Piteå ja paltsvimma

Tiistaiaamuna herättiin koleaan ja tuuliseen säähän. Oli syytä katsella tosi lämpimät vaatteet. Tiedossa oli purjehduksen välipäivä ja tutustuminen Piteån kaupunkiin, jonne kuljetus oli järjestetty pikku veneillä ja busseilla. Shoppailimme kaupungilla, monet ostelivat lämpimämpiä vaatteita alennusmyynneistä, kun näytti, että hellevaatteille ei ollut kovin suurta tarvetta ainakaan lähipäivinä.

Svinörassa tutustuimme ajankuluksi pitepalt-ruokailua odotellessa Hebeen, jonka sisäpuoli oli varsin vaikuttava. Ruokailuun mennessämme tapasimme sinipaitaisen porukan, jonka ensi silmäyksellä luulimme valmistautuvan johonkin esitykseen, mutta tarkempi tutkiskelu osoitti heidän olevan Iin Meriseuran energiset perheet, jotka olivat huomanneet pukeutua isoimmasta pienimpään samanlaisiin paitoihin. Hyvä idea.

Pitepalt-perinneruokaa syötiin voin, puolukkahillon ja kylmän maidon kanssa. Hyvää oli. Unta ei tarvinnut houkutella ja pitepaltin antama paltsvimma kesti aamuun asti.

Piteå - Svinöra

Luleåsta eskaaderi saapui Svinöran saareen Piteåssa. Nopeimpia ja moottorilla kulkeneita veneitä kiusasi matkan aikana sankka sumu, mutta purjehtimaan tulleet saivat nauttia selkeästä ja raikkaasta merisäästä.

Paikallisen veneilyseuran tukikohta oli Svinöran saaressa. Piteålaiset kokivat velvollisuudekseen kestitä vieraat paikallisella erikoisuudella - Pitepaltilla. Ohraa, perunaa ja sian ihraa sisältänyt paltti tarjottiin voikuution ja maidon kera. Alkuperäisestä reseptistä poiketen paltti lämmitettiin vielä wokilla ennen tarjoilua, alkuperäiset palttipallurat oli ilmeisesti viipaloitu tätä ennen. Pitepaltin runsaasta syönnistä seurasi Paltsvimma - eli vapaasti suomennettuna palttipyörtyminen. Sen verran tuhtia kamaa tuo paikallinen herkku oli.

Huhut Crocsien kuolemasta olivat suuresti liioiteltuja. Ruotsin puolella todella suosittu veneilykenkä.

Mölkkymestaruudesta kisattiin lähes joka satamassa. "Börje, det är Pakkopulla! -Oj, joj, joj." Taustalla veneilyseuran hyvinvarustettu maja sekä kesäkioski. Seuralla oli ilmeisesti jopa pari paikallista tyttöä kesäpalkollisina hoitamassa tukikohdan toimintaa.

Eskaaderi täytti koko sataman. Tilanpuutteen vuoksi jouduttiin käyttämään rinnakkaisia tai peräkkäisiä kiinnityksiä, jolloin viimeiset venekunnat joutuvat astelemaan maihin toisten veneiden kautta. Varsinaisia laiturointiongelmia ei sinänsä esiintynyt, sillä purjeveneet eivät olisi uineet moottorivenepaikoille ja siitä johtuivat esiintyneet laiturikiinnitykset. Syvyysongelmia oli Haparandahamnissa johon emme rantautuneet. Samoin pohjakosketuksia oli Båtskärsnäsissä.

Veneilyseuran sauna oli rakennettu Möljän päähän. Pieni, noin nelipaikkainen, sauna oli suomalaista tekoa. Pesuvedet johdettiin kätevästi lattialaudoituksen raoista suoraan mereen. Raot tekivät saunan ilmanvaihdosta myös todella toimivan. Veden lämpötila oli n. +16-18 ja saunalta johtivat portaat meren syvyyksiin.

Vastarannalla sijaitsi toinen satama, johon tämä kalastaja oli iltatuimaan matkalla. Periaatteessa Svinörasta pääsee suhteellisen nopeasti mantereen kautta Piteåån, kun vain ensin vaihtaapi vastarannalle.

PS. Juha pääsi näkemään paikallista Etelä-Suomessakin harrastettua "tuurilla, ei taidolla" -kulttuuria; moottoriveneen kippari päätti parkkeerata veneensä sen verran vauhdikkaasti satamaan, että rannalta huudettiin "Stop i helvete, havet är slut!".