Oulu Regatta 2012 - ensimmäinen päivä

Oulu Regatan ensimmäisen päivän kisaa oli muutettu aiemmasta erittäin positiiviseen suuntaan. Sen sijaan, että lähdettiin moikkaamaan iiläisiä merellä 35 mpk radalla, pysyttiinkin Oulun lähivesillä ja jopa yleisöä ajatellen. Startti ja maali oli sijoitettu Nallikarin uimarannan edustalle. Rata kulki suurin piirtein seuraavasti: lähtö Nallikarin edustalta, kääntö Kolmikulmalla, siitä Kyrönkarin jääpoijuille, kääntö Varjakan itämerkillä, takaisin Kyrönkarille, siitä Kolmikulmalle, kääntö Taskilan sisääntuloväylällä ja purjehdus maaliin. Kyseessä oli siis myötätuuli-vastatuuli-rata, joka tarkoitti totista toimintaa koko ajaksi. Sää oli puuskittainen, tuulta 8-10 m/s ja vettä rätki niskaan kuuroissa.

Startti ei tällä kertaa onnistunut. Starttia edeltävien viimeisten sekuntien aikana, lähestyessämme toisen laidan maalipoijua, huomasimme Heilan yrittävän suoraan edessämme maalilinjan yli käytännössä ohjauskyvyttömänä. Purjeet eivät vetäneet ja maalipoiju oli veneen vasemman halssin vieressä. Omalla oikealla halssilla oli edessämme Bueno sekä muita veneitä, joten tilaa manöövereihin ei ollut ja jouduimme väistämään Heilan perän takaa törmäyksen välttääksemme. Bueno ei ollut niin onnekas ja se törmäsi keula edellä Heilaan ja veneiden keularakenteet tarttuivat hetkeksi toisiinsa kiinni. Me teimme jiipin maalilinjan takana ja lähdimme takaa-ajoon törmäilijöitä väistellen.

Yhteispeli pelasi veneessä hyvin ja trimmit olivat kunnossa. Kolmikulman jälkeen nakkasimme spinaakkerin ylös ensimmäisen kerran ja purjehdimme Kyrönkarin kääntömerkille. Spinu alas ja luoviosuus itämerkille ja taas spinu ylös. Ilonani oli jo kaukana edellämme ja todella hyvissä asemissa, kun taas Jahweli saatiin Kyrönkarin kohdalla kiinni. Alkoi raivokas kaksintaistelu matkalla Kolmikulmalle, jonka voitimme muutamaa sataa metriä ennen merkkiä lipuessamme ohitse. Jatkuva purjeiden säätö ja tarkka ohjaus palkittiin jälleen. Huomasimme myös saavuttaneemme jonkin verran Ilonania, joka oli reivannut ison purjeensa. Etumatka oli kuitenkin vielä huomattava.

Taskilan porttia lähestyttäessä tuuli yltyi ja puuskissa spinaakkerilla tuntui selkeä broachivaara. Edessämme Marella broachasi muutamaan kertaan ja meilläkin se oli lähellä. Spinu laskettiin tällä kertaa hyvissä ajoin ennen merkkiä.

Maalisuoran häämöttäessä päätettiin vielä nostaa iso spinu, joka nousi mutta irtosi välittömästi skuuttiköydestään. Päätimme laskea sen ja jossain kohti spinun alalaidasta kuului surullinen riipsaus purjeen revetessä. Pudotimme spinun ja vaihdoimme tilalle pienemmän, joka meni tissiliiveille ja lopulta irtosi taas skuutista. Pieni spinu pakattiin vielä kertaalleen ja nostettiin muutamaa sataa metriä ennen maaliviivaa. Jossain kohti myös vanha ykkös-partagenoamme repesi.

Maaliviivaa tähystäessämme huomasimme maalipoijun sijaitsevan Sinilinnun peräpeilin takana. Sinilintu oli pudottanut jo purjeensa ja vähän ihmettelimme, miksi se oli maaliviivan välittömässä läheisyydessä. Tuomaristo kuitenkin ilmoitti äänimerkillä maaliin tulostamme huomattavasti ennen Sinilintua ja maalipoijua, jolloin havaittiin ko. poijun tarttuneen Sinilintuun kiinni.

Kokonaisuutena kisa oli erinomainen ja rata todella mielenkiintoinen. Oma suorituksemme onnistui hyvin. Lähtö oli täysin epäonnistunut, mutta onneksi seuraava vene ei ollut pistesijoissa muutaman sekunnin päässä. Sijoitus ensimmäisenä päivänä siis kuudes.

Oulun Regatan järjestelyistä

Kisaa pystyi tänä vuonna seuraamaan Torin rantaan pystytetyssä regattateltassa merellä olevien kuvausveneiden avustamana. Paikalla oli myös selostaja, joka oli kuulemma osannut ammattitaitoisesti selostaa tilanteita ja veneitä. Päiväohjelma oli ilmeisesti kärsinyt kehnoista keleistä, mutta rantaan tullessa regattapäivällinen ja kylmä keskiolut nostivat kummasti kisatunnelmaa. Palkintojenjako ensimmäisen päivän osalta vedettiin heti kisateltassa salin ollessa täysi. Myöhempi orkesterimusiikki ja yhteislaulu jäi omalta osaltani kokematta. OTPS oli omalla vuorollaan saanut puhallettua regattaan oikean suuntaista meininkiä ja tunnelmaa!

Kilpailun järjestelyistä

Mielestäni kilpailulautakunta toimi merellä erinomaisesti. Merkit ja liput olivat selkeästi esillä ja kisaohje oli yksiselitteinen. Erityisesti lauantain rata oli mielenkiintoinen ja hyvin laadittu. Loppuvaiheen tuloksissa oli ilmeisesti jotain pientä haparointia, mutta viralliset tulokset saatiin ulos.

Yöpurjehdus toi ensimmäisen kisavoiton Suomessa

Vuoden 2009 ensimmäinen kisavoitto Suomessa saatiin OTPS:n järjestämästä Yöpurjehduksesta. Perjantaina yhdeksän aikoihin alkanut kisareitti kulki ensin Vihriäsaaren porteilta Hermannin ohitse länsiviitalle ja sieltä takaisin Hermannin eteläpuolella olevalle etelämerkille ja Kolmikulmalle. Loppurata koostui Löyhän kiertämisestä ja maali sijaitsi Kellon Kiviniemen kalasataman edustalla.

Kisan alkaessa tuuli tyyntyi lähes täydellisesti ja spinaakkerit roikkuivat mastoista. Tuulen virkistyessä hiljakseen sai Doris genaakkerillaan etumatkaa aikaiseksi ja perässä seurasivat Marella, Riley ja Seagull. Sunitalla spinaakkeria ei saatu vetämään kunnolla ja muiden etumatka kasvoi. Hermannin itäpuolen kääntöpisteeltä palattaessa lipuivat jopa kolmoslyssin veneet ohitse, kun iso spinaakkeri ei sivutuulessa vauhtia tuonut. Kolmikulmalle päästäessä oli yö jo laskeutunut ja aikaa kulunut kolmisen tuntia.

Kolmikulmalla tuuli alkoi virkistyä ja takaa-ajo käynnistyi. Lähes suoraan takaa tulevassa myötätuulessa saavutettiin ensiksi ohitse päässeet kolmoslyssin veneet ja myös edellä kulkevien karkulaisten perävalot alkoivat lähestyä Löyhän mutkaan tultaessa. Tällöin kuitenkin genoan ykkösnostin päätti tehdä yllätysliikkeen ja jumiutui mastolla johonkin - sillä seurauksella että genoa jäi puolitiehen ja spinaakkerin alasveto kovassa tuulessa muuttui mahdottomaksi. Osan aikaa genoa oli ilmeisesti kiinni keulavantin ja puomin välissä, mutta ei se ainoa syy ollut noston epäonnistumiseen. Tässäpä selvitettävää!

Genoa saatiin kuitenkin lopulta ylös hypähdellen ja spinaakkeri päästiin repimään alas. Löyhän kääntömerkiltä oltiin menty jo hyvän matkaa ohitse ja jälleen kerran edellä kulkijat saivat tehtyä kaulaa. Luoviosuus lähti kuitenkin sujumaan hyvin ja Virpiniemen edustalle saavuttaessa alkoi näyttää siltä että Sunita oli taas kisassa mukana. Tiukka luoviminen alkoi ja viimeinen tunti kahdesta kolmeen käytettiin tehokkaasti muiden kisaajien saavuttamiseen. Suurimpana huolenaiheena oli alkuvaiheessa kaulaa tehnyt Doris, jonka tarkasta sijainnista ei ollut tietoa. Pimeässä veneiden tunnistaminen oli melkoisen vaikeaa, joten tarkkaa käsitystä sijoituksesta ei saatu.

Loppusuoralla OTPS:n kilpailulautakunnan vene havaittiin kellumasta Kiviniemen edustalla ja kilpailulautakunta ystävällisesti valaisi myös maaliviivan toisen pään muodostanutta poijua. Edellä nähtiin ensimmäisen veneen lipuvan maaliin (Marella) ja toinenkin (Seagull) ehti juuri ja juuri Sunitan eteen maaliviivalle. Lopullinen purjehdusaika oli 5:35:10 ja kello näytti näin ollen noin puoli kolmea yöllä.

Lopputuloksissa ykköslyssissä Sunita saavutti ensimmäisen sijan, tasoitusajan ollessa 6:52:15. Kokonaiskilpailussa aika oli varsin vaatimaton, esimerkiksi Marellan tasoitusajan ollessa 6:17:15... Doris jäi lopulta ykköslyssissä kolmanneksi ja toiseksi nousi Taika. Jahweli keskeytti kisan melko aikaisessa vaiheessa. Spinutaipaleet erityisesti sivutuulessa jättivät todellakin toivomisen varaa, mutta kisan pelastukseksi nousi vähintään kohtuullisesti sujunut luoviosuus.

Väsynyt miehistö jakautui Kiviniemessä kahteen erään, Sunita jatkoi seuraavana päivänä Röyttään ja kisagastit palasivat autolla Ouluun.

Yleisesti yökisa oli hieno kokemus, ainakin ensikertalaiselle. Oulun edustalla on todella paljon valosaastetta eri muodoissaan ja sinänsä maisemanavigointi on helppoa pimeälläkin. Valosaaste ei kuitenkaan merta valaise ja taskulamput tulivat gasteilla tarpeeseen. Otsalamppu oli ehdoton erityisesti spinaakkeria käpistellessä, kun kummallekin kädelle on käyttöä.

>> Katso kisatulokset täältä (XLS, OTPS.FI)