Perämeren yli

Herätys kello 07. Eskaaderiveneistä alkoi kömpiä väkeä ilmaa tutkiskelemaan. Pilvipouta ja tuuli sopivasta suunnasta Ruotsiin menoa varten, sehän oli matkan pisin legi ja monelle ensimmäinen kerta meren yli. Starttasimme ensimmäisinä ja heti alkuun saavutimme 8,1 solmun nopeuden. Tuulen suhteen oli siis menemisen meininki. Pikku hiljaa Marjaniemen tuulimyllyt alkoivat häipyä näkyvistä horisontissa.

Matkalla nähtiin yksi hylje, niitä on runsaasti Perämeressä ja niitähän merellä kulkijat saattavat nähdä nähdä isompiakin ryhmiä. Tämä yksilö katseli ihmeissään venettämme ennen kuin painui veden alle. Noin 11 tunnin kuluttua köydet kiinnitettiin Svinöran laituriin. Vastaanotto oli lämmin ja satamassa oli jo useita oululaisveneitä, jotka olivat tulleet kuka milloinkin aikaisemmin rantareittejä pitkin. Kaikki Marjaniemestä lähteneet veneet tulivat pikku hiljaa perille, kaikilla matka oli sujunut hyvin aika kovasta tuulesta huolimatta. Siis kaikki hyvin tähän asti.

Svinörassa on pieni sauna, josta on suoraan hyvä uimayhteys mereen. Valitettavasti merivesi oli kylmää, mutta uitiin kuitenkin. Suuri osa ruotsalaisista eskaaderiveneistäkin oli jo saapunut. Matkallehan voi liittyä mistä tahansa satamasta ja myös poistua niin halutessaan.

/Ritva

Kokoontuminen Marjaniemessä

Ensin piti hankkiutua siis Marjaniemeen, jossa oli ensimmäiset kokoontumisajot. Sääennusteita oli tutkittu tarkasti. Näytti lupailevan poutasäätä ja heikkoa tuulta menomatkaksi. Meille oli tullut ymmärrys, että lähdettäisiin yhtä matkaa kotisatamasta ja siinä uskossa olimme veneellä klo 9, mutta ketään ei näkynyt, joten epäilimme erehtyneemme päivästä.

Onneksi Avestarin pojat puuhailivat omalla veneellään siihen malliin, että uskalsimme lähteä liikkeelle, varsinkin kun omat gastimme olivat jo kasassa. Meitä oli kipparin lisäksi kipparin puoliso ja kaksi purjehduksesta innostunutta gastia. Tihkusateessa siis lähdimme ja hyvässä tullessa seilasimme Marjaniemeen, jossa aloimme odotella matkakumppaneitamme. Heitä alkoikin sitten pikku hiljaa ilmaantua satamaan. Illan suussa saapui Omppu ja yöllä viimeisenä Leda sekä meripelastusalus Hebe Kemistä, jonka oli määrä seurata meitä matkan ajan ja turvata kulkuamme.

Marjaniemessä saunottiin ja tutusteltiin tuleviin matkakumppaneihin. Testattiin tutkaa ja muista laitteita. Kaikki oli kunnossa,  joten matka niiden puolesta alkakoon. Illalla satoi ja taivaalla oli komea sateenkaari. Eskaaderiveneiden lisäksi satamassa oli vain muutama vene, muun muassa puolalainen yksinpurjehtija, joka oli Perämeren kierroksella hänkin. Rauhallista oli, meri antoi nukkua. Kippari oli halunnut Ruotsin lipun mastoon jo valmiiksi, mutta sen asentoa jouduttiin korjaamaan, kun saimme naapuriveneestä vinkin, että se oli asettunut suruliputusasentoon. No, sellaista sattuu.

/Ritva

Sinne ja takaisin

Eskaaderi vietti yhden kokonaisen päivän Piteåssa ja eskaaderilaiset viettivät runsassateisen päivän kukin tavallaan kaupungilla. Lähes kaikki purjehtijat kävivät hypistelemässä Clas Ohlssonilla purjehdustarvikkeita.

Illalla koitti päätöspäivällisen aika ja tilaisuudessa sitten taputeltiin hyväksi läsnäolijat. Järjestelyorganisaatio oli ehditty taputella jo aiemmin päivällä olleessa kaupungin tervehdystilaisuudessa.

Illan kuluessa uusi pörriäinen ilmestyi eskaaderin yläpuolelle kiertelemään.

Pörriäinen kävi moikkaamassa eskaaderiväkeä, joka on näkyvissä juhlimassa edessä olevalla patiolla. Eskaaderin moottoriveneet ovat kiinnittyneenä hyvin varustellun veneilykeskuksen venepaikoille.

Juhlaliputus kahdessa eskaaderiveneessä. Moottoriveneet lähtivät ylittämään Perämerta päivällisten päätyttyä tyyntä ilmaa hyödyntäen.

Paikallinen purjehtija seuraavana päivänä. Veneilykulttuuri oli painottunut moottoriveneilyyn.

Eskaaderi lähtee Piteåsta perjantaiaamuna n. klo 09.00. Silta avataan 10.00.

PetCat ylittää Perämerta.

Viidentoista tunnin purjehduksen ja osittaisen moottorilla ajon jälkeen Sunita saapui Marjaniemeen. Matka oli sinänsä tapahtumaköyhä ja pelätty maininki jäi vähäiseksi. Tuuliolot vaihtelivat kohtuullisesti niukkaan ja spinaakkerin käyttöä piti hillitä ohikulkeneiden saderintamien vuoksi. Marjaniemessä ei paljoa puuhailtu, vaan siirryttiin suoraan nukkumaan. Muut eskaaderiveneet olivat ajaneet matkan koneella ja olivat noin puolta tuntia aiemmin perillä.

Seuraavana aamuna Juha lähti bussilla Ouluun ja vene jatkoi purjehdusta Hailuodon rantareittiä pitkin takaisin Ouluun. Kuvassa tutumpia maisemia Oulun merialueelta. Lisäjännitystä matkantekoon toi epävarmuus siitä, onko suistoalue ruoppausten vuoksi ylipäätään auki. Annettu yhteyshenkilö ei osoittautunut sataman päässä yhteistyöhaluiseksi, joten pikkujännitys pysyi päällä loppuun asti. Satama oli kuitenkin saavuttaessa auki ja ruoppausalus kurnutti sivummalla.