Pohjanlahden Regatta, päivä 2: Ratapurjehdus

Pohjanlahden Regatan toisena päivänä oli vuorossa ratapurjehdus Pietarsaaren edustan merialueella. Tuuliolosuhteet olivat heikot, vaikka rannassa vielä aamusta kävi kovakin vinkka. Startti oli merkattu alkavaksi kello 13 ja kisaveneet lähtivät tuttuun tapaan rannasta ajelemaan kohti rata-aluetta.

Matkalla kisa-alueelle.

Rata itsessään oli ns. makkararata, eli sitä kierrettiin ympäri hieman velodromin tapaan. Rata rakennetaan vastatuulen suuntaisesti, jolloin siinä on tasaisesti niin spinu- kuin luoviosuuksiakin. Toki tuulet voivat muuttua kesken kisaa... Ohjelmassa oli kaksi lähtöä ja kumpikin lähtö sisälti kaksi kierrosta. Kanssakisaajat vetivät purjeet ylös yllättävän aikaisin, kun taas me ajoimme koneella suoraan kisa-alueelle jotta ehtisimme starttiin. Käsitys kun oli, että startti ammutaan ilmoitettuna aikana.

Kilpailulautakunta odottelee että kisaajat suvaitsisivat saapua paikalle.

No näin ei kuitenkaan tapahtunut ja ilmoitettuna aikana puolet kilpailuun osallistuvista veneistä seilasi vielä kaukana Pietarsaaren väylällä. Kisa-aluekin oli vielä kesken ja kääntöpoijun paikkaa mittailtiin heikkenevässä tuulessa. Liekö paikallisilla ollut parempaa tietoa asiasta, että kisaa ei aloiteta ennen kuin kisaajat ovat suvainneet saapua paikalle vai mikä lie oli homman nimi. No lopulta valmiusviesti nostettiin ylös ja kisa starttasi.

Oma lähtömme epäonnistui ja jouduimme ihmeelliseen pläkään maaliviivan takana. Startin sijoitus oli kehno ja jouduimme ottamaan ensimmäisen luovin vain päästäksemme maaliviivan ylitse. Aallokko ja heikko tuuli tekivät nousemisesta arpapeliä ja vene ei yksinkertaisesti noussut totuttua kurssia merkille. Tämä tarkoitti turhia luoveja ja ajanhukkaa. Kääntömerkillä jäimme arpomaan genoalla ajon ja spinuajon välillä ja saimme lopulta spinun ylös vähän puolivälin jälkeen.

Käännös ja spinun lasku puolestaan onnistuivat erinomaisesti ja lähdimme luovimaan uudestaan kääntömerkille. Tässä kohtaa tuuli loppui melko täydellisesti luovista tuli todella hidasta. Kääntömerkki näkyi vartin ajan silmiemme edessä ja katsoimme kun edessä ollut Solveig näytti pakittavan aallokossa tuulen puutteesta johtuen. Toinen spinutaival onnistui merkiltä käännyttyä puolestaan hyvin, tosin vauhti ei päätä hurmannut.

Loppukirin luovissa saman LYS-tasoituksen omannut Lady Flyer pysyi rinnalla, mutta jäi lopulta taakse. Aggressiivisen nostattamisen sijaan he tavoittelivat suoraan maaliviivaa ja se koitui heidän kohtalokseen.

Maaliin tulon jälkeen siirryimme muiden kisaveneiden joukkoon kellumaan radan ulkoreunalle odottamaan seuraavaa starttia ja kakkoslyssin veneiden saapumista maaliin. Tuuli tyyntyi ja aurinko paahtoi kuumasti taivaalta – ja pikkulyssin vauhti hidastui ja hidastui... Naapuriveneissä korkattiin kisakaljoja ja laitettiin jenkkavehkeet soimaan. Purjeet laskettiin ja odottavassa tunnelmassa veneet kelluivat aallokossa.

Starttia odotellessa.

Lopulta neljä pikkulyssin venettä pääsi viimeiselle luovitaipaleelle ja kärkivene jopa 50 metrin päähän maaliviivasta, kun kisan määräaika umpeutui. Sinivalkoinen ruutulippu salkoon, kolme laukausta ja kisa oli keskeytetty. Kokka kohti satamaa ja vene pakettiin.

Ratakisan loppusijoitus oli Sunitalta kuudes. Sinilintu ei osallistunut ja Meta-Baron taisteli itselleen loistavasti kakkossijan, luonnollisesti muutaman sekunnin erolla ykköseen. Itse olimme esitykseen kohtuullisen tyytyväisiä, erityisesti kun homma saatiin alkuvaiheen sähläyksen jälkeen taas toimimaan.

Paluumatkalla kohdattiin 96 (?) jalkainen Swan S/Y Berenice.