Sunitan Bottnia Eskaaderi käynnistyi maanantaina puolen päivän aikaan Seelarin rannasta tykinlaukauksen ja pienen mutta kiinnostuneen väkijoukon saattelemana.
Komeassa muodostelmassa lähdimme kohti Röyttää, moottoriveneet keulilla, isot edessä, pienet perässä, sitten purjeveneet, isot edellä pienet perässä,purjeet uljaasti taivasta kohti heti kun mahdollista, yhteensä noin viisikymmentä venekuntaa. Meillä tarkoin harkittu miehistö koostui lähisuvusta, uskotuista miehistä ja naisistä ja miehistön vaihtoja oli suunniteltu useampaan paikkaan.
Ikähaitari suunnitellulla venekunnalla oli 1-63 vuotta. Tuon nuorempia ja vanhempia ei edes harkittu. Alkumatkasta meitä oli neljä: kippari ja kokki, kipparin veli ja "vävy".
Maissa oli jo pitkään kaivattu sadetta ja ilmojen haltija oli suunnitellut sen alkavaksi juuri matkalla Röyttään, mutta purjahtijahan ei tunnetusti vettä pelkää.Tuulikin retuutti kunnolla välillä, mutta perille tultiin, lohisopan syöntiin ja lämpimään saunaan. Röytässä oli tuttu tunnelma, sääskiäkin totuttuun malliin ilma sakeana.
Ja itse ilma oli kolea, mutta vaatettahan voi aina lisätä. Tiistaiaamu valkeni pilvipoutaisena ja tuulettomana ja sellaisena se melkein pysyikin koko matkan, koneella ajeli koko komea eskaaderi kohti Kemiä, moottoriveneet tietysti keulilla. Kemin vastaanotto oli lämmin ja mukava oli lepopäivä viettää tässä merenrantakaupungissa, jossa vieraasta huolta pidetään.
Suomalainenhan saunoo aina kun sallitaan, ja myös Kemissä se oli mahdollista. Mahdollista se oli ruotsalaisillekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti