Piteå ja paltsvimma

Tiistaiaamuna herättiin koleaan ja tuuliseen säähän. Oli syytä katsella tosi lämpimät vaatteet. Tiedossa oli purjehduksen välipäivä ja tutustuminen Piteån kaupunkiin, jonne kuljetus oli järjestetty pikku veneillä ja busseilla. Shoppailimme kaupungilla, monet ostelivat lämpimämpiä vaatteita alennusmyynneistä, kun näytti, että hellevaatteille ei ollut kovin suurta tarvetta ainakaan lähipäivinä.

Svinörassa tutustuimme ajankuluksi pitepalt-ruokailua odotellessa Hebeen, jonka sisäpuoli oli varsin vaikuttava. Ruokailuun mennessämme tapasimme sinipaitaisen porukan, jonka ensi silmäyksellä luulimme valmistautuvan johonkin esitykseen, mutta tarkempi tutkiskelu osoitti heidän olevan Iin Meriseuran energiset perheet, jotka olivat huomanneet pukeutua isoimmasta pienimpään samanlaisiin paitoihin. Hyvä idea.

Pitepalt-perinneruokaa syötiin voin, puolukkahillon ja kylmän maidon kanssa. Hyvää oli. Unta ei tarvinnut houkutella ja pitepaltin antama paltsvimma kesti aamuun asti.

Sinne ja takaisin

Eskaaderi vietti yhden kokonaisen päivän Piteåssa ja eskaaderilaiset viettivät runsassateisen päivän kukin tavallaan kaupungilla. Lähes kaikki purjehtijat kävivät hypistelemässä Clas Ohlssonilla purjehdustarvikkeita.

Illalla koitti päätöspäivällisen aika ja tilaisuudessa sitten taputeltiin hyväksi läsnäolijat. Järjestelyorganisaatio oli ehditty taputella jo aiemmin päivällä olleessa kaupungin tervehdystilaisuudessa.

Illan kuluessa uusi pörriäinen ilmestyi eskaaderin yläpuolelle kiertelemään.

Pörriäinen kävi moikkaamassa eskaaderiväkeä, joka on näkyvissä juhlimassa edessä olevalla patiolla. Eskaaderin moottoriveneet ovat kiinnittyneenä hyvin varustellun veneilykeskuksen venepaikoille.

Juhlaliputus kahdessa eskaaderiveneessä. Moottoriveneet lähtivät ylittämään Perämerta päivällisten päätyttyä tyyntä ilmaa hyödyntäen.

Paikallinen purjehtija seuraavana päivänä. Veneilykulttuuri oli painottunut moottoriveneilyyn.

Eskaaderi lähtee Piteåsta perjantaiaamuna n. klo 09.00. Silta avataan 10.00.

PetCat ylittää Perämerta.

Viidentoista tunnin purjehduksen ja osittaisen moottorilla ajon jälkeen Sunita saapui Marjaniemeen. Matka oli sinänsä tapahtumaköyhä ja pelätty maininki jäi vähäiseksi. Tuuliolot vaihtelivat kohtuullisesti niukkaan ja spinaakkerin käyttöä piti hillitä ohikulkeneiden saderintamien vuoksi. Marjaniemessä ei paljoa puuhailtu, vaan siirryttiin suoraan nukkumaan. Muut eskaaderiveneet olivat ajaneet matkan koneella ja olivat noin puolta tuntia aiemmin perillä.

Seuraavana aamuna Juha lähti bussilla Ouluun ja vene jatkoi purjehdusta Hailuodon rantareittiä pitkin takaisin Ouluun. Kuvassa tutumpia maisemia Oulun merialueelta. Lisäjännitystä matkantekoon toi epävarmuus siitä, onko suistoalue ruoppausten vuoksi ylipäätään auki. Annettu yhteyshenkilö ei osoittautunut sataman päässä yhteistyöhaluiseksi, joten pikkujännitys pysyi päällä loppuun asti. Satama oli kuitenkin saavuttaessa auki ja ruoppausalus kurnutti sivummalla.

Matkalla Piteån keskustaan

Svinörasta eskaaderi suuntasi kulkunsa kohti Piteån keskustaa. Tuulta piisasi tällä kertaa varsin reilusti ja peltigenoaan ei tarvinnut juuri turvautua. Piteåta (Piitime) lähestyessä taivaanrannan pilvet kertoivat varsin selkeäsanaisesti, että vettä on tulossa niskaan.

Pitsundsbron sillan avausta odotellessa vesitaso päätti lähteä lentelemään eskaaderia sivuten.

Vesitaso kierteli hetken päällä ja liiteli sitten pois jonnekin. Taustalla silta. Kuulemma sillan saa tilauksesta avattua soittamalla jollekulle viskaalille 3h ennen avaushetkeä.

Raukat piteålaiset ovat joutuneet rakentamaan talonsa noin lähelle vesirajaa. Ikävästi käy vinkka mereltä pihapiiriin ja omaan laituriinkaan ei todennäköisesti mahdu kovin isoa venettä. Paitsi tietysti oma vesitaso.

Eskaaderin purjeveneet alittavat sillan. Sillan alta mahtuivat alta 15 metriset veneet, joten eskaaderin pääosa oli jo hyvää vauhtia kiinnittymässä Södra hamniin purjeveneiden odotellessa.

Eskaaderin purjeveneet parkissa Piteån Södra hamnissa.

Piteåssa oli aikaa käydä katselemassa vanhaa kaupungintaloa, jonka esikuvana oli ollut 1800-luvun "Finno-Russian Timber Empiren" innoittama puumökkityyli.

Piteå - Svinöra

Luleåsta eskaaderi saapui Svinöran saareen Piteåssa. Nopeimpia ja moottorilla kulkeneita veneitä kiusasi matkan aikana sankka sumu, mutta purjehtimaan tulleet saivat nauttia selkeästä ja raikkaasta merisäästä.

Paikallisen veneilyseuran tukikohta oli Svinöran saaressa. Piteålaiset kokivat velvollisuudekseen kestitä vieraat paikallisella erikoisuudella - Pitepaltilla. Ohraa, perunaa ja sian ihraa sisältänyt paltti tarjottiin voikuution ja maidon kera. Alkuperäisestä reseptistä poiketen paltti lämmitettiin vielä wokilla ennen tarjoilua, alkuperäiset palttipallurat oli ilmeisesti viipaloitu tätä ennen. Pitepaltin runsaasta syönnistä seurasi Paltsvimma - eli vapaasti suomennettuna palttipyörtyminen. Sen verran tuhtia kamaa tuo paikallinen herkku oli.

Huhut Crocsien kuolemasta olivat suuresti liioiteltuja. Ruotsin puolella todella suosittu veneilykenkä.

Mölkkymestaruudesta kisattiin lähes joka satamassa. "Börje, det är Pakkopulla! -Oj, joj, joj." Taustalla veneilyseuran hyvinvarustettu maja sekä kesäkioski. Seuralla oli ilmeisesti jopa pari paikallista tyttöä kesäpalkollisina hoitamassa tukikohdan toimintaa.

Eskaaderi täytti koko sataman. Tilanpuutteen vuoksi jouduttiin käyttämään rinnakkaisia tai peräkkäisiä kiinnityksiä, jolloin viimeiset venekunnat joutuvat astelemaan maihin toisten veneiden kautta. Varsinaisia laiturointiongelmia ei sinänsä esiintynyt, sillä purjeveneet eivät olisi uineet moottorivenepaikoille ja siitä johtuivat esiintyneet laiturikiinnitykset. Syvyysongelmia oli Haparandahamnissa johon emme rantautuneet. Samoin pohjakosketuksia oli Båtskärsnäsissä.

Veneilyseuran sauna oli rakennettu Möljän päähän. Pieni, noin nelipaikkainen, sauna oli suomalaista tekoa. Pesuvedet johdettiin kätevästi lattialaudoituksen raoista suoraan mereen. Raot tekivät saunan ilmanvaihdosta myös todella toimivan. Veden lämpötila oli n. +16-18 ja saunalta johtivat portaat meren syvyyksiin.

Vastarannalla sijaitsi toinen satama, johon tämä kalastaja oli iltatuimaan matkalla. Periaatteessa Svinörasta pääsee suhteellisen nopeasti mantereen kautta Piteåån, kun vain ensin vaihtaapi vastarannalle.

PS. Juha pääsi näkemään paikallista Etelä-Suomessakin harrastettua "tuurilla, ei taidolla" -kulttuuria; moottoriveneen kippari päätti parkkeerata veneensä sen verran vauhdikkaasti satamaan, että rannalta huudettiin "Stop i helvete, havet är slut!".