Ensimmäinen tiistis - jälkiraportti

Team: Petteri, Heidi, Saku, Kari L the coach,
Ohjaaja: SP
Tuuliolosuhteet: WNW 6-7 m/s ei tiukkaa luoviosuutta (Sirenan tuuli), spinupuomi styyra poijulta Purjeet: 1-genoa, iso spinu
Sijoitus: 3.

Startti

SP hermoilee tapansa mukaan startissa (kellon puuttuessa & ilman) eikä pysty pitelemään hevosta lähestymällä linjaa liian aikaisin. Vinon lähtölinjan lähestyminen järkevää tuulen alapuolelta, jolloin jarruttelu on helpompi tehdä. 

1-legi

Genoalle olisi tarvittu levittäjä (genoabarberi tai heittoploki reunakiskoon) skuuttauspisteen siirtämiseksi ulommas→ vaikutus olisi näkynyt tuulitunnelin avautumisena ja isopurjeen pakkaamisen vähenemisenä, isopurjeen hoitajan olisi pitänyt tehdä jatkuvaa jumppaa ruoripaineen poistamiseksi; skuuttauspiste takana –gps-nopeus 6,8 – 7,5. Barduuna olisi pitänyt kiristää tuulenvoimakkuuden vuoksi jo startissa.

2-legi

Käännös päätettiin ottaa rauhassa koska poijulla jiippi. Spinu meni tissareille ja sitä yritettiin turhaan avata voimankäytöllä ja ohjausliikkeillä. Oikea suoritus: spinu välittömästi alas ja skuuttien selvitys. Uusi nosto ison takana varoen keulavanttikiertymää. Tässä meni tiistiksen voittomahdollisuus. Spinu saatiin ylös Hermannin eteläisellä, ohjaussuunta slöörillä puomi styyrassa Windex styyran lipassa. Hyvä veto. Perävantin löysäys pitää kuulua ison hoitajan tehtäviin.

Kipparin virheohjaus väärälle kääntömerkille. Coach neuvoi jiipin ja purjehduksen ilman puomia (ei ole sallittua kovin pitkään). Käytetään jiippiskuutteja/gaijoja tai tulevaisuudessa spinubarbereilla varustettuja yksinkertaisia skuutteja/gaijoja, siksi että pystytään pitämään purje hallinnassa korkeussuunnassa. Ohjaajalla tärkeä rooli kääntää vene synkroonissa hallitun jiipin onnistumisessa.

Ison puomi sivuvantin lähelle. Venettä ohjataan siten että Windex on jonkin verran haarukan ulkopuolella. Muussa tapauksessa spinun täydellinen sakkaus ja suuri vaara kietoutua keulavantin ympärille tuhannen sykkyräksi. Spinua ei saa helposti uudestaan vetämään ilman puomia. Spinun lasku meni oivallisesti vaikka aavistuksen verran myöhässä. Sirenan kaltaisessa veneessä ongelmana saalinkien taaksesuuntautuminen, jolloin isopurjeen välttämätön aukaiseminen syö kipparin hermoa kun vaarana on että saalinki menee purjeesta läpi. Tosin spinu poistaa tätä painetta.

3-legi 

Genoan skuuttaus tuli aloittaa riittävän aikaisin jotta se olisi ollut heti vedossa. Takavantti ja barduuna olisi tullut kiristää legille lähdettäessä. Ensimmäinen ohitustilanne, joista selvittiin veneiden pienuuden vuoksi alakautta säätämällä purjeet vetoon ja vauhdilla ohi. mikäli isompi vene olisi ollut edessä niin ohitus olis ollu t vaikea ja ainoastaan kovan kaksintaistelun kautta harhautusliikkeillä. Jälleen olisi tarvittu heittoplogia genoan skuuttipisteen siirtämiseksi ulommaksi, mutta sijoitukseen sillä ei olisi ollut vaikutusta. Legi meni muuten hienosti vaikka keulaveneet olivatkin karussa. Bohemia ja Meta-Baron jäivät omien sählinkien vuoksi kauas taakse. Hieno aloitus kaudelle kahdella taitavalla vihreänokkagastilla.

Mitä opittiin?

Tehtävien tärkeysjärjestys pitää opetella hässäkkätilanteita varten, eli pitää pystyä näkemään mitkä toimenpiteet ovat välttämättömiä lisävirheiden estämiseksi. Roolitus tulee mukaan kun saadaan kokemusta gasteille. Heidistä olen ajatellut ohjaajaa, joten pääsisin purjeiden säätämiseen ja taktikointiin.

//SP

MyWay Runt taisteltu läpi

Avomeripurjehdus MyWay Runt starttasi kello 19.00 Vihriäsaaren edustan jääpoijuilta. Miehistön vahvuudeksi yön läpi kestävällä reissulla tuli neljä henkilöä. Pienimmällä, kahden hengen, kokoonpanolla oli liikkeellä Ninja. Busybody taisi tehdä ennätyksen yhdeksällä miehistönjäsenellään. Kisaa varten oli jääkaappi ahdettu täyteen herkullisia energiajuomia ja erilaisia eväksiä nälkää karkottamaan. Nukkuakin oli yritetty vaihtelevalla menestyksellä.

Itse kisaan starttasi lopulta kuusi venettä ykköslyssissä ja kolme venettä kakkoslyssissä. Kakkoslys oli startannut jo kuudelta ja veneet luovivat pyörivissä tuulissa edellä.

Kisa alkoi spinaakkeriosuudella ja pallopurjeet poksahtelivat auki summerin soidessa kilpailulautakunnan veneessä. Busybody ja Meta Baron ottivat kärkipaikat ja muut veneet Tuuliaa lukuunottamatta seurasivat perässä. Spinaakkeriosuudella kuljettiin Kolmikulmalta Löyhän ohi Libertakselle ja siitä Oulu 1:lle. Löyhän jälkeen yö alkoi jo laskeutua ja kilpakumppaneiden sijaintia arvioitiin valojen perusteella. Vettä tuli niskaan kevyinä kuuroina, mutta ne eivät merkittävästi matkantekoon vaikuttaneet.

Spinaakkerit jonossa

Oulu 1:lle saavuttaessa alkoivat ensimmäiset kakkoslyssin veneet tulla vastaan ja Kiisla ohitettiin heti Oulu 1:n jälkeen. Kisakumppaneiden kesken järjestys oli suurin piirtein sama - Busybody kärjessä Meta Baron takanaan ja perässä Bohemia. Sunita ja Jahweli vaihtelivat sijoitusta vuoron perään hyvin tasaisessa spinaakkerikisailussa. Tasoitusta Jahwelille annoimme ajelemalla reilusti potkuri auki.

Tuulia paranteli tasaisesti sijoitustaan ja liimautui lopulta Bohemian kantaan kiinni. Parivaljakko kulkikin "käsi kädessä" kisan loppuun saakka.

Jahweli ja Tuulia

Oulu 1:ltä alkoi puhdas avomeriosuus Kemi 2:sta kohti. Lämmin sää ja kohtuullinen aallokko tekivät avomeriosuudesta kuitenkin varsin pliisun kokemuksen. Tällä välillä saatiin kiinni loput kakkoslyssiläiset - eli Ninja ja Venla. Kemin edustalle saavuttaessa näkyivät Ajoksen tuulivoimapuiston sekä Veitsiluodon valot merelle. VHF-kanavalla alkoi kuulua kisaohjeistukseen liittyneitä ilmoituksia Kemi 2:lle saapumisesta ja ensimmäisenä ilmoituksen teki Busybody.

Tasainen asetelma rikkoutui Kemi 2:lla, kun spinaakkerin alasveto ei sujunutkaan ihan tuttuun tapaan. Tuuli oli voimistunut ja spinaakkerin laukaisin karkasi keulamieheltä ulottumattomiin. Riuhtomisen jälkeen spinaakkeri saatiin kuitenkin alas ja luoviosuus alkoi. Tässä kohti myös merkille melko yhtäaikaa saapuneet kisakumppanit värkkäsivät omiaan ja jonomuodostelma hajosi. Aiemmin kyljessä kiinni kulkenut Jahweli jäi tässä kohti lopullisesti taakse.

Viattomalta vaikuttanut pitkäksi ajo antoi lopulta jopa 500 metriä kaulaa edessä kulkeville. Ensin 200 metriä merkiltä pitkäksi ja sitten 2 x 140 metriä luovia takaisin alkuperäiselle kurssille. Lisäksi sähläys ei vaikuttanut ainakaan parantavasti nopeuteen...

Spinaakkeriosuudella löysätty isoa ei saatu enää merkkiin ylös ja purjevalintana oli ykkösgenoa - joka jälkikäteen ajatellen oli liian suuri purje käytettäväksi. Isopurje ei päässyt oikeuksiinsa ja roikkui onnettomana. Kakkosgenoaa ei otettu käyttöön aiempien kokemusten puutteessa.

Luoviosuudella Kemi 2:lta Välikivikolle tuuli voimistui hiljakseen 6-8 metriin. "Paluumatkalle" käännyttäessä tuuli oli voimistunut jo lähes kymmeneen metriin ja purjeet levyinä lähdimme luovimaan kotia kohti. Purjevanhus ei arvostanut äärimmäistä trimmausta, vaan repesi pahanpäiväisesti vendaa tehtäessä!

Väsymyksestä hieman hitaana ollut miehistö heräsi kuitenkin toimintaan ja tuulessa surullisesti lepattanut genoa saatiin alas ja vaihto-jibi tilalle ylös. Purjeiden kanssa sähläys hidasti hieman matkantekoa, mutta mitään katastrofaalista ei ollut tapahtunut - kyseessä oli hidaste, ei este. Toinen aikasakko otettiin, kun käytiin katsomassa yhtä matalikkoa hieman turhan läheltä ja väistöliike piti suorittaa hieman ohi suunnitellusta kurssista.

Pohjanleton itämerkki ohitettiin lähes poijun pintaa naarmuttaen, mutta muuten matka oli muutenkin varsin tapahtumaköyhä. Tuulet olivat kääntyneet puuskittaisiksi ja epäsuotuisasti vastaan ja välimatka kärkeen kasvoi kasvamistaan. Aamun sarastaessa nähtiin aika ajoin Jahwelista vilahdus kaukana takana ja havaittiinpa myös Löyhän mutkassa kääntymässä olleet kisakumppanit (Tuulia ja Bohemia). Etumatkaa veneparilla oli havaintohetkellä jo varsin merkittävästi, joten kisassa pärjääminen ei vaikuttanut enää mitenkään itsestään selvältä.

Hookanan matalta luovittiin lopulta maaliin varsin rutiininomaisesti. Sijoitusta aprikoitiin matkan aikana ja hieman liian kaukana tuntuivat kisakumppanit olevan. Viimeiseksi ei jääty, mutta lopulliseksi jäänyt viides sija tuntui melko varmalta lopputulokselta. Jälkikäteen paluumatka Kemi 2:lta meni muutenkin melkoisessa usvassa ja selkeitä muistikuvia yön tapahtumista ei juuri ollut. Vissiin se sitten väsytti.

Loppuepisodi saatiin, kun etsittiin oikeaa maaliviivaa. Kilpailuohjeeseen oli merkitty jääpoiju ja bulkkilaituri - mutta tarkempi tarkastelu paljasti maaliviivan sijainniksi bulkkilaiturin ja lateraaliviitan. Tästä saatiin aikaiseksi vielä muutama jonninjoutava käännös.

Purjehdusaika oli siis lopulta 17:24:18, joka korjauskertoimen jälkeen oli 21:24:29. Aika riitti viidenteen sijaan. Reitin tutkiskelu jälkikäteen (www.gpsseuranta.net) paljasti, että Kemi 2:lle asti kisa oli vielä Sunitan kannalta varsin hyvällä mallilla - mutta luoviosuudella kilpakumppanit karkasivat. Pikaisen laskeskelun perusteella purjehdusajan olisi pitänyt olla alle 16:32:34, jotta kisa olisi voitettu - eli reitti olisi pitänyt purjehtia n. 52 minuuttia nopeammin.

Palkintojenjako pidettiin lauantaina klo 18 ja kisan voittajaksi ja Perämeren valtiaaksi 2009 julistettiin Tuulia / Timo Saukkonen (OM).