Oulu Regatan ensimmäisen päivän kisaa oli muutettu aiemmasta erittäin positiiviseen suuntaan. Sen sijaan, että lähdettiin moikkaamaan iiläisiä merellä 35 mpk radalla, pysyttiinkin Oulun lähivesillä ja jopa yleisöä ajatellen. Startti ja maali oli sijoitettu Nallikarin uimarannan edustalle. Rata kulki suurin piirtein seuraavasti: lähtö Nallikarin edustalta, kääntö Kolmikulmalla, siitä Kyrönkarin jääpoijuille, kääntö Varjakan itämerkillä, takaisin Kyrönkarille, siitä Kolmikulmalle, kääntö Taskilan sisääntuloväylällä ja purjehdus maaliin. Kyseessä oli siis myötätuuli-vastatuuli-rata, joka tarkoitti totista toimintaa koko ajaksi. Sää oli puuskittainen, tuulta 8-10 m/s ja vettä rätki niskaan kuuroissa.
Startti ei tällä kertaa onnistunut. Starttia edeltävien viimeisten sekuntien aikana, lähestyessämme toisen laidan maalipoijua, huomasimme Heilan yrittävän suoraan edessämme maalilinjan yli käytännössä ohjauskyvyttömänä. Purjeet eivät vetäneet ja maalipoiju oli veneen vasemman halssin vieressä. Omalla oikealla halssilla oli edessämme Bueno sekä muita veneitä, joten tilaa manöövereihin ei ollut ja jouduimme väistämään Heilan perän takaa törmäyksen välttääksemme. Bueno ei ollut niin onnekas ja se törmäsi keula edellä Heilaan ja veneiden keularakenteet tarttuivat hetkeksi toisiinsa kiinni. Me teimme jiipin maalilinjan takana ja lähdimme takaa-ajoon törmäilijöitä väistellen.
Yhteispeli pelasi veneessä hyvin ja trimmit olivat kunnossa. Kolmikulman jälkeen nakkasimme spinaakkerin ylös ensimmäisen kerran ja purjehdimme Kyrönkarin kääntömerkille. Spinu alas ja luoviosuus itämerkille ja taas spinu ylös. Ilonani oli jo kaukana edellämme ja todella hyvissä asemissa, kun taas Jahweli saatiin Kyrönkarin kohdalla kiinni. Alkoi raivokas kaksintaistelu matkalla Kolmikulmalle, jonka voitimme muutamaa sataa metriä ennen merkkiä lipuessamme ohitse. Jatkuva purjeiden säätö ja tarkka ohjaus palkittiin jälleen. Huomasimme myös saavuttaneemme jonkin verran Ilonania, joka oli reivannut ison purjeensa. Etumatka oli kuitenkin vielä huomattava.
Taskilan porttia lähestyttäessä tuuli yltyi ja puuskissa spinaakkerilla tuntui selkeä broachivaara. Edessämme Marella broachasi muutamaan kertaan ja meilläkin se oli lähellä. Spinu laskettiin tällä kertaa hyvissä ajoin ennen merkkiä.
Maalisuoran häämöttäessä päätettiin vielä nostaa iso spinu, joka nousi mutta irtosi välittömästi skuuttiköydestään. Päätimme laskea sen ja jossain kohti spinun alalaidasta kuului surullinen riipsaus purjeen revetessä. Pudotimme spinun ja vaihdoimme tilalle pienemmän, joka meni tissiliiveille ja lopulta irtosi taas skuutista. Pieni spinu pakattiin vielä kertaalleen ja nostettiin muutamaa sataa metriä ennen maaliviivaa. Jossain kohti myös vanha ykkös-partagenoamme repesi.
Maaliviivaa tähystäessämme huomasimme maalipoijun sijaitsevan Sinilinnun peräpeilin takana. Sinilintu oli pudottanut jo purjeensa ja vähän ihmettelimme, miksi se oli maaliviivan välittömässä läheisyydessä. Tuomaristo kuitenkin ilmoitti äänimerkillä maaliin tulostamme huomattavasti ennen Sinilintua ja maalipoijua, jolloin havaittiin ko. poijun tarttuneen Sinilintuun kiinni.
Kokonaisuutena kisa oli erinomainen ja rata todella mielenkiintoinen. Oma suorituksemme onnistui hyvin. Lähtö oli täysin epäonnistunut, mutta onneksi seuraava vene ei ollut pistesijoissa muutaman sekunnin päässä. Sijoitus ensimmäisenä päivänä siis kuudes.
Startti ei tällä kertaa onnistunut. Starttia edeltävien viimeisten sekuntien aikana, lähestyessämme toisen laidan maalipoijua, huomasimme Heilan yrittävän suoraan edessämme maalilinjan yli käytännössä ohjauskyvyttömänä. Purjeet eivät vetäneet ja maalipoiju oli veneen vasemman halssin vieressä. Omalla oikealla halssilla oli edessämme Bueno sekä muita veneitä, joten tilaa manöövereihin ei ollut ja jouduimme väistämään Heilan perän takaa törmäyksen välttääksemme. Bueno ei ollut niin onnekas ja se törmäsi keula edellä Heilaan ja veneiden keularakenteet tarttuivat hetkeksi toisiinsa kiinni. Me teimme jiipin maalilinjan takana ja lähdimme takaa-ajoon törmäilijöitä väistellen.
Yhteispeli pelasi veneessä hyvin ja trimmit olivat kunnossa. Kolmikulman jälkeen nakkasimme spinaakkerin ylös ensimmäisen kerran ja purjehdimme Kyrönkarin kääntömerkille. Spinu alas ja luoviosuus itämerkille ja taas spinu ylös. Ilonani oli jo kaukana edellämme ja todella hyvissä asemissa, kun taas Jahweli saatiin Kyrönkarin kohdalla kiinni. Alkoi raivokas kaksintaistelu matkalla Kolmikulmalle, jonka voitimme muutamaa sataa metriä ennen merkkiä lipuessamme ohitse. Jatkuva purjeiden säätö ja tarkka ohjaus palkittiin jälleen. Huomasimme myös saavuttaneemme jonkin verran Ilonania, joka oli reivannut ison purjeensa. Etumatka oli kuitenkin vielä huomattava.
Taskilan porttia lähestyttäessä tuuli yltyi ja puuskissa spinaakkerilla tuntui selkeä broachivaara. Edessämme Marella broachasi muutamaan kertaan ja meilläkin se oli lähellä. Spinu laskettiin tällä kertaa hyvissä ajoin ennen merkkiä.
Maalisuoran häämöttäessä päätettiin vielä nostaa iso spinu, joka nousi mutta irtosi välittömästi skuuttiköydestään. Päätimme laskea sen ja jossain kohti spinun alalaidasta kuului surullinen riipsaus purjeen revetessä. Pudotimme spinun ja vaihdoimme tilalle pienemmän, joka meni tissiliiveille ja lopulta irtosi taas skuutista. Pieni spinu pakattiin vielä kertaalleen ja nostettiin muutamaa sataa metriä ennen maaliviivaa. Jossain kohti myös vanha ykkös-partagenoamme repesi.
Maaliviivaa tähystäessämme huomasimme maalipoijun sijaitsevan Sinilinnun peräpeilin takana. Sinilintu oli pudottanut jo purjeensa ja vähän ihmettelimme, miksi se oli maaliviivan välittömässä läheisyydessä. Tuomaristo kuitenkin ilmoitti äänimerkillä maaliin tulostamme huomattavasti ennen Sinilintua ja maalipoijua, jolloin havaittiin ko. poijun tarttuneen Sinilintuun kiinni.
Kokonaisuutena kisa oli erinomainen ja rata todella mielenkiintoinen. Oma suorituksemme onnistui hyvin. Lähtö oli täysin epäonnistunut, mutta onneksi seuraava vene ei ollut pistesijoissa muutaman sekunnin päässä. Sijoitus ensimmäisenä päivänä siis kuudes.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti