Takaisin Oulussa

Lähdimme paluumatkalle lauantai-iltana kuuden aikoihin hoidettuamme pakolliset muona- ja polttoainetäydennykset. S/Y Sinilintu oli lähtenyt paluumatkalle Ouluun suoraan kisan jälkeen ja oli unohtanut palauttaa kisakäytössä olleen GPS-mokkulan. No eipä ollut kisalautakunnalla vaikeuksia paikallistaa missä puuttuva mokkula oli menossa... S/Y Meta-Baron vaihtoi jälleen miehistöä ja lähti seilaamaan Viroa kohti. Eli oululaiset eivät tällä erää jääneet juhlistamaan 120-vuotiasta SSJ:tä.

Ajelimme aluksi koneella Sonamon väylän kautta Kokkolaan, missä olimme jonkin verran puolen yön jälkeen perillä GSF:n kotisatamassa Mustakarissa. Iltaruokailun jälkeen menimme hyvin nopeasti nukkumaan päivän kisapurjehduksen ja vastatuuleen jyrätyn paluumatkan jäljiltä.

Järjestys se on oltava keulallakin.

Aurinko laskee Mustakarissa.

Aamun ollessa jo pitkällä lähdimme kohti Raahea ja nostimme purjeet ylös. Tuuli oli jälleen kerran vastainen, joten luovimishommiksihan se meni. Hieman kuuden jälkeen Raahen piiput alkoivat näkymään ja köydet kiinnitettiin Terässatamaan hieman puolen yön jälkeen. Hiljaisessa satamassa oli parkissa muitakin oululaisia veneitä, mutta hereillä näytti olevan vain sataman avuliaaksi osoittautunut vartija. Päivän varrelle ei suurempia sattumia osunut ja voidaankin todeta, että siirtopurjehdukset eivät herkkua ole. Yöllä tuli vettä reippaasti ja ukkosrintama kulki ilmeisesti ylitse.

Maanantaiaamuna lähdimme Terässatamasta ja tällä kertaa yhdellä yrittämällä. Paluumatkalle lähti yhtä aikaa etelässä pidemmällä reissulla ollut S/Y Alida. Seurasimme veneen etenemistä perässämme, kun se yhtäkkiä laski purjeensa alas. Syykin tuli pian tekstiviestillä, miehistö oli ruuvimeisselin hinnalla palauttanut juuri sukellusreissulla veneen ohjauskyvyn takaisin peräsimen löystyttyä... Muilta osin paluumatka oli vaihtelun vuoksi oikein mukavaa purjehtimista ja tuuletkin suosivat. Hailuodon kohdalla oli jälleen pohjakasvustoa, joka ei purjehtimalla ongelmaksi muodostunut.

S/Y Alida matkalla kotia kohti.

Kyrönkarin kohdalla nostimme vielä spinun ylös ja lilluimme reilun kahden solmun vauhtia Oulua kohti kuumankosteassa säässä. Reissujen kastelemat purjeet kuivuivat samalla kannella. Tuulten loppuessa pistimme peltigenoan päälle ja ajelimme Hietasaaren satamaan.

Takana oli yli viikon purjehdusreissu kohtuullisella kisamenestyksellä. Hienoja kilpailuja, komeita paikkoja ja ystävällisiä ihmisiä. Erinomainen reissu – jälleen kerran!

PS. Kuvat ja lisätekstit päivitetään vielä aiempiin juttuihin.