pikku operaatioon heilahti jälleen 5-6 tuntia. Niin ja muistiin kevättä ajatellen, Windexi kiristetään kuusiokulma-avaimella - ei Torxilla...

Sunnuntaina nostimme veneen pois telakkamestarin suosiollisella avustuksella. Veneitä oli jonossa neljä meitä ennen, joten nostot eivät olleet vielä todenteolla alkaneet. Tästä syystä myös veneen pesuun koleassa ja sateisessa säässä jäi enemmän aikaa ja eriasteinen lima puunattiin kyljistä pois painepesurin avustuksella. Samalla koneen merivesijäähdytykseen laitettiin pakkasnesteet paikalleen jäätymisen estämiseksi. Niin ja toinen muistijuttu, termostaattia ei moottorissa ole, joten sitä ei tarvitse irrottaa. Niin ja vielä, pakkasnesteelle ja moottoriöljylle on omat vaihtoletkut vaihto-operaatioita varten.

Tälle syksylle on vielä edessä katoksen pystyttäminen ja jaksamisen mukaan vesihiontaa ja muuta remppaa. On niitä tosin mukavampi kevätauringossa tehdä, kuin räntäsateessa...

Ensi viikonloppuna on edessä vielä kauden virallinen päätöskilpailu, eli Räntärace Iin Röyttään. Startti 11.00 lauantaiaamuna ja perillä odottavat Valon juhlat seuran majalla.

Edea Ocean Race

Vuoden 2010 Edeaan startattiin hyvissä ajoin. Tuttu tiistaikisan rata ja startti klo 12.20 takasivat hyvän harjoitteluajan ennen varsinaista kisastarttia. Tuuli alkoi yltymään jo ennen kisan alkua ja vaihdoimme ykkösgenoan jibiin. Tälle purjeelle ei nykytilanteessa ole tarjolla kunnollisia trimmejä, sillä sopivia skuuttikiskoja ei yksinkertaisesti ole. Viritimme siis tilalle inhaulerit, joilla jibiä saadaan vedettyä enemmän sisäänpäin tarvittaessa.

Sirenat rinnakkain.

Kisa startattiin kolmessa luokassa 10 minuutin välein. Oma starttimme oli siis noin klo 12.20 ja siirryimme starttiviivan taakse noin 12.10 tarkoituksena saada lähtöaika kellotettua mahdollisimman tarkasti. Tässä kuitenkin epäonnistuttiin ja kellomiehellä meni aika ohi – tarkka lähtöaika jäi siis avoimeksi. Minuutin kohdalla saatiin summeriääni ja siirryttiin lähemmäksi starttiviivaa. Tarkat sekunnit olivat kuitenkin avoimena, joten lähtö meni tuuripeliksi... ja tällä erää tuuri loppui.

Kakkoslys starttaa.

Jouduimme asemaan, jossa kummallakin puolella oli veneet ja meidät käytännössä nostatettiin ulos maaliviivalta. Lähtöpaukun kuuluessa olimme n. 20 metriä starttiviivasta ulkona yhdessä Meta-Baronin kanssa ja palasimme takaisin tekemään uuden startin. Kysymys oli lopulta vain sekunneista, mutta pieleen meni. Rytinässä oli vaikea nähdä mikä kokonaistilanne oli, mutta uskoisin että kyllä joku muukin otti varaslähdön. Noh, kaksi palasi ainoastaan takaisin.

Startin uusimisessa saatiin taas todistaa uusi erikoisuus, kun jiippasimme takaisin lähtöviivalle. Jibi kiertyi keulavantin ympärille ja otti tuulta, samalla tehden mini-tissiliivit vantin ympärille. Tilanne ratkesi korjaavalla vendalla ja lähdimme nousemaan kolmikulmaa kohti. Oman luokkamme veneet menivät jo kaukana edellä. Kolmikulmalle päästiin sinänsä hyvin, vaikka jibin kanssa sähläyksessä oli kulunut jälleen kalliita sekunteja paikallaan kelluessa. Kisatilanne oli sinänsä jo aika selvä, tiistisrata on kovassa tuulessa niin nopea että tekemällämme virhemäärällä tilanne oli jo selvä.

Kolmikulmalla ohitimme Jahwelin, jonka luovit eivät menneet oikein putkeen. Käännöksen jälkeen aloitimme sivutuuli(?)osuuden ja takaa-ajon edellä meneviin veneisiin. Muutaman veneen ohitus paranti hieman mielialaa ja Toppilan portilla olimme jo saaneet edellä meneviä veneitä ihan mukavasti kiinni.

Matkalla Toppilaan.

Ufo tuulettaa genaakkeria.

Käännöksen jälkeen vedimme spinun ylös ja ongelmat alkoivat uudelleen. Spinu aloitti päivän vetämällä itsensä tissiliiveille ylös ja ryhdyimme tempomaan sitä auki. Skuuttien tempomisen jälkeen spinu aukesi ja yritimme seuraavaksi saada spinupuomia irti keulavantista. Ihmettelin kannella miksi spinun alareuna kulki merenpintaa pitkin ja myös miksi ison puomi viisti merenpintaa - asento ei ollut millään tapaa terve. Muoto muistutti enemmänkin jonkinlaista genaakkeria.

Maalia kohti.

Katse ylöspäin paljasti, että spinun noistin oli noin 1,5 metriä alhaalla. Isommassa aallokossa spinu olisi hörpännyt vettä ja haljennut päreiksi, joten ryhdyimme tempomaan vetävää spinua takaisin ylös. Todennäköisesti spinun skuuttiköysi oli löystyttänyt nostimen lukkoa ja spinu oli päässyt valumaan alas - tai sitten nostovaiheessa oli jokin mennyt vikaan ja spinu ei vain ollut tarpeeksi ylhäällä. Yhtä kaikki.. lopulta spinu oli ylhäällä, veti ja puomikin oli suurin piirtein oikealla kohdalla, mitä nyt ehkä vähän liian alhaalla. Saimme lopulta jopa jibin vedettyä alas, kun välitön broachivaara oli ohi.

Spinuajo meni lopulta jollain tapaa ja pääsimme maaliin. Epäonnistuneen startin jälkeen emme oikein saaneet tilannetta nollattua ja homma kaatui perusvirheisiin ja ehkä jopa yliyrittämiseen. Tympäisi.

Murheenkryyni ylhäällä - puomi alhaalla. Kikkataljakin vielä tallella.

Niin ja kauniiksi lopuksi maaliviivan ylitettyämme kikkitalja tipahti kolahtan kannelle. Hela, joka taljan kiinnitti puomiin lötkötti kannella katkenneena. Rasitusanalyytikkomme tutkaili väsähtänyttä metallinpalaa ja totesi sen katkenneen kahdesta kohtaa hitaan rasituksen tuloksena, hitsaussaumojen vierestä.

Veimme ramman veneemme takaisin kotisatamaan ja mehun hörppimisen + puinnin jälkeen lähdimme Edean kisateltalle Torinrantaan. Ihan aiempien vuosien tasolla järjestelyt eivät tänä vuonna olleet - aikataulut eivät pitäneet paikkaansa ja muutenkin infot elivät omaa elämäänsä todellliseen tapahtumaan verrattuna. Teltassa ei myöskään nähty gps-mokkuloiden reittiä (mokkulat jätettiin jakamatta) eikä perinteisiä kisavideoita radalta. Noin yhdeksän aikaan illalla palkinnot saatiin jaettua ja kympiltä ammuskeltiin raketit taivaalle. Mutta meno oli palkintojenjaossa korkealla ja kyllähän Edea oli taas kokonaisuutena hieno tapahtuma.

Kuvat (C) Markku Vimpari.

Yöpurjehduksella

OTPS:n Yöpurjehdus ei tällä kertaa vetänyt ykköslyssin veneitä puoleensa. Sääennuste ennusti heikkoa tuulta, mutta toteuma oli lopulta 4-12 m/s. Nollatuulen sijaan äksöniä piisasi...

Vakikirjuri oli etelässä hääreissulla, joten tässäpä kipparin raportti tapahtumista:

Kisa sinänsä onnistui hienosti Löyhän mutkan härvellystä lukuunottamatta. Vene saatiin kulkemaan hyvin vaikka gastikokoonpano oli aivan uusi paria vakinimeä lukuunottamatta. Uudet gastit Matti (78v) ja suoriutuivat tehtävistään loistavasti vaikka yön kähmässä (lamppuja oli mutta patterit kotona) köydet olivatkin välillä hukassa.

Ensimmäinen spinujiippi oli mallikas. Ensimmäinen sivutuulispinuosuus sujui vauhdikkaasti vaikka myös 1-genoa oli ylhäällä. Vauhdin lisäys oli merkittävä ja Marella jäi selvästi tällä osuudella.

Ongelmat aiheutuivat Löyhän mutkan kapeikossa tapahtuneesta äkillisestä tuulen suunnan muutoksesta ja huomattavasta voimistumisesta. Olimme juuri jiipanneet ja tuuli voimistui hetkessä siten että vene alkoi kungata voimallisesti. Spinu kiertyi keulavanttiin ja puomi oli edelleen kiinni väärällä puolella.

Täsmäsuoritukset ja säädöt olivat vaikeita pimeässä kun joutui huutamaan gasteille köysien paikkoja eikä oikein itselläkään ollut mopo täysin hallinnassa vahinkojiippien kanssa. Puomia ei saatu irti ja oli pakko suunnitella uusi jiippi isolla takaisin kapeikosta huolimatta, sillä alapuoliset karikot lähestyivät. Jiipin jälkeen
hieman broachattiin kun spinu oli liian ulkona. Lopulta spinu saatiin taas vetoon ja lasku onnistui kun (liian iso) genoa saatiin ylös. Tässä vaiheessa oltiinkin jo väylän väärällä puolella lähellä Löyhän nokan matalikkoa - mutta selvittiin.

Mitä olisi pitänyt tehdä? Tuulen voimistuessa täysmyötäisellä spinu olisi tullut säätää lähemmäs venettä (puomi lähemmäs keulavanttia, skuutit kireällä) ja vetää spinua alemmas barberigaijoilla ehkäisemiseksi, mutta tässä tapauksessa ei ollut tilaa äkillisen muutoksen ja matalikoiden vuoksi ja oma osansa oli pimeydellä ja gastien ensikertalaisuudella. Miehistön kylmäverinen toiminta ja merikokemus kuitenkin estivät paniikkitilanteen (vaikka ei ollut kaukana).

Kalusto ei särkynyt, mutta spinun repeäminen oli lähellä. Jiipeissä ohjaaminen on tärkeää eikä saisi touhuta muuta. Kun puomi on irti tai väärällä puolella tulee ohjata reilusti ylemmäs, jotta spinu saa tuulta isopurjeen takaa (kiertymisen ehkäisemiseksi) samalla kun trimmaajat kääntävät purjeen synkronissa mukana-- nyt ei ollut tilaa tai ainakin siltä se pimeässä tuntui.

Maaliin kuitenkin päästiin. Omassa sarjassa ei kisaajia ollut - mutta lopulliset tasoitusajat antanevat osviittaa miten purjehdus lopulta meni.

Takaisin Oulussa

Lähdimme paluumatkalle lauantai-iltana kuuden aikoihin hoidettuamme pakolliset muona- ja polttoainetäydennykset. S/Y Sinilintu oli lähtenyt paluumatkalle Ouluun suoraan kisan jälkeen ja oli unohtanut palauttaa kisakäytössä olleen GPS-mokkulan. No eipä ollut kisalautakunnalla vaikeuksia paikallistaa missä puuttuva mokkula oli menossa... S/Y Meta-Baron vaihtoi jälleen miehistöä ja lähti seilaamaan Viroa kohti. Eli oululaiset eivät tällä erää jääneet juhlistamaan 120-vuotiasta SSJ:tä.

Ajelimme aluksi koneella Sonamon väylän kautta Kokkolaan, missä olimme jonkin verran puolen yön jälkeen perillä GSF:n kotisatamassa Mustakarissa. Iltaruokailun jälkeen menimme hyvin nopeasti nukkumaan päivän kisapurjehduksen ja vastatuuleen jyrätyn paluumatkan jäljiltä.

Järjestys se on oltava keulallakin.

Aurinko laskee Mustakarissa.

Aamun ollessa jo pitkällä lähdimme kohti Raahea ja nostimme purjeet ylös. Tuuli oli jälleen kerran vastainen, joten luovimishommiksihan se meni. Hieman kuuden jälkeen Raahen piiput alkoivat näkymään ja köydet kiinnitettiin Terässatamaan hieman puolen yön jälkeen. Hiljaisessa satamassa oli parkissa muitakin oululaisia veneitä, mutta hereillä näytti olevan vain sataman avuliaaksi osoittautunut vartija. Päivän varrelle ei suurempia sattumia osunut ja voidaankin todeta, että siirtopurjehdukset eivät herkkua ole. Yöllä tuli vettä reippaasti ja ukkosrintama kulki ilmeisesti ylitse.

Maanantaiaamuna lähdimme Terässatamasta ja tällä kertaa yhdellä yrittämällä. Paluumatkalle lähti yhtä aikaa etelässä pidemmällä reissulla ollut S/Y Alida. Seurasimme veneen etenemistä perässämme, kun se yhtäkkiä laski purjeensa alas. Syykin tuli pian tekstiviestillä, miehistö oli ruuvimeisselin hinnalla palauttanut juuri sukellusreissulla veneen ohjauskyvyn takaisin peräsimen löystyttyä... Muilta osin paluumatka oli vaihtelun vuoksi oikein mukavaa purjehtimista ja tuuletkin suosivat. Hailuodon kohdalla oli jälleen pohjakasvustoa, joka ei purjehtimalla ongelmaksi muodostunut.

S/Y Alida matkalla kotia kohti.

Kyrönkarin kohdalla nostimme vielä spinun ylös ja lilluimme reilun kahden solmun vauhtia Oulua kohti kuumankosteassa säässä. Reissujen kastelemat purjeet kuivuivat samalla kannella. Tuulten loppuessa pistimme peltigenoan päälle ja ajelimme Hietasaaren satamaan.

Takana oli yli viikon purjehdusreissu kohtuullisella kisamenestyksellä. Hienoja kilpailuja, komeita paikkoja ja ystävällisiä ihmisiä. Erinomainen reissu – jälleen kerran!

PS. Kuvat ja lisätekstit päivitetään vielä aiempiin juttuihin.

Tuloksia ja seurantaa

Kolme kisapäivää olivat ohi ja oli aika arvioida tuloksia.

Kisat ovat muuten seurattavissa jälkikäteen GPSseuranta.netin kautta:

• Avomerikilpailu
• Ratakilpailu
• Rannikkokilpailu

Palvelusta näkee veneiden reitit, ajat ja sijoituksen. Kilpailukäytäntöä tuntemattomille tiedoksi, että ensimmäinen vene ei kuitenkaan kisaa aina johda vaan lopullisiin aikoihin lasketaan venekohtaiset tasoituskertoimet mukaan. Esimerkiksi Sunitan lopullinen aika on purjehdittu aika x 1,23, Meta-Baronin aika x 1,37 ja Sinilinnun aika x 1,22. "Oikea" tasoituskerroin lienee LYS-luokissa ikuinen keskustelunaihe ja yleensä jos ei pärjätä, niin silloin kilpailijan tasoituskerroin on laskettu väärin :)

Tuloksia

Kilpailulautakunnalla oli jaettavana runsaasti palkintopyttyjä. Jokaisen osakilpailun kuusi parasta saivat maljat ja lisäksi jaettiin varsinainen Pohjanlahden Regatan kokonaiskisan voittopalkinto kolmelle parhaalle.

Pyttyä pöydällä.

Odottava tunnelma.

Palkintojenjako tapahtui paikalliseen tapaan kaksikielisesti ja osatulkkauksella. Palkintoja jakanut tuomari jaksoi kääntää suomeksi juttunsa ensimmäisen viiden minuutin ajan, joten valitettavasti kirjoittajan pitää hieman arvailla tuloksia.

Sunitalle tuli kaksi pyttyä sijoista 5. ja 6., Sinilinnulle yksi pytty avomerikisan vitossijasta ja Meta-Baronille kaksi pyttyä kakkos- ja kolmossijoista. Näillä kokonaispisteillä Meta-Baron (ilmeisesti) tuli kokonaiskisassa kolmoseksi (vai neljänneksi?) ja Sunitan sijoitus jäi kuudenneksi. Virallisia tuloksia ei nähty ja täyttä varmuutta asiasta ei kirjoittajalla nyt ole. Tulokset tulevat varmaan joskus SSJ.nu -sivustolle, tarkistetaan sitten. Kisan voittaja saattoi olla S/Y Brunhilde ja muut kärkisijat menivät todennäköisesti S/Y Trixielle ja S/Y Solveigille. Hai-sarjan voittajista ei jäänyt kirjoittajalle oikein mitään käsitystä.

Meta-Baronin miehistö ei saanut seistyä suorassa yhden kuvan vertaa. Mutta pokaali oli ansaittu!

Sunitan osalta tulokseen oltiin tyytyväisiä. Kisaan osallistuneet veneet edustivat osin Suomen huippuja ja pärjäsimme vertailussa vähintään kohtuullisesti. Lisäksi Sunita oli käytännössä kisoissa koko ajan matkavarustuksessa, siinä missä kanssakisaajat saattoivat purkaa kyydistä kaiken ylimääräisen akuista lähtien. Toki olisimme voineet näin menetellä itsekin. Vähän meitä tietysti kaiveli se saaristopurjehduksen kolme minuuttia, jotka olisivat kirkastaneet todennäköisesti kokonaissijoitusta pykälän parin verran.

SSJ valmistautui 120-vuotisjuhlallisuuksiin.

Pohjanlahden Regatta, päivä 3: Rannikkopurjehdus

Regatan viimeinen purjehdus oli rannikkopurjehduksen nimellä tapahtuva "Ööranin" kierto. Kyseinen korvan mallinen saari sijaitsi Pietarsaareen johtavan väylän vierellä ja reitti kulki Röda Kolta Pietarsaaren majakalle, siitä parin poijun kautta Ööranin pohjoispuolelle ja lopulta takaisin Drejlikin laiturille saaren ja rannikon välistä kapeaa väylää pitkin.

Kahden kisapäivän jälkeen olimme jaetulla viitossijalla Meta-Baronin kanssa yhden pisteen erolla seuraavaa. Eli kaikki mahdollisuudet kohtuulliseen kokonaissijoitukseen regatassa olivat vielä olemassa! Ensimmäisen kisan protestin käsittely herätti kummastusta, sillä yksi kolmesta protestin tekijästä oli saanut viisi minuuttia aikahyvitystä (ja pudottanut Sinilinnun sijoituksen neljännestä viidenneksi). Mitään sääntöjä ei kuitenkaan oltu kait rikottu ja muutenkin tämä "Pietarsaaren viisiminuuttinen" herätti kummastusta kanssakilpailijoiden puheissa. Mutta katse eteenpäin ja uuteen päivään.

Kisa alkoi spinutaipaleella ja saimme kohtuullisen lähdön aikaiseksi. Tämän jälkeen alkoi jäätävän hyvä spinutaival kohti Pietarsaaren edustalla olevaa vihreää jääpoijua, josta käännyttäisiin pohjoista kohti. Erittäin tarkalla ajolla iso spinumme sai Sunitan lentämään ja pysyimme tiukasti kärkikolmikon (Meta-Baron, Trixie ja One-Off "ABB") kannoilla. Ensimmäiset kunnolliset nostatustaistelut nähtiin ennen Pietarsaaren majakkaa, kun Trixie lähti nostattamaan Meta-Baronia kohti kalarysiä ja karikoita.

Taistelua seurannut "ABB":n kippari ehdotti herrasmiessopimusta, "te tuonne, me tänne, niin emme häiritse teitä" ja tähän käytännössä suostuttiin hiljaisella sopimuksella. Vaikka näin jälkikäteen todeten parasta olisi ollut nostattaa "ABB" (niin nimeä emme siis muista, mutta purjeissa oli isolla "ABB") merelle. Pietarsaaren majakan kohdalla spinu täytyi jiipata ja vaikka jiippi onnistui kohtuullisesti meni käännös lopulta hyvin kehnosti.

Jiippasimme spinun ja puomin toiselle puolelle, mutta samalla myös genoa piti kääntää toiselle puolelle (Sirenassa alagaijan köysi juoksee siten, että näin täytyy käytännössä tehdä). Kun sitten spinu otettiin merkin lähellä alas genoan suojissa teki kippari liian nopean halssin vaihdon ja genoa jäi vielä kiinni olevan puomin taakse... ja toinen genoan skuuttiköysistä oli irti. Vaikka kaikki tämä tapahtui todella nopeasti ja vahingot saatiin korjattua, olimme ajaneet merkiltä pitkäksi ja kärkikolmikko pääsi karkuun – ja takaa hönkivät jo uudet kisakumppanit.

Kokosimme itsemme sähläyksestä ja aloitimme sivutuuliosuuden Ööranin länsipuolen merkille. Saman LYSsin omaava (Finn Flyer 32) Lady Flyer oli pyyheltänyt sählingissä ohi spinaakkerilla ja kärkikolmikko oli tosiaan jo kaukana. Sivutuuli on kuitenkin Sirenan ystävä, sillä 3,08 metrin leveys ja 38 jalan pituus yhdistettynä ylirigaukseen ja isoon purjepinta-alaan tekevät Sirenasta oikein käsiteltynä lentävän nuolen. Yksi kerrallaan spinut putoilivat kisakumppaneilla alas ja Lady Flyerin hidasteltua spinun laskussa pyyhälsimme siitä ohitse. Sivulta tuli mukaan kisaan vanha tuttumme Caroona, joka ajoi meistä ohi länsipoijulle saavuttaessa.

Pohjoispoijulle ajettiin luovilla ja kun siirryttiin Ööranin ja rannikon väliin oli aika nostaa taas spinu ylös. Oikukkaat tuulet haittasivat muuten tarkkaa ajoa ja eroa takana tuleviin ei saatu kasvatettua. Erinomaisesti purjehtinut Solveig jopa otti meitä kiinni. Ränniajon jälkeen käännyimme punaisella merkillä ja pudotimme spinun pois. Edessä kulkeneella Camooralla oli selviä ongelmia oman spinunsa kanssa ja takaa päin näytti siltä, että puuskat riepottelivat heidän spinuaan.

Paluumatka väylää pitkin alkoi leveässä "rännissä" luovilla. Ainoat kierrettävät merkit olivat SSJ:n ratakartassa merkittyjä vihreitä jääpoijuja (Ööranin eteläkärjen merkin jälkeen), joten tilaa oli liikkua. Rannan lähellä tuuli osoittautui erittäin suotuisaksi ja pääsimme hetkellisesti nousemaan todella erinomaisesti kohti maalia. Luovi ei kuitenkaan kulkenut alkuun ja kärki karkasi ja perä otti kiinni... tuulta ei vain riittänyt tarpeeksi. Mutta kun tuulta sitten saatiin...

Pietarsaaren johtavan väylän molemmin puolin on rannikkoa, jossa on paikka paikoin saarten ja muiden maanmuodostumien aiheuttamia koloja. Tuuli oli siis hyvin vaihtelevaa – kun saimme lopulta luovin kulkemaan iski puuska kohdalle ja vene alkoi nopeasti kallistua. Keskigasti löysäsi levankia, kunnes ei enää yltänyt laidalta köysiin ja meri ryöppysi sisään istumalaatikkoon. Vene oli tuulenpuuskassa broachannut isolla genoalla!

Hetken ihmettelyn jälkeen korjasimme suunnan takaisin oikeaksi ja kummastelimme tapahtunutta. Vesi oli jo palautunut istumalaatikosta takaisin mereen ja miehistö oli ehjänä, kirosimme vain huonoa tuuriamme – kunnes saimme nopeasti kohdallemme toisen tuulen puuskan jonka otimme edellistä paremmin vastaan ja lähdimme etenemään nopeasti. Takana näkyi jo Sinilinnun kohiseva keula ja kärkiveneet olivat kadonneet mutkan taakse. Ennen kääntymistä loppusuoralle ohitimme vielä Hai-veneiden kisat.

Loppusuoralla nostimme Myway-spinun ylös ja yritimme kaikin keinoin lypsää heikosta tuulesta vauhtia irti saadaksemme aikaeroa takana tulevaan Sinilintuun. Sen LYS kun on 0,01 omaamme pienempi, niin tarvitsimme muutaman minuutin etumatkan voittaaksemme sen tasoituksissa. Etumatka säilyi ja torven törähtäessä pudottelimme spinnun alas ja pakkasimme veneen satamakuntoon.

Teknisesti päivän rannikkopurjehdus onnistui miehistöltä parhaiten. Ensimmäinen spinutaival oli todella erinomainen ja muutenkin yhteispeli toimi hyvin. Lopputulokset eivät kuitenkaan meitä palkinneet ja jäimme kisassa kahdeksanneksi. Perinteiset jossittelut vielä päälle; ensimmäistä spinutaivalta olisi pitänyt jatkaa kääntömerkin jälkeen ja broachaus olisi saanut jäädä väliin. Näillä olisimme saaneet nopeuttamme sen kolme minuuttia nopeammaksi (kokonaisaika 3h 21 min), jolla sijoituksemme olisi parantunut kisassa kolme sijaa.

Pohjanlahden Regatta, päivä 2: Ratapurjehdus

Pohjanlahden Regatan toisena päivänä oli vuorossa ratapurjehdus Pietarsaaren edustan merialueella. Tuuliolosuhteet olivat heikot, vaikka rannassa vielä aamusta kävi kovakin vinkka. Startti oli merkattu alkavaksi kello 13 ja kisaveneet lähtivät tuttuun tapaan rannasta ajelemaan kohti rata-aluetta.

Matkalla kisa-alueelle.

Rata itsessään oli ns. makkararata, eli sitä kierrettiin ympäri hieman velodromin tapaan. Rata rakennetaan vastatuulen suuntaisesti, jolloin siinä on tasaisesti niin spinu- kuin luoviosuuksiakin. Toki tuulet voivat muuttua kesken kisaa... Ohjelmassa oli kaksi lähtöä ja kumpikin lähtö sisälti kaksi kierrosta. Kanssakisaajat vetivät purjeet ylös yllättävän aikaisin, kun taas me ajoimme koneella suoraan kisa-alueelle jotta ehtisimme starttiin. Käsitys kun oli, että startti ammutaan ilmoitettuna aikana.

Kilpailulautakunta odottelee että kisaajat suvaitsisivat saapua paikalle.

No näin ei kuitenkaan tapahtunut ja ilmoitettuna aikana puolet kilpailuun osallistuvista veneistä seilasi vielä kaukana Pietarsaaren väylällä. Kisa-aluekin oli vielä kesken ja kääntöpoijun paikkaa mittailtiin heikkenevässä tuulessa. Liekö paikallisilla ollut parempaa tietoa asiasta, että kisaa ei aloiteta ennen kuin kisaajat ovat suvainneet saapua paikalle vai mikä lie oli homman nimi. No lopulta valmiusviesti nostettiin ylös ja kisa starttasi.

Oma lähtömme epäonnistui ja jouduimme ihmeelliseen pläkään maaliviivan takana. Startin sijoitus oli kehno ja jouduimme ottamaan ensimmäisen luovin vain päästäksemme maaliviivan ylitse. Aallokko ja heikko tuuli tekivät nousemisesta arpapeliä ja vene ei yksinkertaisesti noussut totuttua kurssia merkille. Tämä tarkoitti turhia luoveja ja ajanhukkaa. Kääntömerkillä jäimme arpomaan genoalla ajon ja spinuajon välillä ja saimme lopulta spinun ylös vähän puolivälin jälkeen.

Käännös ja spinun lasku puolestaan onnistuivat erinomaisesti ja lähdimme luovimaan uudestaan kääntömerkille. Tässä kohtaa tuuli loppui melko täydellisesti luovista tuli todella hidasta. Kääntömerkki näkyi vartin ajan silmiemme edessä ja katsoimme kun edessä ollut Solveig näytti pakittavan aallokossa tuulen puutteesta johtuen. Toinen spinutaival onnistui merkiltä käännyttyä puolestaan hyvin, tosin vauhti ei päätä hurmannut.

Loppukirin luovissa saman LYS-tasoituksen omannut Lady Flyer pysyi rinnalla, mutta jäi lopulta taakse. Aggressiivisen nostattamisen sijaan he tavoittelivat suoraan maaliviivaa ja se koitui heidän kohtalokseen.

Maaliin tulon jälkeen siirryimme muiden kisaveneiden joukkoon kellumaan radan ulkoreunalle odottamaan seuraavaa starttia ja kakkoslyssin veneiden saapumista maaliin. Tuuli tyyntyi ja aurinko paahtoi kuumasti taivaalta – ja pikkulyssin vauhti hidastui ja hidastui... Naapuriveneissä korkattiin kisakaljoja ja laitettiin jenkkavehkeet soimaan. Purjeet laskettiin ja odottavassa tunnelmassa veneet kelluivat aallokossa.

Starttia odotellessa.

Lopulta neljä pikkulyssin venettä pääsi viimeiselle luovitaipaleelle ja kärkivene jopa 50 metrin päähän maaliviivasta, kun kisan määräaika umpeutui. Sinivalkoinen ruutulippu salkoon, kolme laukausta ja kisa oli keskeytetty. Kokka kohti satamaa ja vene pakettiin.

Ratakisan loppusijoitus oli Sunitalta kuudes. Sinilintu ei osallistunut ja Meta-Baron taisteli itselleen loistavasti kakkossijan, luonnollisesti muutaman sekunnin erolla ykköseen. Itse olimme esitykseen kohtuullisen tyytyväisiä, erityisesti kun homma saatiin alkuvaiheen sähläyksen jälkeen taas toimimaan.

Paluumatkalla kohdattiin 96 (?) jalkainen Swan S/Y Berenice.

Pohjanlahden Regatta, päivä 1: Avomeripurjehdus

Kisaohjelma ja radat seuraavalle kolmelle päivälle ilmoitettiin eilen kisaohjeessa. Ensimmäisenä päivänä on avomeripurjehdus, toisena ratapurjehdus ja kolmantena rannikkopurjehdus. Osallistujalista oli suoraan kuin Vi Sesin tekijälistasta, eli Pettersonia ja Mattsonia piisasi. Oman seuramme nimi oli listassa ainoa tällä puhutummalla kotimaisella kirjoitettu.

Sunita ennen h-hetkeä. Mitkä muodot!

Kipparikokouksessa reittiin tuli pieniä muutoksia. Maalilinja siirrettiin hieman aikaisemmaksi. Kisastartti oli Röda Kon luota. Kyseinen paikka oli paikkakuntalaisille tuttu, ilmeisesti jokin vanha saari tai merkki, jota ei merikartalle oltu laitettu. Muutenkin kisaohje vaati kevyttä arvuuttelua lähtö- ja maalipaikkojen suhteen, kun reittipisteet oli merkitty tyyliin "Drejlikin laiturin päässä". No vähän pohdittavaa tylsien koordinaattien latomisen sijaan.

Solveigin miehistö tekee kisavirityksiä.

Naputtelimme kisareitin plotterille ja matkan pituudeksi tuli vähän yli 43 merimailia. Kun luovivaiheet lisätään päälle, saadaan matkan pituudeksi se kisakutsussa ilmoitettu n. 50 nm. Startti oli merkitty alkavaksi kymmeneltä ja siirryimme vaihteeksi hyvissä ajoin kisa-alueelle. Tuulta oli lähtövaiheessa n. 10 m/s ja puuskissa tuulta oli jopa 17 metriä. Startti oli vähintääkin sekava, sillä Pietarsaareen johtavalla leveällä väylällä lähtöä odotti 16 LYS-1-venettä + LYS 2-veneet ja etäisyyttä kilpailulautakunnan veneeseen oli reilusti, eli lippuja ei aallokossa näkynyt. Startti tapahtuikin aika fiilispohjaisesti, eli kanssakilpailijoita seuraten.

Ensimmäinen sivutuuliosuus kuljettiin Röda Kolta hyvää kyytiä Pietarsaaren edustalla olevalle poijulle, josta lähdettiin luovimaan kohti etelässä olevaa länsimerkkiä. Reivasimme ison ykkösreiville ja laitoimme jibin keulaan. Oululaisveneet kulkivat hetken ajan kuin pässit jonossa Meta-Baronin imussa. Meta-Baron otti nopeasti johdon ja perässä seurasivat S/Y Coomara, Sinilintu ja Sunita.

Pietarsaaren majakka.

Poijulta lähdimme luovimaan etelässä olevaa länsimerkkiä kohti kisakumppaneidemme kanssa, alkuun suoraan avomeren suuntaan. Reivi purettiin juuri ennen käännöstä etelään päin, luonnollisesti pienen häsläämisen kera.

Länsimerkin jälkeen nostimme ison spinaakkerin ylös ja lähdimme takaisin Pietarsaaren edustan poijua kohti. Tuuli oli edelleen varsin mainio, yli kymmenen metriä sekunnissa, ja vauhti oli sen mukainen. Spinujiippi toteutettiin liian hitaasti ja seurauksena oli nätti spinun tissiliivi keulavantin ympärille. Suunnan muutoksella tissiliivi saatiin lopulta purkaantumaan, vaikka kalliita sekunteja/minuutteja oli jälleen mennyt hukkaan.

Takaa lyöneet aallot olivat Perämeren pohjoisosan aaltoihin tottuneelle totuttua suurempia ja hyvässä tuulessa koettiin komeita hetkiä kun Sunita surffasi aallon harjalla nopeuden ollessa hetkittäin 14 solmun luokkaa. Meri kuohui ympärillä ja lämmin merivesi löi rungon yli. Komeaa kyytiä!

Samat aallot myös irrottivat peräsimen meren pinnasta ja koimme pari komeaa broachia. Oranssin kääntöpoijun lähestyessä rannikkoa läheisemmän reitin valinnut Sinilintu liiteli taas keulan eteen. Poijulta katsottuna Coomara oli ottanut reilusti etumatkaa ja Meta-Baron oli jo kadonnut Pietarsaaren sisään menevälle väylälle.

Kisan jälkeen siirryttiin nopeasti kisaoluiden jälkeen saunomaan. Illan aikana viralliselle ilmoitustaululle oli ilmaantunut myös protesti, jonka allekirjoittajina olivat kolme LYS-1 kisavenettä ja vastaajina olivat loput kanssakilpailijat. Protestin aiheena oli vapaasti käännettynä, että "mainitut LYS-1 veneet lähtivät ennen LYS-2 -veneitä". Sanktiona mainitut veneet vaativat 10 minuutin aikasakkoa oikeaan aikaan lähteneille. Kovin epäselväksi jäi, että mistä tämä protesti lopulta tuli.

Sunitan lopullinen kisa-aika oli seitsemän tuntia ja 12 minuuttia. Sinilintu paranti aikaa minuutilla ja Meta-Baron puolella tunnilla. Sijoituksissa tuolla kisa-ajalla Sinilinnulle irtosi neljäs sija, meille kuudes sija ja Meta-Baronille yhdeksäs sija. Nämä sijat luonnollisesti ennen protestikäsittelyä... Voittajaksi selvisi S/Y Julia.

Illalla kuunneltiin vielä regattateltassa viulu- & hanurimusiikkia ja käytiin rantaravintola Paviksessa syömässä. Torstai näytti olevan paikallisessa katkarapuilta ja iloinen suomenruotsi pulppusi naapuripöydistä.

Meriravintola Pavis.

Päivä Pietarsaaressa

Vaihtelun vuoksi kuvaisampaa kerrontaa Pietarsaaresta ja meneillään olleista Jaakon päivistä.

SSJ:n kotisatamasta. Gastilla ohjelmassa Up! ylöspäin.

Moottorikerho.

Sympaattinen postilaatikkorivi.

Paloaseman torni.Mariahemmetin edustalla rollaattorit parkissa.

Onkohan Janssonilla kiusaukset tulella?

Old school diesel-pumppu.

Pohjanlahden Regatan avajaisriehaa.

Matkaan Raahesta

Lähdimme Raahen Terässatamasta vähän yli seitsemältä aamulla. Herätys oli ollut kuudelta, mikä oli virkistävä muutos aiemman illan tuulisuunnitelmaan perustuvaan kello kolmen herätykseen. Tuulet eivät olleet olennaisesti muuttuneet ja lounaisvirtaukset pitäisivät huolen siitä ettei matkanteko olisi liian mukavaa.

Matonpesijöitä aamuvarhaisella Raahessa.

Ajelimme koneella ulos Raahesta ja vastaan tuli Merivartioston partioalus ja sen hinauksessa ollut moottorivene. Mietiskelimme olimmeko nähneet samaisen aluksen Kraaselin vierasvenesatamassa edellisiltana. Kraaselin kohdalla päätimme nostaa purjeet. Ison köysiä selvittäessä huomasimme, että parduuna oli noussut edellispäivänä pois paikaltaan ja oli siis käyttökelvottomassa kunnossa. Samanlainen episodi nähtiin edellisvuonna Bottnia Eskaaderilla, jolloin nostimme kipparin mastoon korjaustöihin.

Hinaushommiksi meni.

Tänä vuonna päätimme kuitenkin toimia toisin ja nakkasimme 180 asteen suunnanmuutoksen ja palasimme takaisin RaaPS:n Venefanttiin huoltonosturille. Saimme satamasta nopeasti apua nosturin kanssa ja saimme käännettyä sen soppelisti sellaiseen asentoon, että gasti päästi kipuamaan 12 metrin korkeuteen parduunaa vääntämään. Parin vääntöliikkeen jälkeen parduuna upposi koloonsa ja lähdimme uudella yrityksellä jatkamaan matkaa vähän yli kahdeksan jälkeen.

Samalla todettiin eilisen isopurje-insidentin taustat; puomiliikki oli liian tiukalla purjetta nostettaessa ja parduunat puolestaan löysällä. Tästä johtuen latat olivat kaarella ja tarttuivat parduunaan kiinni - ja kun vinssillä vedettiin purje ylös, nosti isopurje parduunan paikaltaan. Eli opitut asiat; parduunat tiukalla ja puomiliikki löysällä (reivin jälkeen) isopurjetta nostettaessa. Parduunan paikaltaan nosto vaatii kuitenkin voimaa, joten jos iso ei tunnu nousevan on hyvä nostaa katsetta välillä ylöspäinkin.

Tuulet vaihtuivat välillä länsituuliksi ja pystyimme ajelemaan Kalajoen kohdalla hetken jopa spinaakkerilla. Tuulet kuitenkin ehtyivät kesken ja siirryimme hetkeksi koneajoon, jotta olisimme joskus perilläkin. Kokkolaa lähestyttiin taas purjeilla, kun tuuli kääntyi taas vastaiseksi luoteistuuleksi. Pudotimme genoan alas, ajelimme koneella Trullögrundin ohitse ja nostimme jibin ylös Kokkolaan menevällä väylällä - vaihteluna suotuisassa sivutuulessa.

Genoan kanssa värkkäämistä Kokkolan edustalla.

Kello alkoi Kokkolan kohdalla olemaan lähempänä seitsemää. Yhtenä majoitusvaihtoehtona oli jäädä Tankarin majakalle viettämään yötä, mutta kovasta ja epäsuotuisasta tuulensuunnasta johtuen päätimme jatkaa matkaa Kokkolasta suoraan Pietarsaareen saakka. Eli koukkaus Kokkolan edustalta ja kolmen metrin väylää kohti Pietarsaarta.

Yksi oikaisu matkalla tehtiin, nimittäin kuljimme loppumatkan matalaa ja kapeaa Sonamon väylää pitkin. Paikoittain Oulujoen levyinen merialue oli kaunista katseltavaa ja väylän molemmin puolin oli ripoltetu kesämökkejä trimmattuine piha-alueineen. Näimme myös parit lammaslaumat, joille oli ulkoistettu erään ranta-alueen puhtaanapito. Maisemien puolesta todella hieno reitti, mutta myöhäisestä kellonajasta, aiemmasta 12h purjehtimisesta , väsymyksestä ja kylmästä johtuen ajatukset alkoivat enemmänkin olla perillepääsyä toivovia.

Ai miten niin karikkoinen väylä?

GPS:n mukaan kepin toiselta puoleltakin olisi mahtunut näppärästi menemään. Emme uskoneet.

SSJ:n tukikohtaan Pietarsaaressa päästiin lopulta hieman puolen yön jälkeen ja askarteluiden jälkeen nukkumassa oltiin noin yhdeltä. Takana oli reilut 15 tuntia merellä oloa. SSJ:n satama oli pieni, mutta hyvinvarustettu. Pesutilat olivat todella siistit ja pihalle oli rakennettu jo regattateltta odottamaan juhlijoita. Sinilintu oli saapunut jo etukäteen melko täyteen satamaan ja Meta-Baronia ei näkynyt missään.

Kuuman suihkun jälkeen unta ei tarvinnut houkutella.

Etelää kohti

Regatalle lähdimme Oulusta yhdeksän aikaan maanantaiaamuna. Tavoitteena oli purjehtia niin pitkälle, kuin mahdollista. Muista tiedossa olevista Oulun kisaajista Sinilintu oli lähdössä iltapäivästä ja Meta-Baron illalla.

Ensimmäinen reittivalinta tehtiin, kun päätimme kiertää Hailuodon mantereen puolen väylää pitkin. Reitti ei kuulemma olisi muuten ongelmallinen, mutta pohjakasvillisuus väylällä ja sen lähistöllä voisi moottoriajossa koitua ongelmaksi. Yksi tällainen kasvustopaikka ylitettiinkin, mutta purjeet eivät kasvustoa matkaan ottaneet. Jos köynnökset potkuriin tarttuvat, oli ratkaisu kuulemma pakilla ajo, jolloin liaanit purkautuvat kierteellä pois.

Sunitan osalta reitti tulee nykysuunnitelmien mukaan menemään kiinni, sillä Hailuotoon suunnitellun pengertien siltaosuus on kaavailtu sen verran matalaksi että mastomme ei sen alitse tule menemään. Eli etelään mentäessä Hailuoto on kierrettävä Marjaniemen puolelta.

Tuulet olivat Hailuodon jälkeen jatkuvasti lounaasta, eli piikkivastaisia. Reivasimme purjeet kakkosreiviin ja keulalla oli käytössä jibi. Tällä yhdistelmällä luoviminen onnistui nätisti, joskin hitaasti. Genoa vaihdettiin nätisti lennosta uudella manööverillä, joka toivottavasti säästää tulevaisuuden kisoissa aikaa.

Tuulten tyyntyessä päätimme purkaa reivin pois ja vedimme ison purjeen takaisin ylös. Ratsastajien kanssa oli jotain ongelmaa ja iso ei tuntunut menevän loppuun asti. Uusintayrityksen jälkeen purje nousi ylös ja matka jatkui, mutta tapahtunut jäi kummastuttamaan mieliä - jotain oli tapahtunut totutusta poiketen, mutta mitä?

Raahen kohdalle saavuttiin kahdeksan aikoihin ja päätimme jäädä paikkakunnalle yöksi. Satamaksi valittiin Kraaselin sijaan keskusten läheisyydessä sijaitseva Terässatama, jossa riitti sijaa majatalossa. Siistissä satamassa oli tarjolla kympin hintaan wc, pesutilat ja sähköt. Saunankin olisi saanut kolmella eurolla nuppia kohden.

Raahen masuuni savuaa.

Joutsenperhe ilta-aterialla.

Terässatama. Vieraspaikat taustalla näkyvän Venefantin vierellä.

Ohjelmassa olleen päivällisen ja sukulaisvierailun jälkeen oli aika mennä nukkumaan. Forecan tuulikarttojen perusteella seuraavana päivänä olisi aamusta länsituulta, mikä sopisi meille vallan hyvin.

Punkrausta ja pikkuvikoja

Perjantain ja lauantain orjaustyömaratonin aikana irrotimme toisen sisäpuolen kattopaneeleista ja paikkasimme kaksi katossa ollutta vuotopaikkaa. Sprayhoodin kuomun kiinnitys sekä yksi kannen läpi menevistä ruuveista vuotivat ja vaihdoimme ne uusiin. Perään lykättiin sikaflexiä tiivisteeksi. Vakaasti uskoimme ja toivoimme, että tämä fiksaus korjaisi samalla vuotavan ikkunan tiivisteen (?), vaan väärässä olimme. Ikkunasta tuli jatkossa edelleen tippa-pari läpi. Ja siis vuotopaikasta ei ole mitään tietoa...

Aiemmin uskollisesti palvellut jääkaappi oli pihauttanut kaasut ulos tai jollain muulla tapaa lamauttanut itsensä. Huoltomiestä edullisemmaksi tuli vaihtaa jääkaappi kompuroineen uudeksi ja näin myös tehtiin. Kuten kaikissa veneeseen liittyvissä huoltotöissä, pienikin työ vie yleensä useita tunteja aikaa. Niin nytkin. Mutta 8h asennuksen jälkeen 2 x A4-pituinen asennusohje oli läpikäyty ja jääkaappi hyrähti käyntiin. Kolme eläköönhuutoa kylmälle oluelle ja aamujugurtille!

Kolmas olennainen korjauskohde oli vaihtaa plotterin paikkaa kompassijalustan läheisyydessä. Mittausten, porausten ja asennusten jälkeen plotterin jalus tarjosi paremman säätövaran ja kippari pystyykin nyt katsomaan reittiä jopa luovilla noustessa!

Sunnuntaina punkrattiin urakalla ja veneeseen tankattiin tuoretta vettä ja polttoainetta. Samalla ruokavarannot täydennettiin ja muutenkin varustus tarkastettiin matkaa varten läpi. Uusi varajärjestelmä navigointia varten testattiin ja todettiin toimivaksi. Viime vuotinen sirkus NMEA-signaalin saamiseksi onnistui olennaisesti helpommin oikeilla osilla ja hennon muistijäljen tukemana.

Eli jos haluat saada vanhemman mallisesta plotterista NMEA-signaalin ulos, tarvit mahdollisesti konvertterin, joka muuttaa RS242-johdon USB-johdoksi. Data ei tule ainakaan Garminin vanhemmissa malleissa USB-porttia pitkin suoraan. Windows-koneilla USB-portti pitää konfiguroida siten, että se vastaa oikeaa COM-porttia myös navigointisoftan päässä. Eli meidän tapauksessa laitoimme sen simuloimaan COM2-porttia, joka oli koneella vapaana. Sama tapaus oli viime vuonna SeaClear II:n kanssa. Ihan täydellisesti yhdistelmää ei vielä saatu toimimaan ja arvoitukseksi jäi, kommunikoivatko plotteri ja navigointisofta molempiin suuntiin ts. onko reittien up-/download mahdollisia. Periaatteessa kait kyllä.

Mutta muuten vene alkaisi olla lähtövalmiina ja merkittävimmät viat on paikannettu ja korjattu.

Pohjanlahden Regatta Pietarsaaressa

Tämän kesän pidempi reissu päätettiin tehdä Pietarsaareen Pohjanlahden Regattaan. Samalla paikallinen seura SSJ viettää 120-vuotisjuhliaan. Kolmipäiväiset kisat järjestetään samaan aikaan Jaakon päivien aikaan, jolloin kaupungissa on koko viikon ajan erilaista kyldyyriohjelmaa tarjolla.

Rauhallisempi tiistaikisa

Kisakausi on ikään kuin tauolla, joten hieman toistavasti tulee näitä tiistaikisajuttuja. Seuraava merkittävä reissu taitaa olla Pohjanlahden Regatta ja siihen on vielä pari viikkoa aikaa. Oulussa kisakausi käynnistyy toden teolla vasta elokuussa.

Mutta tiistiksiin lähdettiin taas. Kaikki tarpeellinen oli jälleen koossa - miehistö, vene ja kanssakilpailijoita. Toki yksi oli joukosta poissa – nimittäin tuuli. Starttiin kelluttiin virran mukana ja aurinko paistoi suoralta taivaalta. Hikipisarat kirposivat otsalle ja gastin mieli janosi vilvoiketta. Mutta sitähän oli tarjolla ympärillä!

Tiistaikisa muuttui sitten uimakisaksi.

Plumps.

Sinilinnussa näytti olevan paremmat eväät, joten gasti suunnitteli loikkausta. Houkuttelimme takaisin lupauksilla korotetusta rommiannoksesta.

Pulputi puli.

Norpat meressä. Heijastuksessa kuuluisa porkkanapurje.

Meta-Baron lipui vierellä ja jopa ohi. Purjeiden väri enteili illan futisottelua.

Tuuli yltyi hieman ja jaksoimme lopulta yrittää kolmikulmalle saakka. Siitäpä sitten käännyttiin takaisin ja lähdettiin katsomaan illan futiskisoja. Hyvä Hollanti!

Tiistaikisailua jälleen

Sunita lähti laiturista lämpimässä kesäsäässä kohti tiistaikisoja. Vakikisamiehityksen lisäksi mukana oli ensimmäistä kertaa Sunitan mukana Katri. Alun epäilykset tuulettomasta ja sateisesta säästä haihtuivat, kun vene irtosi rannasta; sää oli lämmin ja kesäisiä sadepilviä ei näkynyt mailla halmeilla.

Tiistiksessä oli tällä erää laskettuna 14 venekuntaa omamme mukaan lukien. Ensimmäinen legi oli spinutaivalta Kolmikulmalle ja keulagastin sähläyksen ansiosta nostimme pienemmän MyWay-spinaakkerimme ylös. Spinaakkeri veti erinomaisesti, mutta isommalla spinulla olisi varmaan irronnut myös kisavoitto. Kolmikulmalta Toppilan portille purjehdittiin sivutuulessa ja siinäpä ei ollut kanssakilpailijoilla nokan koputtamista, vaan kisaajat tulivat perä edellä vastaan.

Loppukirissä maalia kohti jäi taakse paikalla olleiden kisaveneiden kovin kärki ja Sunita irrotti itselleen kakkossijan. Tiistisvoiton otti Kiviniemestä paikalle saapunut Nora. Onnea heille!

Teknisesti kisa oli hyvä suoritus ja purjeiden vaihdot ja käännökset sujuivat rutiinilla. Spinujiippi ei tosin vieläkään lähtenyt heittämällä, sillä spinun säätäminen ilman puomia tuotti tuskaa ja keulavantin halailua. Kokonaisuutena täyden kympin reissu!

Tiistaipurjehduksia ja keskiyön aurinkoa

Kausi 2010 alkoi Sunitan osalta perinteisillä tiistaipurjehduksilla. Kolmet ensimmäiset tiistikset on vedetty läpi ja viimeistä lukuunottamatta menestys on ollut keskikastia. Kisat ovat menneet harjoittelun merkeissä, erityisesti spinujiippi on tuottanut tuskaa. Ongelmana on käytännössä se, että saamme kyllä oikeaoppisesti toteutettua tarvittavat niksit, mutta aikaa vain tuhraantuu liikaa rutiineja hakiessa.

Tuoreimmassa tiistaikisassa lohkesi kakkossija, vaikka tietystihän kyseessä on vain "leikkimielinen" kisaharjoittelu... oli mukana Sinilinnun kippari Kari ja tietysti näytösluonteisesti saimme pikkuspinaakkerin vetäistyä tissiliiveille noston yhteydessä. Muut kisaajat eivät kuitenkaan spinaakkereita jostain syystä käyttäneet, joten taktinen harmi ko. tempauksesta jäi vähäiseksi. No tietysti kisavoitto tällä tempulla mahdollisesti menetettiin, mutta ei tapaus ei aiheuttanut kummempia vaurioita varusteille eikä miehistölle. Tiistiksen voitti vanha veneemme S/Y Astrid – onnea heille!

Kauden ensimmäinen varsinainen kisa oli OPS:n järjestämä Keskiyön auringon purjehdus. Sählinkien ansiosta myöhästyimme klo 13.00 kisastartista muutamalla minuutilla ja lähtöviivan ylitettyämme kanssakilpailijoideme spinaakkerit pullottivat iloisesti edessämme. Keskiyöhän oli viime vuoden kokemusten perusteella traumaattinen kisa, kun menetimme johtoaseman harmillisella navigointivirheellä kierrettymme väärän merkin...

Ensimmäinen legi Löyhän mutkaan oli puhdasta spinaakkeriajoa. Yksi vahinkojiippi saatiin aikaiseksi, kun tuuli haukkasi vähän turhan ahnaasti spinuamme. Spinujiippeihin tuhraantui taas aikaa ja kakkoslyssin veneet kulkivat kiusallisesti rinta rinnan kanssamme. Toisaalta saimme kuitenkin kursittua eroa kasaan edessämme kulkeneisiin Bohemiaan, Sinilintuun ja Jahweliin. Mukana oli muuten kisaneitsyyttään menettämässä uusi gastimme Sami!

Löyhän mutkassa pudotimme spinaakkerin alas ja etenimme sivutuulessa (?) Löyhän läpi. Tarkat tapahtumat jäivät kirjoittajalta vähän auki, sillä olin pussittamassa spinaakkeria uutta koitosta varten. Kuitenkin Löyhän kohdalla saimme kakkoslyssin veneet karkoitettua kannoiltamme ja myös Jahweli jäi selkeästi taakse. Jostain syystä Jahweli ei paljoa spinaakkeria käytä, mikä ei voi olla vaikuttamatta kisamenestykseen. Bohemia ja Sinilintu karkasivat jälleen, joten mitenkään täydellisesti tämä em. osuus ei todellakaan mennyt.

Viivyttelimme hetken aikaa spinaakkerin noston kanssa, mutta kun spinu saatiin taas ylös niin Seagull jäi taakse ja takaa-ajo alkoi. Saimme Sinilintua ja Bohemiaa jonkin verran kiinni, mutta etäisyys edellä menevään Bohemiaan vaikutti liian suurelta. Kolmas spinutaival sujui lähes ongelmitta, mutta jouduimme tekemään kehnon viime hetken korjausliikkeen jotta saimme kierrettyä kisareitillä olleen länsiviitan oikein. Oletamme ainakin, että se piti kiertää. Tässä kohti Sinilintu karkasi taas meiltä, vaikka olimme lupaavasti sitä kiinni saaneet.

Röytän maaliviivalle vievä väylä oli tiukkaa nousua ja puomi nuoli viittoja. Törähdys möljältä kertoi maaliin saapumisesta ja oma arviomme oli siinä vaiheessa, että kolmatta sijaa olisi tarjolla. Kisa meni kokonaisuutena "minimimiehistöllä" hyvin ja kaikki suoritteet sujuivat periaatteessa kelvollisesti. Nopeudessa ja virhekorjauksessa oli toki parantamisen varaa rutkastikin.

Röytän satamassa ruokittiin sääsket ja tehtiin pakolliset täydennykset sekä tyhjennykset ja lähdettiin takaisin Oulua kohti. Tuuliolosuhteet muuttuivat hetken rauhan jälkeen puuskittaisiksi ja Sudenväylän jälkeen vaihdoimme menon peltipurjeisiin. Perillä Oulussa n. 23.00 ja siitäpä sitten ehti vielä katselemaan hetkeksi kuninkaallista kakunleikkuuta ruotsalaiseen malliin.

Lopputuloksena Keskiyön auringon purjehduksesta oli kakkossija Sinilinnun voittaessa. Purjehdusaika oli Sunitalla 3h 33 min ja 17 sekuntia.