Oulu Regatta 2012 - ensimmäinen päivä

Oulu Regatan ensimmäisen päivän kisaa oli muutettu aiemmasta erittäin positiiviseen suuntaan. Sen sijaan, että lähdettiin moikkaamaan iiläisiä merellä 35 mpk radalla, pysyttiinkin Oulun lähivesillä ja jopa yleisöä ajatellen. Startti ja maali oli sijoitettu Nallikarin uimarannan edustalle. Rata kulki suurin piirtein seuraavasti: lähtö Nallikarin edustalta, kääntö Kolmikulmalla, siitä Kyrönkarin jääpoijuille, kääntö Varjakan itämerkillä, takaisin Kyrönkarille, siitä Kolmikulmalle, kääntö Taskilan sisääntuloväylällä ja purjehdus maaliin. Kyseessä oli siis myötätuuli-vastatuuli-rata, joka tarkoitti totista toimintaa koko ajaksi. Sää oli puuskittainen, tuulta 8-10 m/s ja vettä rätki niskaan kuuroissa.

Startti ei tällä kertaa onnistunut. Starttia edeltävien viimeisten sekuntien aikana, lähestyessämme toisen laidan maalipoijua, huomasimme Heilan yrittävän suoraan edessämme maalilinjan yli käytännössä ohjauskyvyttömänä. Purjeet eivät vetäneet ja maalipoiju oli veneen vasemman halssin vieressä. Omalla oikealla halssilla oli edessämme Bueno sekä muita veneitä, joten tilaa manöövereihin ei ollut ja jouduimme väistämään Heilan perän takaa törmäyksen välttääksemme. Bueno ei ollut niin onnekas ja se törmäsi keula edellä Heilaan ja veneiden keularakenteet tarttuivat hetkeksi toisiinsa kiinni. Me teimme jiipin maalilinjan takana ja lähdimme takaa-ajoon törmäilijöitä väistellen.

Yhteispeli pelasi veneessä hyvin ja trimmit olivat kunnossa. Kolmikulman jälkeen nakkasimme spinaakkerin ylös ensimmäisen kerran ja purjehdimme Kyrönkarin kääntömerkille. Spinu alas ja luoviosuus itämerkille ja taas spinu ylös. Ilonani oli jo kaukana edellämme ja todella hyvissä asemissa, kun taas Jahweli saatiin Kyrönkarin kohdalla kiinni. Alkoi raivokas kaksintaistelu matkalla Kolmikulmalle, jonka voitimme muutamaa sataa metriä ennen merkkiä lipuessamme ohitse. Jatkuva purjeiden säätö ja tarkka ohjaus palkittiin jälleen. Huomasimme myös saavuttaneemme jonkin verran Ilonania, joka oli reivannut ison purjeensa. Etumatka oli kuitenkin vielä huomattava.

Taskilan porttia lähestyttäessä tuuli yltyi ja puuskissa spinaakkerilla tuntui selkeä broachivaara. Edessämme Marella broachasi muutamaan kertaan ja meilläkin se oli lähellä. Spinu laskettiin tällä kertaa hyvissä ajoin ennen merkkiä.

Maalisuoran häämöttäessä päätettiin vielä nostaa iso spinu, joka nousi mutta irtosi välittömästi skuuttiköydestään. Päätimme laskea sen ja jossain kohti spinun alalaidasta kuului surullinen riipsaus purjeen revetessä. Pudotimme spinun ja vaihdoimme tilalle pienemmän, joka meni tissiliiveille ja lopulta irtosi taas skuutista. Pieni spinu pakattiin vielä kertaalleen ja nostettiin muutamaa sataa metriä ennen maaliviivaa. Jossain kohti myös vanha ykkös-partagenoamme repesi.

Maaliviivaa tähystäessämme huomasimme maalipoijun sijaitsevan Sinilinnun peräpeilin takana. Sinilintu oli pudottanut jo purjeensa ja vähän ihmettelimme, miksi se oli maaliviivan välittömässä läheisyydessä. Tuomaristo kuitenkin ilmoitti äänimerkillä maaliin tulostamme huomattavasti ennen Sinilintua ja maalipoijua, jolloin havaittiin ko. poijun tarttuneen Sinilintuun kiinni.

Kokonaisuutena kisa oli erinomainen ja rata todella mielenkiintoinen. Oma suorituksemme onnistui hyvin. Lähtö oli täysin epäonnistunut, mutta onneksi seuraava vene ei ollut pistesijoissa muutaman sekunnin päässä. Sijoitus ensimmäisenä päivänä siis kuudes.

Oulun Regatan järjestelyistä

Kisaa pystyi tänä vuonna seuraamaan Torin rantaan pystytetyssä regattateltassa merellä olevien kuvausveneiden avustamana. Paikalla oli myös selostaja, joka oli kuulemma osannut ammattitaitoisesti selostaa tilanteita ja veneitä. Päiväohjelma oli ilmeisesti kärsinyt kehnoista keleistä, mutta rantaan tullessa regattapäivällinen ja kylmä keskiolut nostivat kummasti kisatunnelmaa. Palkintojenjako ensimmäisen päivän osalta vedettiin heti kisateltassa salin ollessa täysi. Myöhempi orkesterimusiikki ja yhteislaulu jäi omalta osaltani kokematta. OTPS oli omalla vuorollaan saanut puhallettua regattaan oikean suuntaista meininkiä ja tunnelmaa!

Kilpailun järjestelyistä

Mielestäni kilpailulautakunta toimi merellä erinomaisesti. Merkit ja liput olivat selkeästi esillä ja kisaohje oli yksiselitteinen. Erityisesti lauantain rata oli mielenkiintoinen ja hyvin laadittu. Loppuvaiheen tuloksissa oli ilmeisesti jotain pientä haparointia, mutta viralliset tulokset saatiin ulos.

Tiistaipurjehduksia ja keskiyön aurinkoa

Kausi 2010 alkoi Sunitan osalta perinteisillä tiistaipurjehduksilla. Kolmet ensimmäiset tiistikset on vedetty läpi ja viimeistä lukuunottamatta menestys on ollut keskikastia. Kisat ovat menneet harjoittelun merkeissä, erityisesti spinujiippi on tuottanut tuskaa. Ongelmana on käytännössä se, että saamme kyllä oikeaoppisesti toteutettua tarvittavat niksit, mutta aikaa vain tuhraantuu liikaa rutiineja hakiessa.

Tuoreimmassa tiistaikisassa lohkesi kakkossija, vaikka tietystihän kyseessä on vain "leikkimielinen" kisaharjoittelu... oli mukana Sinilinnun kippari Kari ja tietysti näytösluonteisesti saimme pikkuspinaakkerin vetäistyä tissiliiveille noston yhteydessä. Muut kisaajat eivät kuitenkaan spinaakkereita jostain syystä käyttäneet, joten taktinen harmi ko. tempauksesta jäi vähäiseksi. No tietysti kisavoitto tällä tempulla mahdollisesti menetettiin, mutta ei tapaus ei aiheuttanut kummempia vaurioita varusteille eikä miehistölle. Tiistiksen voitti vanha veneemme S/Y Astrid – onnea heille!

Kauden ensimmäinen varsinainen kisa oli OPS:n järjestämä Keskiyön auringon purjehdus. Sählinkien ansiosta myöhästyimme klo 13.00 kisastartista muutamalla minuutilla ja lähtöviivan ylitettyämme kanssakilpailijoideme spinaakkerit pullottivat iloisesti edessämme. Keskiyöhän oli viime vuoden kokemusten perusteella traumaattinen kisa, kun menetimme johtoaseman harmillisella navigointivirheellä kierrettymme väärän merkin...

Ensimmäinen legi Löyhän mutkaan oli puhdasta spinaakkeriajoa. Yksi vahinkojiippi saatiin aikaiseksi, kun tuuli haukkasi vähän turhan ahnaasti spinuamme. Spinujiippeihin tuhraantui taas aikaa ja kakkoslyssin veneet kulkivat kiusallisesti rinta rinnan kanssamme. Toisaalta saimme kuitenkin kursittua eroa kasaan edessämme kulkeneisiin Bohemiaan, Sinilintuun ja Jahweliin. Mukana oli muuten kisaneitsyyttään menettämässä uusi gastimme Sami!

Löyhän mutkassa pudotimme spinaakkerin alas ja etenimme sivutuulessa (?) Löyhän läpi. Tarkat tapahtumat jäivät kirjoittajalta vähän auki, sillä olin pussittamassa spinaakkeria uutta koitosta varten. Kuitenkin Löyhän kohdalla saimme kakkoslyssin veneet karkoitettua kannoiltamme ja myös Jahweli jäi selkeästi taakse. Jostain syystä Jahweli ei paljoa spinaakkeria käytä, mikä ei voi olla vaikuttamatta kisamenestykseen. Bohemia ja Sinilintu karkasivat jälleen, joten mitenkään täydellisesti tämä em. osuus ei todellakaan mennyt.

Viivyttelimme hetken aikaa spinaakkerin noston kanssa, mutta kun spinu saatiin taas ylös niin Seagull jäi taakse ja takaa-ajo alkoi. Saimme Sinilintua ja Bohemiaa jonkin verran kiinni, mutta etäisyys edellä menevään Bohemiaan vaikutti liian suurelta. Kolmas spinutaival sujui lähes ongelmitta, mutta jouduimme tekemään kehnon viime hetken korjausliikkeen jotta saimme kierrettyä kisareitillä olleen länsiviitan oikein. Oletamme ainakin, että se piti kiertää. Tässä kohti Sinilintu karkasi taas meiltä, vaikka olimme lupaavasti sitä kiinni saaneet.

Röytän maaliviivalle vievä väylä oli tiukkaa nousua ja puomi nuoli viittoja. Törähdys möljältä kertoi maaliin saapumisesta ja oma arviomme oli siinä vaiheessa, että kolmatta sijaa olisi tarjolla. Kisa meni kokonaisuutena "minimimiehistöllä" hyvin ja kaikki suoritteet sujuivat periaatteessa kelvollisesti. Nopeudessa ja virhekorjauksessa oli toki parantamisen varaa rutkastikin.

Röytän satamassa ruokittiin sääsket ja tehtiin pakolliset täydennykset sekä tyhjennykset ja lähdettiin takaisin Oulua kohti. Tuuliolosuhteet muuttuivat hetken rauhan jälkeen puuskittaisiksi ja Sudenväylän jälkeen vaihdoimme menon peltipurjeisiin. Perillä Oulussa n. 23.00 ja siitäpä sitten ehti vielä katselemaan hetkeksi kuninkaallista kakunleikkuuta ruotsalaiseen malliin.

Lopputuloksena Keskiyön auringon purjehduksesta oli kakkossija Sinilinnun voittaessa. Purjehdusaika oli Sunitalla 3h 33 min ja 17 sekuntia.

MyWay Runt taisteltu läpi

Avomeripurjehdus MyWay Runt starttasi kello 19.00 Vihriäsaaren edustan jääpoijuilta. Miehistön vahvuudeksi yön läpi kestävällä reissulla tuli neljä henkilöä. Pienimmällä, kahden hengen, kokoonpanolla oli liikkeellä Ninja. Busybody taisi tehdä ennätyksen yhdeksällä miehistönjäsenellään. Kisaa varten oli jääkaappi ahdettu täyteen herkullisia energiajuomia ja erilaisia eväksiä nälkää karkottamaan. Nukkuakin oli yritetty vaihtelevalla menestyksellä.

Itse kisaan starttasi lopulta kuusi venettä ykköslyssissä ja kolme venettä kakkoslyssissä. Kakkoslys oli startannut jo kuudelta ja veneet luovivat pyörivissä tuulissa edellä.

Kisa alkoi spinaakkeriosuudella ja pallopurjeet poksahtelivat auki summerin soidessa kilpailulautakunnan veneessä. Busybody ja Meta Baron ottivat kärkipaikat ja muut veneet Tuuliaa lukuunottamatta seurasivat perässä. Spinaakkeriosuudella kuljettiin Kolmikulmalta Löyhän ohi Libertakselle ja siitä Oulu 1:lle. Löyhän jälkeen yö alkoi jo laskeutua ja kilpakumppaneiden sijaintia arvioitiin valojen perusteella. Vettä tuli niskaan kevyinä kuuroina, mutta ne eivät merkittävästi matkantekoon vaikuttaneet.

Spinaakkerit jonossa

Oulu 1:lle saavuttaessa alkoivat ensimmäiset kakkoslyssin veneet tulla vastaan ja Kiisla ohitettiin heti Oulu 1:n jälkeen. Kisakumppaneiden kesken järjestys oli suurin piirtein sama - Busybody kärjessä Meta Baron takanaan ja perässä Bohemia. Sunita ja Jahweli vaihtelivat sijoitusta vuoron perään hyvin tasaisessa spinaakkerikisailussa. Tasoitusta Jahwelille annoimme ajelemalla reilusti potkuri auki.

Tuulia paranteli tasaisesti sijoitustaan ja liimautui lopulta Bohemian kantaan kiinni. Parivaljakko kulkikin "käsi kädessä" kisan loppuun saakka.

Jahweli ja Tuulia

Oulu 1:ltä alkoi puhdas avomeriosuus Kemi 2:sta kohti. Lämmin sää ja kohtuullinen aallokko tekivät avomeriosuudesta kuitenkin varsin pliisun kokemuksen. Tällä välillä saatiin kiinni loput kakkoslyssiläiset - eli Ninja ja Venla. Kemin edustalle saavuttaessa näkyivät Ajoksen tuulivoimapuiston sekä Veitsiluodon valot merelle. VHF-kanavalla alkoi kuulua kisaohjeistukseen liittyneitä ilmoituksia Kemi 2:lle saapumisesta ja ensimmäisenä ilmoituksen teki Busybody.

Tasainen asetelma rikkoutui Kemi 2:lla, kun spinaakkerin alasveto ei sujunutkaan ihan tuttuun tapaan. Tuuli oli voimistunut ja spinaakkerin laukaisin karkasi keulamieheltä ulottumattomiin. Riuhtomisen jälkeen spinaakkeri saatiin kuitenkin alas ja luoviosuus alkoi. Tässä kohti myös merkille melko yhtäaikaa saapuneet kisakumppanit värkkäsivät omiaan ja jonomuodostelma hajosi. Aiemmin kyljessä kiinni kulkenut Jahweli jäi tässä kohti lopullisesti taakse.

Viattomalta vaikuttanut pitkäksi ajo antoi lopulta jopa 500 metriä kaulaa edessä kulkeville. Ensin 200 metriä merkiltä pitkäksi ja sitten 2 x 140 metriä luovia takaisin alkuperäiselle kurssille. Lisäksi sähläys ei vaikuttanut ainakaan parantavasti nopeuteen...

Spinaakkeriosuudella löysätty isoa ei saatu enää merkkiin ylös ja purjevalintana oli ykkösgenoa - joka jälkikäteen ajatellen oli liian suuri purje käytettäväksi. Isopurje ei päässyt oikeuksiinsa ja roikkui onnettomana. Kakkosgenoaa ei otettu käyttöön aiempien kokemusten puutteessa.

Luoviosuudella Kemi 2:lta Välikivikolle tuuli voimistui hiljakseen 6-8 metriin. "Paluumatkalle" käännyttäessä tuuli oli voimistunut jo lähes kymmeneen metriin ja purjeet levyinä lähdimme luovimaan kotia kohti. Purjevanhus ei arvostanut äärimmäistä trimmausta, vaan repesi pahanpäiväisesti vendaa tehtäessä!

Väsymyksestä hieman hitaana ollut miehistö heräsi kuitenkin toimintaan ja tuulessa surullisesti lepattanut genoa saatiin alas ja vaihto-jibi tilalle ylös. Purjeiden kanssa sähläys hidasti hieman matkantekoa, mutta mitään katastrofaalista ei ollut tapahtunut - kyseessä oli hidaste, ei este. Toinen aikasakko otettiin, kun käytiin katsomassa yhtä matalikkoa hieman turhan läheltä ja väistöliike piti suorittaa hieman ohi suunnitellusta kurssista.

Pohjanleton itämerkki ohitettiin lähes poijun pintaa naarmuttaen, mutta muuten matka oli muutenkin varsin tapahtumaköyhä. Tuulet olivat kääntyneet puuskittaisiksi ja epäsuotuisasti vastaan ja välimatka kärkeen kasvoi kasvamistaan. Aamun sarastaessa nähtiin aika ajoin Jahwelista vilahdus kaukana takana ja havaittiinpa myös Löyhän mutkassa kääntymässä olleet kisakumppanit (Tuulia ja Bohemia). Etumatkaa veneparilla oli havaintohetkellä jo varsin merkittävästi, joten kisassa pärjääminen ei vaikuttanut enää mitenkään itsestään selvältä.

Hookanan matalta luovittiin lopulta maaliin varsin rutiininomaisesti. Sijoitusta aprikoitiin matkan aikana ja hieman liian kaukana tuntuivat kisakumppanit olevan. Viimeiseksi ei jääty, mutta lopulliseksi jäänyt viides sija tuntui melko varmalta lopputulokselta. Jälkikäteen paluumatka Kemi 2:lta meni muutenkin melkoisessa usvassa ja selkeitä muistikuvia yön tapahtumista ei juuri ollut. Vissiin se sitten väsytti.

Loppuepisodi saatiin, kun etsittiin oikeaa maaliviivaa. Kilpailuohjeeseen oli merkitty jääpoiju ja bulkkilaituri - mutta tarkempi tarkastelu paljasti maaliviivan sijainniksi bulkkilaiturin ja lateraaliviitan. Tästä saatiin aikaiseksi vielä muutama jonninjoutava käännös.

Purjehdusaika oli siis lopulta 17:24:18, joka korjauskertoimen jälkeen oli 21:24:29. Aika riitti viidenteen sijaan. Reitin tutkiskelu jälkikäteen (www.gpsseuranta.net) paljasti, että Kemi 2:lle asti kisa oli vielä Sunitan kannalta varsin hyvällä mallilla - mutta luoviosuudella kilpakumppanit karkasivat. Pikaisen laskeskelun perusteella purjehdusajan olisi pitänyt olla alle 16:32:34, jotta kisa olisi voitettu - eli reitti olisi pitänyt purjehtia n. 52 minuuttia nopeammin.

Palkintojenjako pidettiin lauantaina klo 18 ja kisan voittajaksi ja Perämeren valtiaaksi 2009 julistettiin Tuulia / Timo Saukkonen (OM).

Yöpurjehdus toi ensimmäisen kisavoiton Suomessa

Vuoden 2009 ensimmäinen kisavoitto Suomessa saatiin OTPS:n järjestämästä Yöpurjehduksesta. Perjantaina yhdeksän aikoihin alkanut kisareitti kulki ensin Vihriäsaaren porteilta Hermannin ohitse länsiviitalle ja sieltä takaisin Hermannin eteläpuolella olevalle etelämerkille ja Kolmikulmalle. Loppurata koostui Löyhän kiertämisestä ja maali sijaitsi Kellon Kiviniemen kalasataman edustalla.

Kisan alkaessa tuuli tyyntyi lähes täydellisesti ja spinaakkerit roikkuivat mastoista. Tuulen virkistyessä hiljakseen sai Doris genaakkerillaan etumatkaa aikaiseksi ja perässä seurasivat Marella, Riley ja Seagull. Sunitalla spinaakkeria ei saatu vetämään kunnolla ja muiden etumatka kasvoi. Hermannin itäpuolen kääntöpisteeltä palattaessa lipuivat jopa kolmoslyssin veneet ohitse, kun iso spinaakkeri ei sivutuulessa vauhtia tuonut. Kolmikulmalle päästäessä oli yö jo laskeutunut ja aikaa kulunut kolmisen tuntia.

Kolmikulmalla tuuli alkoi virkistyä ja takaa-ajo käynnistyi. Lähes suoraan takaa tulevassa myötätuulessa saavutettiin ensiksi ohitse päässeet kolmoslyssin veneet ja myös edellä kulkevien karkulaisten perävalot alkoivat lähestyä Löyhän mutkaan tultaessa. Tällöin kuitenkin genoan ykkösnostin päätti tehdä yllätysliikkeen ja jumiutui mastolla johonkin - sillä seurauksella että genoa jäi puolitiehen ja spinaakkerin alasveto kovassa tuulessa muuttui mahdottomaksi. Osan aikaa genoa oli ilmeisesti kiinni keulavantin ja puomin välissä, mutta ei se ainoa syy ollut noston epäonnistumiseen. Tässäpä selvitettävää!

Genoa saatiin kuitenkin lopulta ylös hypähdellen ja spinaakkeri päästiin repimään alas. Löyhän kääntömerkiltä oltiin menty jo hyvän matkaa ohitse ja jälleen kerran edellä kulkijat saivat tehtyä kaulaa. Luoviosuus lähti kuitenkin sujumaan hyvin ja Virpiniemen edustalle saavuttaessa alkoi näyttää siltä että Sunita oli taas kisassa mukana. Tiukka luoviminen alkoi ja viimeinen tunti kahdesta kolmeen käytettiin tehokkaasti muiden kisaajien saavuttamiseen. Suurimpana huolenaiheena oli alkuvaiheessa kaulaa tehnyt Doris, jonka tarkasta sijainnista ei ollut tietoa. Pimeässä veneiden tunnistaminen oli melkoisen vaikeaa, joten tarkkaa käsitystä sijoituksesta ei saatu.

Loppusuoralla OTPS:n kilpailulautakunnan vene havaittiin kellumasta Kiviniemen edustalla ja kilpailulautakunta ystävällisesti valaisi myös maaliviivan toisen pään muodostanutta poijua. Edellä nähtiin ensimmäisen veneen lipuvan maaliin (Marella) ja toinenkin (Seagull) ehti juuri ja juuri Sunitan eteen maaliviivalle. Lopullinen purjehdusaika oli 5:35:10 ja kello näytti näin ollen noin puoli kolmea yöllä.

Lopputuloksissa ykköslyssissä Sunita saavutti ensimmäisen sijan, tasoitusajan ollessa 6:52:15. Kokonaiskilpailussa aika oli varsin vaatimaton, esimerkiksi Marellan tasoitusajan ollessa 6:17:15... Doris jäi lopulta ykköslyssissä kolmanneksi ja toiseksi nousi Taika. Jahweli keskeytti kisan melko aikaisessa vaiheessa. Spinutaipaleet erityisesti sivutuulessa jättivät todellakin toivomisen varaa, mutta kisan pelastukseksi nousi vähintään kohtuullisesti sujunut luoviosuus.

Väsynyt miehistö jakautui Kiviniemessä kahteen erään, Sunita jatkoi seuraavana päivänä Röyttään ja kisagastit palasivat autolla Ouluun.

Yleisesti yökisa oli hieno kokemus, ainakin ensikertalaiselle. Oulun edustalla on todella paljon valosaastetta eri muodoissaan ja sinänsä maisemanavigointi on helppoa pimeälläkin. Valosaaste ei kuitenkaan merta valaise ja taskulamput tulivat gasteilla tarpeeseen. Otsalamppu oli ehdoton erityisesti spinaakkeria käpistellessä, kun kummallekin kädelle on käyttöä.

>> Katso kisatulokset täältä (XLS, OTPS.FI)