Viimeinen legi

Aurinkoinen aamu ja mukava kotimatka. Gastit harjoittelivat pelastautumista melkoisen viileässä vedessä. Testattiin paukkuliivit uimaportaiden toimivuus. Eskaaderi hajaantui matkalla, kun veneet kulkivat eri tahtia. Kukin tuli Seelariin kun ehti ja sinne kokoonnuttiin loppuajaksi. Jäimme Sunitaan vielä yhdeksi yöksi, gastit lähtivät omille teilleen matkaansa tyytyväisinä.

Aamulla Seelarissa oli maittava aamiainen ja illalla vielä päätösjuhla ruokailuineen. Aika monen ruotsalaisveneen miehistö jäi vielä katselemaan kaupunkia ja odottelemaan OTPS:n 100-vuotisjuhlia ja Oulun regattaa.

Hienosti sujui Sunitan matka, saimme purjehtia sydämemme kyllyydestä, konetta piti käyttää melko vähän. Sääskiverkotkin jäivät ompelematta, kun tarvetta ei ollut.

Jos olisin kysynyt Sunitan miehistöltä, mikä matkassa oli parasta, yhdellä sanalla, voin arvata vastaukset:

• ruoka
• purjehdus
• saaristo
• Perämeri

Sunita oli ollut reissussa 12 päivää ja oli aika palata kotiin.

/ Ritva

Eskaaderin alkutunnelmia

Meille tämä eskaaderi Sunitalla oli järjestyksessä toinen, edellisellä olimme vuonna 2009. Siis suurin osa paikoista oli jo valmiiksi tuttuja, mutta tämänvuotiseen mahtui myös pari uutta kohdetta, kuten Kluntarna Piteåssa, emmekään olleet vierailleet myöskään Tornion Letossa. Siis tältä pohjalta lähdettiin. Matka tehtäisiin nyt toisinpäin kuin edellinen, eli lähtö oli Piteån Svinörasta ja loppuhuipentuma Oulussa OTPS:n satavuotisjuhlien yhteydessä. Mukaan oli ilmoittautunut 65 venettä, joista oululaisia oli noin puolet.

Sunitaa oli huollettu pitkin kevättä ja kesää, ja koko alkuviikko ennen lähtösunnuntaita venettä bunkrattiin tulevaa varten, kun ei ollut varmaa tietoa, missä paikoissa ruoka- ja vesitäydennystä voitaisiin tehdä. Ruokaa oli varattu ainakin viikon tarpeiksi. Toinen gasteista toi tuliaisiksi kuivalihaa ja toisella oli hallussaan tieto ja taito italialaisesta keittiöstä, joten eiköhän matkastamme tule syömisenkin puolesta mielenkiintoinen. Mukaan otettiin myös sääskiverkontekotarpeet, koska etukäteen meillä oli olettamus, että sääskiä ja muita ötököitä saattaisi olla myös Ruotsin puolella.

/Ritva

Yöpurjehdus toi ensimmäisen kisavoiton Suomessa

Vuoden 2009 ensimmäinen kisavoitto Suomessa saatiin OTPS:n järjestämästä Yöpurjehduksesta. Perjantaina yhdeksän aikoihin alkanut kisareitti kulki ensin Vihriäsaaren porteilta Hermannin ohitse länsiviitalle ja sieltä takaisin Hermannin eteläpuolella olevalle etelämerkille ja Kolmikulmalle. Loppurata koostui Löyhän kiertämisestä ja maali sijaitsi Kellon Kiviniemen kalasataman edustalla.

Kisan alkaessa tuuli tyyntyi lähes täydellisesti ja spinaakkerit roikkuivat mastoista. Tuulen virkistyessä hiljakseen sai Doris genaakkerillaan etumatkaa aikaiseksi ja perässä seurasivat Marella, Riley ja Seagull. Sunitalla spinaakkeria ei saatu vetämään kunnolla ja muiden etumatka kasvoi. Hermannin itäpuolen kääntöpisteeltä palattaessa lipuivat jopa kolmoslyssin veneet ohitse, kun iso spinaakkeri ei sivutuulessa vauhtia tuonut. Kolmikulmalle päästäessä oli yö jo laskeutunut ja aikaa kulunut kolmisen tuntia.

Kolmikulmalla tuuli alkoi virkistyä ja takaa-ajo käynnistyi. Lähes suoraan takaa tulevassa myötätuulessa saavutettiin ensiksi ohitse päässeet kolmoslyssin veneet ja myös edellä kulkevien karkulaisten perävalot alkoivat lähestyä Löyhän mutkaan tultaessa. Tällöin kuitenkin genoan ykkösnostin päätti tehdä yllätysliikkeen ja jumiutui mastolla johonkin - sillä seurauksella että genoa jäi puolitiehen ja spinaakkerin alasveto kovassa tuulessa muuttui mahdottomaksi. Osan aikaa genoa oli ilmeisesti kiinni keulavantin ja puomin välissä, mutta ei se ainoa syy ollut noston epäonnistumiseen. Tässäpä selvitettävää!

Genoa saatiin kuitenkin lopulta ylös hypähdellen ja spinaakkeri päästiin repimään alas. Löyhän kääntömerkiltä oltiin menty jo hyvän matkaa ohitse ja jälleen kerran edellä kulkijat saivat tehtyä kaulaa. Luoviosuus lähti kuitenkin sujumaan hyvin ja Virpiniemen edustalle saavuttaessa alkoi näyttää siltä että Sunita oli taas kisassa mukana. Tiukka luoviminen alkoi ja viimeinen tunti kahdesta kolmeen käytettiin tehokkaasti muiden kisaajien saavuttamiseen. Suurimpana huolenaiheena oli alkuvaiheessa kaulaa tehnyt Doris, jonka tarkasta sijainnista ei ollut tietoa. Pimeässä veneiden tunnistaminen oli melkoisen vaikeaa, joten tarkkaa käsitystä sijoituksesta ei saatu.

Loppusuoralla OTPS:n kilpailulautakunnan vene havaittiin kellumasta Kiviniemen edustalla ja kilpailulautakunta ystävällisesti valaisi myös maaliviivan toisen pään muodostanutta poijua. Edellä nähtiin ensimmäisen veneen lipuvan maaliin (Marella) ja toinenkin (Seagull) ehti juuri ja juuri Sunitan eteen maaliviivalle. Lopullinen purjehdusaika oli 5:35:10 ja kello näytti näin ollen noin puoli kolmea yöllä.

Lopputuloksissa ykköslyssissä Sunita saavutti ensimmäisen sijan, tasoitusajan ollessa 6:52:15. Kokonaiskilpailussa aika oli varsin vaatimaton, esimerkiksi Marellan tasoitusajan ollessa 6:17:15... Doris jäi lopulta ykköslyssissä kolmanneksi ja toiseksi nousi Taika. Jahweli keskeytti kisan melko aikaisessa vaiheessa. Spinutaipaleet erityisesti sivutuulessa jättivät todellakin toivomisen varaa, mutta kisan pelastukseksi nousi vähintään kohtuullisesti sujunut luoviosuus.

Väsynyt miehistö jakautui Kiviniemessä kahteen erään, Sunita jatkoi seuraavana päivänä Röyttään ja kisagastit palasivat autolla Ouluun.

Yleisesti yökisa oli hieno kokemus, ainakin ensikertalaiselle. Oulun edustalla on todella paljon valosaastetta eri muodoissaan ja sinänsä maisemanavigointi on helppoa pimeälläkin. Valosaaste ei kuitenkaan merta valaise ja taskulamput tulivat gasteilla tarpeeseen. Otsalamppu oli ehdoton erityisesti spinaakkeria käpistellessä, kun kummallekin kädelle on käyttöä.

>> Katso kisatulokset täältä (XLS, OTPS.FI)