Perämeren yli

Herätys kello 07. Eskaaderiveneistä alkoi kömpiä väkeä ilmaa tutkiskelemaan. Pilvipouta ja tuuli sopivasta suunnasta Ruotsiin menoa varten, sehän oli matkan pisin legi ja monelle ensimmäinen kerta meren yli. Starttasimme ensimmäisinä ja heti alkuun saavutimme 8,1 solmun nopeuden. Tuulen suhteen oli siis menemisen meininki. Pikku hiljaa Marjaniemen tuulimyllyt alkoivat häipyä näkyvistä horisontissa.

Matkalla nähtiin yksi hylje, niitä on runsaasti Perämeressä ja niitähän merellä kulkijat saattavat nähdä nähdä isompiakin ryhmiä. Tämä yksilö katseli ihmeissään venettämme ennen kuin painui veden alle. Noin 11 tunnin kuluttua köydet kiinnitettiin Svinöran laituriin. Vastaanotto oli lämmin ja satamassa oli jo useita oululaisveneitä, jotka olivat tulleet kuka milloinkin aikaisemmin rantareittejä pitkin. Kaikki Marjaniemestä lähteneet veneet tulivat pikku hiljaa perille, kaikilla matka oli sujunut hyvin aika kovasta tuulesta huolimatta. Siis kaikki hyvin tähän asti.

Svinörassa on pieni sauna, josta on suoraan hyvä uimayhteys mereen. Valitettavasti merivesi oli kylmää, mutta uitiin kuitenkin. Suuri osa ruotsalaisista eskaaderiveneistäkin oli jo saapunut. Matkallehan voi liittyä mistä tahansa satamasta ja myös poistua niin halutessaan.

/Ritva

Piteå - Svinöra

Luleåsta eskaaderi saapui Svinöran saareen Piteåssa. Nopeimpia ja moottorilla kulkeneita veneitä kiusasi matkan aikana sankka sumu, mutta purjehtimaan tulleet saivat nauttia selkeästä ja raikkaasta merisäästä.

Paikallisen veneilyseuran tukikohta oli Svinöran saaressa. Piteålaiset kokivat velvollisuudekseen kestitä vieraat paikallisella erikoisuudella - Pitepaltilla. Ohraa, perunaa ja sian ihraa sisältänyt paltti tarjottiin voikuution ja maidon kera. Alkuperäisestä reseptistä poiketen paltti lämmitettiin vielä wokilla ennen tarjoilua, alkuperäiset palttipallurat oli ilmeisesti viipaloitu tätä ennen. Pitepaltin runsaasta syönnistä seurasi Paltsvimma - eli vapaasti suomennettuna palttipyörtyminen. Sen verran tuhtia kamaa tuo paikallinen herkku oli.

Huhut Crocsien kuolemasta olivat suuresti liioiteltuja. Ruotsin puolella todella suosittu veneilykenkä.

Mölkkymestaruudesta kisattiin lähes joka satamassa. "Börje, det är Pakkopulla! -Oj, joj, joj." Taustalla veneilyseuran hyvinvarustettu maja sekä kesäkioski. Seuralla oli ilmeisesti jopa pari paikallista tyttöä kesäpalkollisina hoitamassa tukikohdan toimintaa.

Eskaaderi täytti koko sataman. Tilanpuutteen vuoksi jouduttiin käyttämään rinnakkaisia tai peräkkäisiä kiinnityksiä, jolloin viimeiset venekunnat joutuvat astelemaan maihin toisten veneiden kautta. Varsinaisia laiturointiongelmia ei sinänsä esiintynyt, sillä purjeveneet eivät olisi uineet moottorivenepaikoille ja siitä johtuivat esiintyneet laiturikiinnitykset. Syvyysongelmia oli Haparandahamnissa johon emme rantautuneet. Samoin pohjakosketuksia oli Båtskärsnäsissä.

Veneilyseuran sauna oli rakennettu Möljän päähän. Pieni, noin nelipaikkainen, sauna oli suomalaista tekoa. Pesuvedet johdettiin kätevästi lattialaudoituksen raoista suoraan mereen. Raot tekivät saunan ilmanvaihdosta myös todella toimivan. Veden lämpötila oli n. +16-18 ja saunalta johtivat portaat meren syvyyksiin.

Vastarannalla sijaitsi toinen satama, johon tämä kalastaja oli iltatuimaan matkalla. Periaatteessa Svinörasta pääsee suhteellisen nopeasti mantereen kautta Piteåån, kun vain ensin vaihtaapi vastarannalle.

PS. Juha pääsi näkemään paikallista Etelä-Suomessakin harrastettua "tuurilla, ei taidolla" -kulttuuria; moottoriveneen kippari päätti parkkeerata veneensä sen verran vauhdikkaasti satamaan, että rannalta huudettiin "Stop i helvete, havet är slut!".