Oulun Regatta 2012 - toinen päivä

Toisena päivänä oli vuorossa 20 mpk avomerikisa Oulun edustalla. Startti tapahtui Nuottasaaren öljysataman edestä ja reitti kulki Toppilan porttien kautta Kotakarille, jossa käännyttiin takaisin ja purjehdittiin maaliin. Tuuli oli puuskissa yli kymmentä metriä ja arvottiin aikamme, laitetaanko ykkösgenoa vai jibi. Onneksi otettiin jibi, sillä tuuli ei ainakaan laantunut kisan aikana. Spekulaationa voidaan pohtia olisiko kakkosgenoa ollut vielä parempi purje keliin, mutta se ei auton takakontissa pötköttäneenä ollut enää realistinen vaihtoehto ennen lähtöä.

Startti onnistui hyvin. Arvoimme viimeiseen asti, että lähdemmekö spinaakkerilla vai ei - mutta päätimme lähteä jibillä ja nostaa spinun jos tilanne sen sallisi. Nopeasti kuitenkin todettiin, että spinu ei ole hyvä vaihtoehto ja purimme puomin ja spinun pois kannelta. Sirenoista Jahweli oli saanut myös hyvän lähdön ja se oli pari veneenmittaa edellämme, kun lähestyimme Toppilan kääntöpistettä. Ilonani oli valinnut taktiikaksi spinaakkerilla ajon ja se ottikin meitä kovasti kiinni, kunnes Viiveri nostatti sen pois kurssilta. Myöskin spinun lasku ennen merkkiä näytti epäonnistuvan ja Ilonani ei enää noussut haastajaksi.

Toppilan portilla käännyttäessä totesimme olevamme hyvissä asemissa. Edellä Meta-Baron vaihtoi pienemmän purjeen ja Bohemia broachaili - mikä kertoi oman purjevalintamme olleen onnistuneen. Seuraava kisa käytiin ensin kemiläisen Neidon kanssa, joka alkoi Kotakarin kääntöpisteen lähestyessä jäämään selkeästi taakse. Yllätyksettömästi edellämme oli myös Sinilintu, jota lähdimme kaikin keinoin ajamaan takaa. Hitaasti Sinilintu lähestyi ja lopulta Kotakarin kääntömerkin jälkeen luikahdimme siitä ohitse. Nyt alkoi samanlainen takaa-ajo, jossa yritimme kaikin keinoin saada Sinilintuun (LYS 1,22) kaulaa, jotta saisimme oman aikamme (LYS 1,23) riittämään. Purjeet säädettiin heittoplokilla, jolloin niihin saatiin parempi sola aikaiseksi. Tämä säätö tehtiin vain valitettavasti liian myöhään.

Etäisyys Sinilintuun kasvoi liian hitaasti ja maaliin tullessa olimme vain muutaman veneenmitan edellä. Saavutimme tasaisesti myös Bohemiaa, vaikka sillä ei sijoituksissa ollutkaan enää merkitystä. Lopullisessa ajassa hävisimme puolisen minuuttia - Sinilinnun ollessa päivän voittaja ja meidän tullessa toiseksi.

Kokonaisuutena toisen päivän kisa oli todella hieno. Avomerikisan rata ei edellispäivään verrattuna tarjonnut mitään jännitystä, mutta hyvä startti ja tiukat kamppailut toivat hommaan väriä. Kokonaiskilpailussa sijoituksemme oli lopulta neljäs, mikä oli erinomainen saavutus.

> Oulu Regatta - LYS-1 tulokset

Tiistaipurjehduksia ja keskiyön aurinkoa

Kausi 2010 alkoi Sunitan osalta perinteisillä tiistaipurjehduksilla. Kolmet ensimmäiset tiistikset on vedetty läpi ja viimeistä lukuunottamatta menestys on ollut keskikastia. Kisat ovat menneet harjoittelun merkeissä, erityisesti spinujiippi on tuottanut tuskaa. Ongelmana on käytännössä se, että saamme kyllä oikeaoppisesti toteutettua tarvittavat niksit, mutta aikaa vain tuhraantuu liikaa rutiineja hakiessa.

Tuoreimmassa tiistaikisassa lohkesi kakkossija, vaikka tietystihän kyseessä on vain "leikkimielinen" kisaharjoittelu... oli mukana Sinilinnun kippari Kari ja tietysti näytösluonteisesti saimme pikkuspinaakkerin vetäistyä tissiliiveille noston yhteydessä. Muut kisaajat eivät kuitenkaan spinaakkereita jostain syystä käyttäneet, joten taktinen harmi ko. tempauksesta jäi vähäiseksi. No tietysti kisavoitto tällä tempulla mahdollisesti menetettiin, mutta ei tapaus ei aiheuttanut kummempia vaurioita varusteille eikä miehistölle. Tiistiksen voitti vanha veneemme S/Y Astrid – onnea heille!

Kauden ensimmäinen varsinainen kisa oli OPS:n järjestämä Keskiyön auringon purjehdus. Sählinkien ansiosta myöhästyimme klo 13.00 kisastartista muutamalla minuutilla ja lähtöviivan ylitettyämme kanssakilpailijoideme spinaakkerit pullottivat iloisesti edessämme. Keskiyöhän oli viime vuoden kokemusten perusteella traumaattinen kisa, kun menetimme johtoaseman harmillisella navigointivirheellä kierrettymme väärän merkin...

Ensimmäinen legi Löyhän mutkaan oli puhdasta spinaakkeriajoa. Yksi vahinkojiippi saatiin aikaiseksi, kun tuuli haukkasi vähän turhan ahnaasti spinuamme. Spinujiippeihin tuhraantui taas aikaa ja kakkoslyssin veneet kulkivat kiusallisesti rinta rinnan kanssamme. Toisaalta saimme kuitenkin kursittua eroa kasaan edessämme kulkeneisiin Bohemiaan, Sinilintuun ja Jahweliin. Mukana oli muuten kisaneitsyyttään menettämässä uusi gastimme Sami!

Löyhän mutkassa pudotimme spinaakkerin alas ja etenimme sivutuulessa (?) Löyhän läpi. Tarkat tapahtumat jäivät kirjoittajalta vähän auki, sillä olin pussittamassa spinaakkeria uutta koitosta varten. Kuitenkin Löyhän kohdalla saimme kakkoslyssin veneet karkoitettua kannoiltamme ja myös Jahweli jäi selkeästi taakse. Jostain syystä Jahweli ei paljoa spinaakkeria käytä, mikä ei voi olla vaikuttamatta kisamenestykseen. Bohemia ja Sinilintu karkasivat jälleen, joten mitenkään täydellisesti tämä em. osuus ei todellakaan mennyt.

Viivyttelimme hetken aikaa spinaakkerin noston kanssa, mutta kun spinu saatiin taas ylös niin Seagull jäi taakse ja takaa-ajo alkoi. Saimme Sinilintua ja Bohemiaa jonkin verran kiinni, mutta etäisyys edellä menevään Bohemiaan vaikutti liian suurelta. Kolmas spinutaival sujui lähes ongelmitta, mutta jouduimme tekemään kehnon viime hetken korjausliikkeen jotta saimme kierrettyä kisareitillä olleen länsiviitan oikein. Oletamme ainakin, että se piti kiertää. Tässä kohti Sinilintu karkasi taas meiltä, vaikka olimme lupaavasti sitä kiinni saaneet.

Röytän maaliviivalle vievä väylä oli tiukkaa nousua ja puomi nuoli viittoja. Törähdys möljältä kertoi maaliin saapumisesta ja oma arviomme oli siinä vaiheessa, että kolmatta sijaa olisi tarjolla. Kisa meni kokonaisuutena "minimimiehistöllä" hyvin ja kaikki suoritteet sujuivat periaatteessa kelvollisesti. Nopeudessa ja virhekorjauksessa oli toki parantamisen varaa rutkastikin.

Röytän satamassa ruokittiin sääsket ja tehtiin pakolliset täydennykset sekä tyhjennykset ja lähdettiin takaisin Oulua kohti. Tuuliolosuhteet muuttuivat hetken rauhan jälkeen puuskittaisiksi ja Sudenväylän jälkeen vaihdoimme menon peltipurjeisiin. Perillä Oulussa n. 23.00 ja siitäpä sitten ehti vielä katselemaan hetkeksi kuninkaallista kakunleikkuuta ruotsalaiseen malliin.

Lopputuloksena Keskiyön auringon purjehduksesta oli kakkossija Sinilinnun voittaessa. Purjehdusaika oli Sunitalla 3h 33 min ja 17 sekuntia.

MyWay Runt taisteltu läpi

Avomeripurjehdus MyWay Runt starttasi kello 19.00 Vihriäsaaren edustan jääpoijuilta. Miehistön vahvuudeksi yön läpi kestävällä reissulla tuli neljä henkilöä. Pienimmällä, kahden hengen, kokoonpanolla oli liikkeellä Ninja. Busybody taisi tehdä ennätyksen yhdeksällä miehistönjäsenellään. Kisaa varten oli jääkaappi ahdettu täyteen herkullisia energiajuomia ja erilaisia eväksiä nälkää karkottamaan. Nukkuakin oli yritetty vaihtelevalla menestyksellä.

Itse kisaan starttasi lopulta kuusi venettä ykköslyssissä ja kolme venettä kakkoslyssissä. Kakkoslys oli startannut jo kuudelta ja veneet luovivat pyörivissä tuulissa edellä.

Kisa alkoi spinaakkeriosuudella ja pallopurjeet poksahtelivat auki summerin soidessa kilpailulautakunnan veneessä. Busybody ja Meta Baron ottivat kärkipaikat ja muut veneet Tuuliaa lukuunottamatta seurasivat perässä. Spinaakkeriosuudella kuljettiin Kolmikulmalta Löyhän ohi Libertakselle ja siitä Oulu 1:lle. Löyhän jälkeen yö alkoi jo laskeutua ja kilpakumppaneiden sijaintia arvioitiin valojen perusteella. Vettä tuli niskaan kevyinä kuuroina, mutta ne eivät merkittävästi matkantekoon vaikuttaneet.

Spinaakkerit jonossa

Oulu 1:lle saavuttaessa alkoivat ensimmäiset kakkoslyssin veneet tulla vastaan ja Kiisla ohitettiin heti Oulu 1:n jälkeen. Kisakumppaneiden kesken järjestys oli suurin piirtein sama - Busybody kärjessä Meta Baron takanaan ja perässä Bohemia. Sunita ja Jahweli vaihtelivat sijoitusta vuoron perään hyvin tasaisessa spinaakkerikisailussa. Tasoitusta Jahwelille annoimme ajelemalla reilusti potkuri auki.

Tuulia paranteli tasaisesti sijoitustaan ja liimautui lopulta Bohemian kantaan kiinni. Parivaljakko kulkikin "käsi kädessä" kisan loppuun saakka.

Jahweli ja Tuulia

Oulu 1:ltä alkoi puhdas avomeriosuus Kemi 2:sta kohti. Lämmin sää ja kohtuullinen aallokko tekivät avomeriosuudesta kuitenkin varsin pliisun kokemuksen. Tällä välillä saatiin kiinni loput kakkoslyssiläiset - eli Ninja ja Venla. Kemin edustalle saavuttaessa näkyivät Ajoksen tuulivoimapuiston sekä Veitsiluodon valot merelle. VHF-kanavalla alkoi kuulua kisaohjeistukseen liittyneitä ilmoituksia Kemi 2:lle saapumisesta ja ensimmäisenä ilmoituksen teki Busybody.

Tasainen asetelma rikkoutui Kemi 2:lla, kun spinaakkerin alasveto ei sujunutkaan ihan tuttuun tapaan. Tuuli oli voimistunut ja spinaakkerin laukaisin karkasi keulamieheltä ulottumattomiin. Riuhtomisen jälkeen spinaakkeri saatiin kuitenkin alas ja luoviosuus alkoi. Tässä kohti myös merkille melko yhtäaikaa saapuneet kisakumppanit värkkäsivät omiaan ja jonomuodostelma hajosi. Aiemmin kyljessä kiinni kulkenut Jahweli jäi tässä kohti lopullisesti taakse.

Viattomalta vaikuttanut pitkäksi ajo antoi lopulta jopa 500 metriä kaulaa edessä kulkeville. Ensin 200 metriä merkiltä pitkäksi ja sitten 2 x 140 metriä luovia takaisin alkuperäiselle kurssille. Lisäksi sähläys ei vaikuttanut ainakaan parantavasti nopeuteen...

Spinaakkeriosuudella löysätty isoa ei saatu enää merkkiin ylös ja purjevalintana oli ykkösgenoa - joka jälkikäteen ajatellen oli liian suuri purje käytettäväksi. Isopurje ei päässyt oikeuksiinsa ja roikkui onnettomana. Kakkosgenoaa ei otettu käyttöön aiempien kokemusten puutteessa.

Luoviosuudella Kemi 2:lta Välikivikolle tuuli voimistui hiljakseen 6-8 metriin. "Paluumatkalle" käännyttäessä tuuli oli voimistunut jo lähes kymmeneen metriin ja purjeet levyinä lähdimme luovimaan kotia kohti. Purjevanhus ei arvostanut äärimmäistä trimmausta, vaan repesi pahanpäiväisesti vendaa tehtäessä!

Väsymyksestä hieman hitaana ollut miehistö heräsi kuitenkin toimintaan ja tuulessa surullisesti lepattanut genoa saatiin alas ja vaihto-jibi tilalle ylös. Purjeiden kanssa sähläys hidasti hieman matkantekoa, mutta mitään katastrofaalista ei ollut tapahtunut - kyseessä oli hidaste, ei este. Toinen aikasakko otettiin, kun käytiin katsomassa yhtä matalikkoa hieman turhan läheltä ja väistöliike piti suorittaa hieman ohi suunnitellusta kurssista.

Pohjanleton itämerkki ohitettiin lähes poijun pintaa naarmuttaen, mutta muuten matka oli muutenkin varsin tapahtumaköyhä. Tuulet olivat kääntyneet puuskittaisiksi ja epäsuotuisasti vastaan ja välimatka kärkeen kasvoi kasvamistaan. Aamun sarastaessa nähtiin aika ajoin Jahwelista vilahdus kaukana takana ja havaittiinpa myös Löyhän mutkassa kääntymässä olleet kisakumppanit (Tuulia ja Bohemia). Etumatkaa veneparilla oli havaintohetkellä jo varsin merkittävästi, joten kisassa pärjääminen ei vaikuttanut enää mitenkään itsestään selvältä.

Hookanan matalta luovittiin lopulta maaliin varsin rutiininomaisesti. Sijoitusta aprikoitiin matkan aikana ja hieman liian kaukana tuntuivat kisakumppanit olevan. Viimeiseksi ei jääty, mutta lopulliseksi jäänyt viides sija tuntui melko varmalta lopputulokselta. Jälkikäteen paluumatka Kemi 2:lta meni muutenkin melkoisessa usvassa ja selkeitä muistikuvia yön tapahtumista ei juuri ollut. Vissiin se sitten väsytti.

Loppuepisodi saatiin, kun etsittiin oikeaa maaliviivaa. Kilpailuohjeeseen oli merkitty jääpoiju ja bulkkilaituri - mutta tarkempi tarkastelu paljasti maaliviivan sijainniksi bulkkilaiturin ja lateraaliviitan. Tästä saatiin aikaiseksi vielä muutama jonninjoutava käännös.

Purjehdusaika oli siis lopulta 17:24:18, joka korjauskertoimen jälkeen oli 21:24:29. Aika riitti viidenteen sijaan. Reitin tutkiskelu jälkikäteen (www.gpsseuranta.net) paljasti, että Kemi 2:lle asti kisa oli vielä Sunitan kannalta varsin hyvällä mallilla - mutta luoviosuudella kilpakumppanit karkasivat. Pikaisen laskeskelun perusteella purjehdusajan olisi pitänyt olla alle 16:32:34, jotta kisa olisi voitettu - eli reitti olisi pitänyt purjehtia n. 52 minuuttia nopeammin.

Palkintojenjako pidettiin lauantaina klo 18 ja kisan voittajaksi ja Perämeren valtiaaksi 2009 julistettiin Tuulia / Timo Saukkonen (OM).