Oulun Regatta 2012 - toinen päivä

Toisena päivänä oli vuorossa 20 mpk avomerikisa Oulun edustalla. Startti tapahtui Nuottasaaren öljysataman edestä ja reitti kulki Toppilan porttien kautta Kotakarille, jossa käännyttiin takaisin ja purjehdittiin maaliin. Tuuli oli puuskissa yli kymmentä metriä ja arvottiin aikamme, laitetaanko ykkösgenoa vai jibi. Onneksi otettiin jibi, sillä tuuli ei ainakaan laantunut kisan aikana. Spekulaationa voidaan pohtia olisiko kakkosgenoa ollut vielä parempi purje keliin, mutta se ei auton takakontissa pötköttäneenä ollut enää realistinen vaihtoehto ennen lähtöä.

Startti onnistui hyvin. Arvoimme viimeiseen asti, että lähdemmekö spinaakkerilla vai ei - mutta päätimme lähteä jibillä ja nostaa spinun jos tilanne sen sallisi. Nopeasti kuitenkin todettiin, että spinu ei ole hyvä vaihtoehto ja purimme puomin ja spinun pois kannelta. Sirenoista Jahweli oli saanut myös hyvän lähdön ja se oli pari veneenmittaa edellämme, kun lähestyimme Toppilan kääntöpistettä. Ilonani oli valinnut taktiikaksi spinaakkerilla ajon ja se ottikin meitä kovasti kiinni, kunnes Viiveri nostatti sen pois kurssilta. Myöskin spinun lasku ennen merkkiä näytti epäonnistuvan ja Ilonani ei enää noussut haastajaksi.

Toppilan portilla käännyttäessä totesimme olevamme hyvissä asemissa. Edellä Meta-Baron vaihtoi pienemmän purjeen ja Bohemia broachaili - mikä kertoi oman purjevalintamme olleen onnistuneen. Seuraava kisa käytiin ensin kemiläisen Neidon kanssa, joka alkoi Kotakarin kääntöpisteen lähestyessä jäämään selkeästi taakse. Yllätyksettömästi edellämme oli myös Sinilintu, jota lähdimme kaikin keinoin ajamaan takaa. Hitaasti Sinilintu lähestyi ja lopulta Kotakarin kääntömerkin jälkeen luikahdimme siitä ohitse. Nyt alkoi samanlainen takaa-ajo, jossa yritimme kaikin keinoin saada Sinilintuun (LYS 1,22) kaulaa, jotta saisimme oman aikamme (LYS 1,23) riittämään. Purjeet säädettiin heittoplokilla, jolloin niihin saatiin parempi sola aikaiseksi. Tämä säätö tehtiin vain valitettavasti liian myöhään.

Etäisyys Sinilintuun kasvoi liian hitaasti ja maaliin tullessa olimme vain muutaman veneenmitan edellä. Saavutimme tasaisesti myös Bohemiaa, vaikka sillä ei sijoituksissa ollutkaan enää merkitystä. Lopullisessa ajassa hävisimme puolisen minuuttia - Sinilinnun ollessa päivän voittaja ja meidän tullessa toiseksi.

Kokonaisuutena toisen päivän kisa oli todella hieno. Avomerikisan rata ei edellispäivään verrattuna tarjonnut mitään jännitystä, mutta hyvä startti ja tiukat kamppailut toivat hommaan väriä. Kokonaiskilpailussa sijoituksemme oli lopulta neljäs, mikä oli erinomainen saavutus.

> Oulu Regatta - LYS-1 tulokset

Oulu Regatta 2012 - ensimmäinen päivä

Oulu Regatan ensimmäisen päivän kisaa oli muutettu aiemmasta erittäin positiiviseen suuntaan. Sen sijaan, että lähdettiin moikkaamaan iiläisiä merellä 35 mpk radalla, pysyttiinkin Oulun lähivesillä ja jopa yleisöä ajatellen. Startti ja maali oli sijoitettu Nallikarin uimarannan edustalle. Rata kulki suurin piirtein seuraavasti: lähtö Nallikarin edustalta, kääntö Kolmikulmalla, siitä Kyrönkarin jääpoijuille, kääntö Varjakan itämerkillä, takaisin Kyrönkarille, siitä Kolmikulmalle, kääntö Taskilan sisääntuloväylällä ja purjehdus maaliin. Kyseessä oli siis myötätuuli-vastatuuli-rata, joka tarkoitti totista toimintaa koko ajaksi. Sää oli puuskittainen, tuulta 8-10 m/s ja vettä rätki niskaan kuuroissa.

Startti ei tällä kertaa onnistunut. Starttia edeltävien viimeisten sekuntien aikana, lähestyessämme toisen laidan maalipoijua, huomasimme Heilan yrittävän suoraan edessämme maalilinjan yli käytännössä ohjauskyvyttömänä. Purjeet eivät vetäneet ja maalipoiju oli veneen vasemman halssin vieressä. Omalla oikealla halssilla oli edessämme Bueno sekä muita veneitä, joten tilaa manöövereihin ei ollut ja jouduimme väistämään Heilan perän takaa törmäyksen välttääksemme. Bueno ei ollut niin onnekas ja se törmäsi keula edellä Heilaan ja veneiden keularakenteet tarttuivat hetkeksi toisiinsa kiinni. Me teimme jiipin maalilinjan takana ja lähdimme takaa-ajoon törmäilijöitä väistellen.

Yhteispeli pelasi veneessä hyvin ja trimmit olivat kunnossa. Kolmikulman jälkeen nakkasimme spinaakkerin ylös ensimmäisen kerran ja purjehdimme Kyrönkarin kääntömerkille. Spinu alas ja luoviosuus itämerkille ja taas spinu ylös. Ilonani oli jo kaukana edellämme ja todella hyvissä asemissa, kun taas Jahweli saatiin Kyrönkarin kohdalla kiinni. Alkoi raivokas kaksintaistelu matkalla Kolmikulmalle, jonka voitimme muutamaa sataa metriä ennen merkkiä lipuessamme ohitse. Jatkuva purjeiden säätö ja tarkka ohjaus palkittiin jälleen. Huomasimme myös saavuttaneemme jonkin verran Ilonania, joka oli reivannut ison purjeensa. Etumatka oli kuitenkin vielä huomattava.

Taskilan porttia lähestyttäessä tuuli yltyi ja puuskissa spinaakkerilla tuntui selkeä broachivaara. Edessämme Marella broachasi muutamaan kertaan ja meilläkin se oli lähellä. Spinu laskettiin tällä kertaa hyvissä ajoin ennen merkkiä.

Maalisuoran häämöttäessä päätettiin vielä nostaa iso spinu, joka nousi mutta irtosi välittömästi skuuttiköydestään. Päätimme laskea sen ja jossain kohti spinun alalaidasta kuului surullinen riipsaus purjeen revetessä. Pudotimme spinun ja vaihdoimme tilalle pienemmän, joka meni tissiliiveille ja lopulta irtosi taas skuutista. Pieni spinu pakattiin vielä kertaalleen ja nostettiin muutamaa sataa metriä ennen maaliviivaa. Jossain kohti myös vanha ykkös-partagenoamme repesi.

Maaliviivaa tähystäessämme huomasimme maalipoijun sijaitsevan Sinilinnun peräpeilin takana. Sinilintu oli pudottanut jo purjeensa ja vähän ihmettelimme, miksi se oli maaliviivan välittömässä läheisyydessä. Tuomaristo kuitenkin ilmoitti äänimerkillä maaliin tulostamme huomattavasti ennen Sinilintua ja maalipoijua, jolloin havaittiin ko. poijun tarttuneen Sinilintuun kiinni.

Kokonaisuutena kisa oli erinomainen ja rata todella mielenkiintoinen. Oma suorituksemme onnistui hyvin. Lähtö oli täysin epäonnistunut, mutta onneksi seuraava vene ei ollut pistesijoissa muutaman sekunnin päässä. Sijoitus ensimmäisenä päivänä siis kuudes.

Oulun Regatan järjestelyistä

Kisaa pystyi tänä vuonna seuraamaan Torin rantaan pystytetyssä regattateltassa merellä olevien kuvausveneiden avustamana. Paikalla oli myös selostaja, joka oli kuulemma osannut ammattitaitoisesti selostaa tilanteita ja veneitä. Päiväohjelma oli ilmeisesti kärsinyt kehnoista keleistä, mutta rantaan tullessa regattapäivällinen ja kylmä keskiolut nostivat kummasti kisatunnelmaa. Palkintojenjako ensimmäisen päivän osalta vedettiin heti kisateltassa salin ollessa täysi. Myöhempi orkesterimusiikki ja yhteislaulu jäi omalta osaltani kokematta. OTPS oli omalla vuorollaan saanut puhallettua regattaan oikean suuntaista meininkiä ja tunnelmaa!

Kilpailun järjestelyistä

Mielestäni kilpailulautakunta toimi merellä erinomaisesti. Merkit ja liput olivat selkeästi esillä ja kisaohje oli yksiselitteinen. Erityisesti lauantain rata oli mielenkiintoinen ja hyvin laadittu. Loppuvaiheen tuloksissa oli ilmeisesti jotain pientä haparointia, mutta viralliset tulokset saatiin ulos.

Makeaa mahan täydeltä

Kokoelma makeita välipaloja ja jälkiruokia, mitä vuoden 2012 eskaaderilla syötiin. Osa tehtiin etukäteen maissa ja osa veneessä.

CANTUCCINI

500 g di vehnäjauhoja
300 g di sokeria
300 g di manteleita / suklaata
3 munaa
Raastettu sitruunan kuori
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 tl hunajaa
hyppysellinen suolaa
vettä keksimassan muotoiluun jos tarpeen

Paahda mantelit noin 180 asteisessa uunissa, kunnes alkavat tuoksua / pilko suklaa pieniksi rakeiksi. Vaahdota munat ja sokeri kovaksi vaahdoksi, lisää vaniljasokeri, suola, hunaja ja sitruunankuori.
Siivilöi joukkoon vehnäjauhot ja niiden sekaan lisätty leivinjauhe.

Pilko paahdetut mantelit suurpiirteisesti ja lisää ne / suklaamurut taikinaan. Muotoile massasta 3-5 pötköä (käsien kastaminen kylmässä vedessä helpottaa muotilua) ja laita ne 180 asteeseen noin 20
minuutiksi. Ota pötköt uunista, alenna lämpötila 150 asteeseen. Anna pötköjen jäähtyä hetki ja leikkaa ne noin sentinpaksuisiksi vinoiksi viipaleiksi. Aseta viipaleet taas uuninpellille väljästi ja laita ne takaisin uuniin noin 15 minuutiksi.

FÖRTJUSANDE HASSELNÖTKAKOR

300 gr jauhettuja hasselpähkinöitä
50 gr kokonaisia hasselpähkinöitä
3 munaa
3 dl sokeria

Vaahdota munat ja sokeri kovaksi vaahdoksi. Lisää jauhetut hasselpähkinät. Lusikoi taikinasta leivinpaperille pieniä taikinakasoja ja koristele kasat hasselpähkinällä. Paista 170-asteisessa uunissa noin 20 min tai kunnes keksien huiput alkavat kevyesti ruskettua.

TORNION LETUT

5 dl maitoa
2 kpl kanamunia
3 dl vehnäjauhoja
3 rkl sokeria
1 tl vanilliinisokeria
1 tl suolaa

Paistamiseen voita. Päälle esim. raastettua suklaata, viikunahilloa ja kermavaahtoa.

TUTTI FRUTTI HEDELMÄSALAATTI

2 appelsiinia
2 omenaa
2 päärynää / 2 nektariinia
2 dl mehua
Pähkinöitä

Pilko ja sekoita. Anna maustua tunti tai kaksi.

Viimeinen legi

Aurinkoinen aamu ja mukava kotimatka. Gastit harjoittelivat pelastautumista melkoisen viileässä vedessä. Testattiin paukkuliivit uimaportaiden toimivuus. Eskaaderi hajaantui matkalla, kun veneet kulkivat eri tahtia. Kukin tuli Seelariin kun ehti ja sinne kokoonnuttiin loppuajaksi. Jäimme Sunitaan vielä yhdeksi yöksi, gastit lähtivät omille teilleen matkaansa tyytyväisinä.

Aamulla Seelarissa oli maittava aamiainen ja illalla vielä päätösjuhla ruokailuineen. Aika monen ruotsalaisveneen miehistö jäi vielä katselemaan kaupunkia ja odottelemaan OTPS:n 100-vuotisjuhlia ja Oulun regattaa.

Hienosti sujui Sunitan matka, saimme purjehtia sydämemme kyllyydestä, konetta piti käyttää melko vähän. Sääskiverkotkin jäivät ompelematta, kun tarvetta ei ollut.

Jos olisin kysynyt Sunitan miehistöltä, mikä matkassa oli parasta, yhdellä sanalla, voin arvata vastaukset:

• ruoka
• purjehdus
• saaristo
• Perämeri

Sunita oli ollut reissussa 12 päivää ja oli aika palata kotiin.

/ Ritva

Röytän uunimakkaraimprovisaatio

Vaihtelua makkaran polttamiseen nuotiossa.

2 kesäkurpitsaa
2 varhaissipulia
Juustoraastetta
Viherpippurikoskenlaskijaa
Aurinkokuivattuja tomaatteja öljyssä
Makkaraa
Suolaa
Pippuria

Pilko kesäkurpitsat ja viipaloi sipuli pediksi makkaroille. Tee
makkaroihin viiltoja ja täytä ne kuivatuilla tomaateilla. Kaiken
päälle juustoraastetta ja koskenlaskijasiivuja.

Röyttä - saunojen saari

Koti alkaa lähestyä. Me nousimme aamuvarhaisella, kun lähdimme kohti Röyttää ollaksemme siellä ajoissa ottamassa eskaaderia vastaan. Tiesimme Ukkoskan ja Vieteri-Ankan jo lähteneen. Matka on reissun pisimpiä legejä, mutta hyvässä tuulessa jouduimme hyvissä ajoin apujoukoiksi lohisopan jakeluun ja saunan lämmityksiin.

Lohikeittoa riitti kaikille ja hyvin maistui. Ruotsalaiset ovat mukavia ja kohteliaita, heille Röyttä näytti todella parhaat puolensa. Saarta oli siistitty, varmasti mukana oleville koirillekin oli ilo ulkoilla saaressa. Tarjolla oli myös seurojen kaikki saunat, joten kerrankin ei tarvinnut jaella saunavuoroja tai odotella omaansa. Runsaasti kehuja ja kiitoksia saimme osaksemme, olkaamme niistä iloisia.

Erityiskiitos kuuluu Iin meriseuran aktiivisille jäsenille ja heidän perheilleen, toki kaikilla seurojen majoilla oli pantu paikat kuntoon. Röyttähän on meille monelle veneilijälle sydäntä lähellä, joten oli kuin olisi kotiansa esitellyt.

Riemuliiterissä oli tarjolla veneilyaiheinen elokuva ja karaokea. Ruotsalaiset olivat jälleen aktiivisempia osallistujia ja hyvä niin.

/Ritva

Higgsin bosonikänkky

Resepti toimi periaatteessa, mutta paisto kaasu-uunilla vaatii hiomista / tarkkuutta. Kaasu-uuni ei paista paksua pohjaa kovin tehokkaasti. Pizzan paisto kuitenkin todettiin mahdolliseksi.

Pohja
1,5 dl vettä
3 dl durumvehnäjauhoja
2 rkl oliiviöljyä
1/3 pss kuivahiivaa
1/2 rkl suolaa

Tomaattikastike
Oliiviöljyä
3 valkosipulin kynttä
2 tlk tomaattimurskaa
1 dl punaviiniä
Suolaa

Päällys
2 kesäkurpitsaa pitkinä siivuina pannulla paahdettuna
Mozzarellaa
Juustoraastetta
Kuivalihaa
Savuporomuruja
Varhaissipulirenkaita

Kemin keisarisalaatti

Toinen kylmä ja ruokaisa matkasalaatti.

Puolisen kiloa maustamattomia broilerinpaloja
Puolikas varhaiskaali
Tomaatteja
Kurkkua
Leipäkrutonkeja
Kurpitsansiemeniä
Caesar-kastiketta
Parmiggianolastuja
Voita
3 valkosipulin kynttä
1 tl oliiviöljyä
Pippuria
Suolaa

Kuullota murskatut valkosipulit voissa, lisää broilerinpalat ja mausta ne kypsänä suolalla ja pippurilla. Pilko varhaiskaali, tomaatit ja kurkku. Lisää jäähtyneet broilerit salaattiin. Sekoita joukkoon caesar-kastike ja juustolastut. Paista kurpitsansiemeniä öljyssä ja mausta suolalla, kun ne ovat saaneet aavistuksen väriä ja alkavat poksahdella. Lisää siemenet ja krutongit salaattiin.

Kesäpäivä Kemissä

Tiedossa oli lyhyt matka Kemiin eikä tuullut ollenkaan. Tulimme siis koneella koko matkan, puolitoista tuntia, tuttuun Kemin satamaan, jossa vierailemme purjehtimalla joka kesä. Aina on ollut aurinkoista ja niin oli nytkin.

Kemihän on merikaupunki, jossa merellisyys näkyy ja jota hyödynnetään. Nyt vierasvenesatamaa laajennetaan parhaillaan. Saatiin mukava välipäivä, perheetkin saattoivat mennä uimarannalle.

Sunitan gastit kävivät juoksulenkillä hellettä uhmaten. Kaupoissa käytiin, jopa hellevaatteita ostettiin. Sunitan keittiöstä saatiin caesar-salaattia ja illalla pizzaa. Kaupunki tarjosi omia aktiviteettejaan niitä haluaville.

/Ritva

Positiivisten konnotaatioiden foccaccia

Veneen kaasu-uunilla onnistuu kätevästi myös foccaccia.

5 dl vehnäjauhoja tai 3 dl vehnäjauhoja + 2 dl durumvehnäjauhoja
3 dl vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
1 tl normisuolaa
sormisuolaa
Kirsikkatomaatteja
Oliiveja
Rosmariinia

Sekoita suola öljy vehnäjauhot ja hiiva lämpimään veteen ja vaivaa niistä taikina. Levitä se leivinpaperille ja sivele pintaan öljyä. Lisää tomaatinpuolikkaat ja oliivit pinnalle. Sirota päälle
sormisuolaa ja rosmariinia.

Mustaparta Letossa

Tuulisen illan jälkeen yö oli kuitenkin rauhallinen. Heben pojat olivat valppaina lähdössä, reitti on kapea ja kivinen ja havereita pelättiin. Joitain pohjakosketuksia sattuikin, mutta ei kuitenkaan kovin kohtalokkaita.

Hyvässä tuulessa ylitettiin valtakunnan raja merellä ja saavuttiin illan suussa Tornion Lettoon, jossa paistoi aurinko täydeltä terältä ja helleraja ylitettiin ensimmäistä kertaa tällä reissulla. Palvelut toimivat hienosti, lohisoppa ja lämmin sauna odotti ja kulttuuriakin oli tarjollla: Mustaparta -laulunäytelmä. Meille hyppäsi kyytiin uusi gastikin loppumatkaksi.

Ihme siis tapahtui: vaatteita sai vähentää kerrankin. Satama oli illalla rauhallinen, ilmeisesti juhlimista jatkettiin omissa veneissä. Viimeiseen asti nautittiin illan lämmöstä veneiden kansilla ja makkaranpaistopaikalla.

Kaupunkipäivä Kalixissa

Välipäivä, kaupunkipäivä. Lähtö Kalixiin (suomeksi Kainuu) bussilla klo 9.30. Kaikki eivät mahtuneet kerralla, koska seisomapaikkoja ei suvaittu, joten kuljetuksia oli kaksi.

Perillä meitä oli vastassa nuorehko mies, jota ensi silmäyksellä arvelimme jonkunlaiseksi konsultiksi, mutta paljastuikin paikalliseksi papiksi, joka tarjosi kirkon esittelyä ja muutakin kirkon palvelua välittömästi Kalixin vanhassa kirkossa. Opaskin olisi ollut tarjolla. Tyydyimme karttaan ja lähdimme kulkemaan omia reittejämme.

Kipparin suvun juuria on Kalixissa, joten päätimme tehdä retken vanhalle hautausmaalle, kun tiesimme siellä olevan vanhoja suvun hautakiviä. Hautausmaita olikin kuitenkin todellisuudessa kaksi ja tietenkin menimme ensin väärälle eli uudemmalle. No, ei se mitään, kävely vahvistaa, joten kävimme molemmilla. Åström -suvun hautoja kyllä löytyi, mutta olivatko sukua, sitä emme saaneet selville. Tyydyimme kuitenkin tähän, suvun juurilla kuitenkin käytiin. Hautausmaat olivat todella hyvin hoidettuja ja niissä oli ilo vierailla, jos näin voi sanoa.

Muuten Kalixissa nautimme kahvilan antimista ja shoppailuista. Ostimme 5-vuotispäivälahjan rakkaalle pikkulähimmäiselle, jolla on siis tänään merkkipäivä. Kotikin käväisi mielessä, mutta vain hetken.

Rantaan saavuttuamme totesimme tuulen vahvistuneen niin, että alkoi olla jo tosi kyseessä veneiden kanssa, kun ankkurit eivät pitäneet rimapohjaisessa vedessä. Hommaa riitti useammaksi tunniksi, kun miesvoimin veneitä siirreltiin ja seurattiin tilannetta. Heben pojat siirtelivät ankkureita, joihin oli kiinnittynyt uppotukkeja ja muuta roinaa pohjasta. Tilanne rauhoittui veneiden siirron jälkeen ja karaokelaulantaan teltalla saattoi osallistua niin halutessaan. Kuntoliikuntaa sai sopivasti vessareissuilla. Aamulla oli tiedossa virkistävä jääkylmä suihku (jos ei ollut 5 kruunun kolikkoa).

Meillä oli taas italialainen keittiö: pastaa, aluksi prosciuttoa ja melonia. Ja oli hyvää.

/Ritva

Kalixin leikattu kaviaarileipä

Makoisa suolainen välipala legien aikana.

Tunnbrödiä tai hapankorppuja
Mätitahnaa
Creme fraichea
Kurkkuviipaleita

Perjantai 13. Båtskärsnäsissä

Onkohan ilmassa huonoa onnea? Ainakin on tuulista. Lähdimme koneella, mutta ei pitkäksi aikaa, kun saatoimme taas nostaa purjeet. Matkalla oli sadekuuroja useampikin, mutta matka sujui tosi nopeasti Båtskärsnäsin Norrkust Marinaan.

Kippari näki taivaalla merkillisiä salamia, joista ei kuulunut ukkoselle tyypillistä jyrinää. Jäi arvoitukseksi mikä luonnonilmiö meille oli tarjolla. Perillä odotti hampurilaisbaari, josta nautimme välipalaa matkan päätteeksi, että jaksoimme ryhtyä varsinaiseen ruuanlaittoon. Illalla satoi. Teltassa oli tarjolla ruuan ja juomien ohella haitarimusiikkia sitä haluaville. Ja myös muille, sillä vessat ja suihkut sijaitsivat melkoisen matkan päässä veneistä teltan vieressä.

/Ritva

Tören spaghetti all'arrabbiata

Tämä töreläinen perinneherkku tunnetaan maailmalla myös nimellä pasta all’amatriciana.

2 pkt pekonia
1 kokonainen kuivattu chili
2 tlk tomaattimurskaa
2,5 dl kuivaa valkoviiniä
2 rkl oliiviöljyä
Suolaa
Pippuria
150 gr raastettua parmiggianoa tai pecorinoa
500 gr spaghettia

Pilko chili ja paista sitä hetki öljyssä. Lisää pilkottu pekoni. Kun
se on paistunut kypsäksi lisää viini. Alkoholin haihduttua lisää
tomaattimurska ja hauduta kastiketta miedolla lämmöllä noin tunti.
Mausta suolalla ja pippurilla ja lisää puolet juustoraasteesta. Keitä
spaghetti ja sekoita joukkoon kastike ja loput juustoraasteesta.
Sekoita pasta tasaiseksi.

Gubben-ottelu Gårdsvikenissä

Gastit kiiruhtavat aamulla saaren nähtävyyksiä katsomaan. Hyvin ehtii, kun meidän veneessä on totuttu aikaisiin aamuherätyksiin. Pilvipouta edelleen. Tiedossa on matka Töreen, Gårdsvikenin satamaan. Tuuli antaa mahdollisuuden ajella lähes koko matkan spinnulla, sehän on purjehtijalle yhtä juhlaa.

Saaren rannassa Juhani Maukku ottaa vastaan vesiskooterilla ja ohjaa oikeaan satamaan, niitähän on lähekkäin kaksi. Paikka on kaunis, tiedossa on ”Perämeren paras” saunakin, joka olemme aikaisemmin testanneet ja hyväksi havainneet. Uimarantakin on, mutta sen verran on öljyä laineilla, ettei uiminen houkuta tällä kertaa (jollekin oli sattunut vuoto veneestä).

Meidän veneessä syötiin italialaista ruokaa. Unohtumatonta oli.

Rannassa oli maaottelu, peliä luulimme aluksi mölkyksi, mutta se olikin nimeltään Gubben. Säännöt muuttuivat pelin edetessä, mutta maaotteluhenkeä oli ilmassa. Ruotsalaiset voittivat, eikä ihme, heidänhän oli pelikin ja säännöt. Hauskaa oli eikä kuolemanvakavaa kuitenkaan. Ilta jatkui iloisissa merkeissä tanssin ja muun hauskanpidon merkeissä. Näissä lajeissa kunnostautuivat erityisesti ruotsalaiset, jotka osaavat näköjään ottaa ilon irti paljon näkyvämmin kuin me suomalaiset. Saaressa oli baari, josta saattoi ostaa virvokkeita, jos piti omia säästää.

Nyt oli sääskiä, muttei niin paljon, että olisi pitänyt ruveta sääskiverkkoa veneeseen suunnittemaan ja ompelemaan. Eli vielä säästyttiin käsitöiltä.

/Ritva

Kluntarnan labyrinttipihvit

Punaviinissä marinoituja porsaankyljyksiä perunoiden ja voissa kuullotettujen porkkanoiden kanssa + sitruunainen varhaiskaalisalaatti

4 porsaan kyljystä

Marinadi:
2 dl punaviiniä
4 valkosipulin kynttä
Pippurisekoitusta
Suolaa
3-4 rkl oliiviöljyä

Kuullotetut porkkanat
4-5 porkkanaa
Voita
Mausteita

Salaatinkastike: Varhaiskaalille kaveri

1/2 dl oliiviöljyä
3-4 rkl sitruunamehua
1/2 tl kipu-sinappia
Rosmariinia, pippuria, suolaa, sokeria maun mukaan

Eskaaderi starttaa virallisesti

Taas pilvipoutainen aamu, yöllä on sadellut pikkuisen. Lähtö on klo 10 kipparikokouksen jälkeen, varsinainen eskaaderi alkaa nyt. Järjestäytyneesti lähdemme, moottoriveneet ensin nopeimmista hitaampiin. Purjeveneet ryhmänä taivaanrannalla olivat aluksi komea näky, kunnes hajaantuvat pikku hiljaa.

Meille tuuli oli välillä liian heikko, joten jouduimme osan matkasta ajamaan koneella ehtiäksemme Kluntarna-saarelle, jonne joka tapauksessa saavumme vasta illan suussa. Paikka on todella hieno nähtävyys, jo kaukaa mereltä erottautuvat korkeat kalliot. Kiireellä piti tutustua saaren sisäosiin, jossa nähtävyytenä kallioiden lisäksi kalastajakylä, vanhoja ja uusia labyrintteja sekä näköalatorni. Itse asiassa koko saari on nähtävyys sinänsä.

Ruokailuksi saari tarjoaa sianlihaa ja perunasalaattia. Saunoja on kaksi, joissa vuorotellaan ruoanlaiton ohessa. Satama on aika pieni ja veneet ovat ahtaasti, varsinkin kun tilaa piti jättää myös vuorolaivan käynnille. Saarelle on siis jatkuva liikennöinti ja lomamökkeihin tulijoille kulku varmistettu. Paikalla on myös kaksi reipasta tyttöä oppaana. Meidän osalta ilta vaan jää tosi lyhyeksi, toki hitaampien veneiden osalta vielä lyhyemmäksi. Meillä oli vaan tunne, että katseltavaa olisi riittänyt pitemmäksi aikaa. No, seuraavalla kerralla sitten.

/Ritva

Piteå ja paltsvimma

Tiistaiaamuna herättiin koleaan ja tuuliseen säähän. Oli syytä katsella tosi lämpimät vaatteet. Tiedossa oli purjehduksen välipäivä ja tutustuminen Piteån kaupunkiin, jonne kuljetus oli järjestetty pikku veneillä ja busseilla. Shoppailimme kaupungilla, monet ostelivat lämpimämpiä vaatteita alennusmyynneistä, kun näytti, että hellevaatteille ei ollut kovin suurta tarvetta ainakaan lähipäivinä.

Svinörassa tutustuimme ajankuluksi pitepalt-ruokailua odotellessa Hebeen, jonka sisäpuoli oli varsin vaikuttava. Ruokailuun mennessämme tapasimme sinipaitaisen porukan, jonka ensi silmäyksellä luulimme valmistautuvan johonkin esitykseen, mutta tarkempi tutkiskelu osoitti heidän olevan Iin Meriseuran energiset perheet, jotka olivat huomanneet pukeutua isoimmasta pienimpään samanlaisiin paitoihin. Hyvä idea.

Pitepalt-perinneruokaa syötiin voin, puolukkahillon ja kylmän maidon kanssa. Hyvää oli. Unta ei tarvinnut houkutella ja pitepaltin antama paltsvimma kesti aamuun asti.

Perämeren pestopastasalaatti

Tällaisella salaatilla selvittiin Perämeren ylitys. Kylmä ja ruokaisa salaatti on kätevä tehdä satamassa etukäteen, jolloin ruoanlaitossa ei olla merellä sään armoilla.

500 g pastaa esim gnocchi tai farfalle
Purkki pestoa (vihreä tai punainen pesto)
2-3 mozzarellaa
5-6 tomaattia
n. 150 gr cashew-pähkinöitä
n. 4-6 rkl oliiviöljyä
Suolaa
(tuoretta basilikaa, ohueksi leikattua kuivalihaa)

Keitä pasta ja viruta se kylmässä vedessä. Lisää öljy ja pesto,
kuutioidut tomaatit ja mozzarellat sekä pähkinät ja kuivaliha. Mausta
suolalla ja basilikan lehdillä.

Perämeren yli

Herätys kello 07. Eskaaderiveneistä alkoi kömpiä väkeä ilmaa tutkiskelemaan. Pilvipouta ja tuuli sopivasta suunnasta Ruotsiin menoa varten, sehän oli matkan pisin legi ja monelle ensimmäinen kerta meren yli. Starttasimme ensimmäisinä ja heti alkuun saavutimme 8,1 solmun nopeuden. Tuulen suhteen oli siis menemisen meininki. Pikku hiljaa Marjaniemen tuulimyllyt alkoivat häipyä näkyvistä horisontissa.

Matkalla nähtiin yksi hylje, niitä on runsaasti Perämeressä ja niitähän merellä kulkijat saattavat nähdä nähdä isompiakin ryhmiä. Tämä yksilö katseli ihmeissään venettämme ennen kuin painui veden alle. Noin 11 tunnin kuluttua köydet kiinnitettiin Svinöran laituriin. Vastaanotto oli lämmin ja satamassa oli jo useita oululaisveneitä, jotka olivat tulleet kuka milloinkin aikaisemmin rantareittejä pitkin. Kaikki Marjaniemestä lähteneet veneet tulivat pikku hiljaa perille, kaikilla matka oli sujunut hyvin aika kovasta tuulesta huolimatta. Siis kaikki hyvin tähän asti.

Svinörassa on pieni sauna, josta on suoraan hyvä uimayhteys mereen. Valitettavasti merivesi oli kylmää, mutta uitiin kuitenkin. Suuri osa ruotsalaisista eskaaderiveneistäkin oli jo saapunut. Matkallehan voi liittyä mistä tahansa satamasta ja myös poistua niin halutessaan.

/Ritva

Kokoontuminen Marjaniemessä

Ensin piti hankkiutua siis Marjaniemeen, jossa oli ensimmäiset kokoontumisajot. Sääennusteita oli tutkittu tarkasti. Näytti lupailevan poutasäätä ja heikkoa tuulta menomatkaksi. Meille oli tullut ymmärrys, että lähdettäisiin yhtä matkaa kotisatamasta ja siinä uskossa olimme veneellä klo 9, mutta ketään ei näkynyt, joten epäilimme erehtyneemme päivästä.

Onneksi Avestarin pojat puuhailivat omalla veneellään siihen malliin, että uskalsimme lähteä liikkeelle, varsinkin kun omat gastimme olivat jo kasassa. Meitä oli kipparin lisäksi kipparin puoliso ja kaksi purjehduksesta innostunutta gastia. Tihkusateessa siis lähdimme ja hyvässä tullessa seilasimme Marjaniemeen, jossa aloimme odotella matkakumppaneitamme. Heitä alkoikin sitten pikku hiljaa ilmaantua satamaan. Illan suussa saapui Omppu ja yöllä viimeisenä Leda sekä meripelastusalus Hebe Kemistä, jonka oli määrä seurata meitä matkan ajan ja turvata kulkuamme.

Marjaniemessä saunottiin ja tutusteltiin tuleviin matkakumppaneihin. Testattiin tutkaa ja muista laitteita. Kaikki oli kunnossa,  joten matka niiden puolesta alkakoon. Illalla satoi ja taivaalla oli komea sateenkaari. Eskaaderiveneiden lisäksi satamassa oli vain muutama vene, muun muassa puolalainen yksinpurjehtija, joka oli Perämeren kierroksella hänkin. Rauhallista oli, meri antoi nukkua. Kippari oli halunnut Ruotsin lipun mastoon jo valmiiksi, mutta sen asentoa jouduttiin korjaamaan, kun saimme naapuriveneestä vinkin, että se oli asettunut suruliputusasentoon. No, sellaista sattuu.

/Ritva

Eskaaderin alkutunnelmia

Meille tämä eskaaderi Sunitalla oli järjestyksessä toinen, edellisellä olimme vuonna 2009. Siis suurin osa paikoista oli jo valmiiksi tuttuja, mutta tämänvuotiseen mahtui myös pari uutta kohdetta, kuten Kluntarna Piteåssa, emmekään olleet vierailleet myöskään Tornion Letossa. Siis tältä pohjalta lähdettiin. Matka tehtäisiin nyt toisinpäin kuin edellinen, eli lähtö oli Piteån Svinörasta ja loppuhuipentuma Oulussa OTPS:n satavuotisjuhlien yhteydessä. Mukaan oli ilmoittautunut 65 venettä, joista oululaisia oli noin puolet.

Sunitaa oli huollettu pitkin kevättä ja kesää, ja koko alkuviikko ennen lähtösunnuntaita venettä bunkrattiin tulevaa varten, kun ei ollut varmaa tietoa, missä paikoissa ruoka- ja vesitäydennystä voitaisiin tehdä. Ruokaa oli varattu ainakin viikon tarpeiksi. Toinen gasteista toi tuliaisiksi kuivalihaa ja toisella oli hallussaan tieto ja taito italialaisesta keittiöstä, joten eiköhän matkastamme tule syömisenkin puolesta mielenkiintoinen. Mukaan otettiin myös sääskiverkontekotarpeet, koska etukäteen meillä oli olettamus, että sääskiä ja muita ötököitä saattaisi olla myös Ruotsin puolella.

/Ritva