Mustaparta Letossa

Tuulisen illan jälkeen yö oli kuitenkin rauhallinen. Heben pojat olivat valppaina lähdössä, reitti on kapea ja kivinen ja havereita pelättiin. Joitain pohjakosketuksia sattuikin, mutta ei kuitenkaan kovin kohtalokkaita.

Hyvässä tuulessa ylitettiin valtakunnan raja merellä ja saavuttiin illan suussa Tornion Lettoon, jossa paistoi aurinko täydeltä terältä ja helleraja ylitettiin ensimmäistä kertaa tällä reissulla. Palvelut toimivat hienosti, lohisoppa ja lämmin sauna odotti ja kulttuuriakin oli tarjollla: Mustaparta -laulunäytelmä. Meille hyppäsi kyytiin uusi gastikin loppumatkaksi.

Ihme siis tapahtui: vaatteita sai vähentää kerrankin. Satama oli illalla rauhallinen, ilmeisesti juhlimista jatkettiin omissa veneissä. Viimeiseen asti nautittiin illan lämmöstä veneiden kansilla ja makkaranpaistopaikalla.

Kaupunkipäivä Kalixissa

Välipäivä, kaupunkipäivä. Lähtö Kalixiin (suomeksi Kainuu) bussilla klo 9.30. Kaikki eivät mahtuneet kerralla, koska seisomapaikkoja ei suvaittu, joten kuljetuksia oli kaksi.

Perillä meitä oli vastassa nuorehko mies, jota ensi silmäyksellä arvelimme jonkunlaiseksi konsultiksi, mutta paljastuikin paikalliseksi papiksi, joka tarjosi kirkon esittelyä ja muutakin kirkon palvelua välittömästi Kalixin vanhassa kirkossa. Opaskin olisi ollut tarjolla. Tyydyimme karttaan ja lähdimme kulkemaan omia reittejämme.

Kipparin suvun juuria on Kalixissa, joten päätimme tehdä retken vanhalle hautausmaalle, kun tiesimme siellä olevan vanhoja suvun hautakiviä. Hautausmaita olikin kuitenkin todellisuudessa kaksi ja tietenkin menimme ensin väärälle eli uudemmalle. No, ei se mitään, kävely vahvistaa, joten kävimme molemmilla. Åström -suvun hautoja kyllä löytyi, mutta olivatko sukua, sitä emme saaneet selville. Tyydyimme kuitenkin tähän, suvun juurilla kuitenkin käytiin. Hautausmaat olivat todella hyvin hoidettuja ja niissä oli ilo vierailla, jos näin voi sanoa.

Muuten Kalixissa nautimme kahvilan antimista ja shoppailuista. Ostimme 5-vuotispäivälahjan rakkaalle pikkulähimmäiselle, jolla on siis tänään merkkipäivä. Kotikin käväisi mielessä, mutta vain hetken.

Rantaan saavuttuamme totesimme tuulen vahvistuneen niin, että alkoi olla jo tosi kyseessä veneiden kanssa, kun ankkurit eivät pitäneet rimapohjaisessa vedessä. Hommaa riitti useammaksi tunniksi, kun miesvoimin veneitä siirreltiin ja seurattiin tilannetta. Heben pojat siirtelivät ankkureita, joihin oli kiinnittynyt uppotukkeja ja muuta roinaa pohjasta. Tilanne rauhoittui veneiden siirron jälkeen ja karaokelaulantaan teltalla saattoi osallistua niin halutessaan. Kuntoliikuntaa sai sopivasti vessareissuilla. Aamulla oli tiedossa virkistävä jääkylmä suihku (jos ei ollut 5 kruunun kolikkoa).

Meillä oli taas italialainen keittiö: pastaa, aluksi prosciuttoa ja melonia. Ja oli hyvää.

/Ritva

Piteå ja paltsvimma

Tiistaiaamuna herättiin koleaan ja tuuliseen säähän. Oli syytä katsella tosi lämpimät vaatteet. Tiedossa oli purjehduksen välipäivä ja tutustuminen Piteån kaupunkiin, jonne kuljetus oli järjestetty pikku veneillä ja busseilla. Shoppailimme kaupungilla, monet ostelivat lämpimämpiä vaatteita alennusmyynneistä, kun näytti, että hellevaatteille ei ollut kovin suurta tarvetta ainakaan lähipäivinä.

Svinörassa tutustuimme ajankuluksi pitepalt-ruokailua odotellessa Hebeen, jonka sisäpuoli oli varsin vaikuttava. Ruokailuun mennessämme tapasimme sinipaitaisen porukan, jonka ensi silmäyksellä luulimme valmistautuvan johonkin esitykseen, mutta tarkempi tutkiskelu osoitti heidän olevan Iin Meriseuran energiset perheet, jotka olivat huomanneet pukeutua isoimmasta pienimpään samanlaisiin paitoihin. Hyvä idea.

Pitepalt-perinneruokaa syötiin voin, puolukkahillon ja kylmän maidon kanssa. Hyvää oli. Unta ei tarvinnut houkutella ja pitepaltin antama paltsvimma kesti aamuun asti.

Kokoontuminen Marjaniemessä

Ensin piti hankkiutua siis Marjaniemeen, jossa oli ensimmäiset kokoontumisajot. Sääennusteita oli tutkittu tarkasti. Näytti lupailevan poutasäätä ja heikkoa tuulta menomatkaksi. Meille oli tullut ymmärrys, että lähdettäisiin yhtä matkaa kotisatamasta ja siinä uskossa olimme veneellä klo 9, mutta ketään ei näkynyt, joten epäilimme erehtyneemme päivästä.

Onneksi Avestarin pojat puuhailivat omalla veneellään siihen malliin, että uskalsimme lähteä liikkeelle, varsinkin kun omat gastimme olivat jo kasassa. Meitä oli kipparin lisäksi kipparin puoliso ja kaksi purjehduksesta innostunutta gastia. Tihkusateessa siis lähdimme ja hyvässä tullessa seilasimme Marjaniemeen, jossa aloimme odotella matkakumppaneitamme. Heitä alkoikin sitten pikku hiljaa ilmaantua satamaan. Illan suussa saapui Omppu ja yöllä viimeisenä Leda sekä meripelastusalus Hebe Kemistä, jonka oli määrä seurata meitä matkan ajan ja turvata kulkuamme.

Marjaniemessä saunottiin ja tutusteltiin tuleviin matkakumppaneihin. Testattiin tutkaa ja muista laitteita. Kaikki oli kunnossa,  joten matka niiden puolesta alkakoon. Illalla satoi ja taivaalla oli komea sateenkaari. Eskaaderiveneiden lisäksi satamassa oli vain muutama vene, muun muassa puolalainen yksinpurjehtija, joka oli Perämeren kierroksella hänkin. Rauhallista oli, meri antoi nukkua. Kippari oli halunnut Ruotsin lipun mastoon jo valmiiksi, mutta sen asentoa jouduttiin korjaamaan, kun saimme naapuriveneestä vinkin, että se oli asettunut suruliputusasentoon. No, sellaista sattuu.

/Ritva