Regatan viimeinen purjehdus oli rannikkopurjehduksen nimellä tapahtuva "Ööranin" kierto. Kyseinen korvan mallinen saari sijaitsi Pietarsaareen johtavan väylän vierellä ja reitti kulki Röda Kolta Pietarsaaren majakalle, siitä parin poijun kautta Ööranin pohjoispuolelle ja lopulta takaisin Drejlikin laiturille saaren ja rannikon välistä kapeaa väylää pitkin.
Kahden kisapäivän jälkeen olimme jaetulla viitossijalla Meta-Baronin kanssa yhden pisteen erolla seuraavaa. Eli kaikki mahdollisuudet kohtuulliseen kokonaissijoitukseen regatassa olivat vielä olemassa! Ensimmäisen kisan protestin käsittely herätti kummastusta, sillä yksi kolmesta protestin tekijästä oli saanut viisi minuuttia aikahyvitystä (ja pudottanut Sinilinnun sijoituksen neljännestä viidenneksi). Mitään sääntöjä ei kuitenkaan oltu kait rikottu ja muutenkin tämä "Pietarsaaren viisiminuuttinen" herätti kummastusta kanssakilpailijoiden puheissa. Mutta katse eteenpäin ja uuteen päivään.
Kisa alkoi spinutaipaleella ja saimme kohtuullisen lähdön aikaiseksi. Tämän jälkeen alkoi jäätävän hyvä spinutaival kohti Pietarsaaren edustalla olevaa vihreää jääpoijua, josta käännyttäisiin pohjoista kohti. Erittäin tarkalla ajolla iso spinumme sai Sunitan lentämään ja pysyimme tiukasti kärkikolmikon (Meta-Baron, Trixie ja One-Off "ABB") kannoilla. Ensimmäiset kunnolliset nostatustaistelut nähtiin ennen Pietarsaaren majakkaa, kun Trixie lähti nostattamaan Meta-Baronia kohti kalarysiä ja karikoita.
Taistelua seurannut "ABB":n kippari ehdotti herrasmiessopimusta, "te tuonne, me tänne, niin emme häiritse teitä" ja tähän käytännössä suostuttiin hiljaisella sopimuksella. Vaikka näin jälkikäteen todeten parasta olisi ollut nostattaa "ABB" (niin nimeä emme siis muista, mutta purjeissa oli isolla "ABB") merelle. Pietarsaaren majakan kohdalla spinu täytyi jiipata ja vaikka jiippi onnistui kohtuullisesti meni käännös lopulta hyvin kehnosti.
Jiippasimme spinun ja puomin toiselle puolelle, mutta samalla myös genoa piti kääntää toiselle puolelle (Sirenassa alagaijan köysi juoksee siten, että näin täytyy käytännössä tehdä). Kun sitten spinu otettiin merkin lähellä alas genoan suojissa teki kippari liian nopean halssin vaihdon ja genoa jäi vielä kiinni olevan puomin taakse... ja toinen genoan skuuttiköysistä oli irti. Vaikka kaikki tämä tapahtui todella nopeasti ja vahingot saatiin korjattua, olimme ajaneet merkiltä pitkäksi ja kärkikolmikko pääsi karkuun – ja takaa hönkivät jo uudet kisakumppanit.
Kokosimme itsemme sähläyksestä ja aloitimme sivutuuliosuuden Ööranin länsipuolen merkille. Saman LYSsin omaava (Finn Flyer 32) Lady Flyer oli pyyheltänyt sählingissä ohi spinaakkerilla ja kärkikolmikko oli tosiaan jo kaukana. Sivutuuli on kuitenkin Sirenan ystävä, sillä 3,08 metrin leveys ja 38 jalan pituus yhdistettynä ylirigaukseen ja isoon purjepinta-alaan tekevät Sirenasta oikein käsiteltynä lentävän nuolen. Yksi kerrallaan spinut putoilivat kisakumppaneilla alas ja Lady Flyerin hidasteltua spinun laskussa pyyhälsimme siitä ohitse. Sivulta tuli mukaan kisaan vanha tuttumme Caroona, joka ajoi meistä ohi länsipoijulle saavuttaessa.
Pohjoispoijulle ajettiin luovilla ja kun siirryttiin Ööranin ja rannikon väliin oli aika nostaa taas spinu ylös. Oikukkaat tuulet haittasivat muuten tarkkaa ajoa ja eroa takana tuleviin ei saatu kasvatettua. Erinomaisesti purjehtinut Solveig jopa otti meitä kiinni. Ränniajon jälkeen käännyimme punaisella merkillä ja pudotimme spinun pois. Edessä kulkeneella Camooralla oli selviä ongelmia oman spinunsa kanssa ja takaa päin näytti siltä, että puuskat riepottelivat heidän spinuaan.
Paluumatka väylää pitkin alkoi leveässä "rännissä" luovilla. Ainoat kierrettävät merkit olivat SSJ:n ratakartassa merkittyjä vihreitä jääpoijuja (Ööranin eteläkärjen merkin jälkeen), joten tilaa oli liikkua. Rannan lähellä tuuli osoittautui erittäin suotuisaksi ja pääsimme hetkellisesti nousemaan todella erinomaisesti kohti maalia. Luovi ei kuitenkaan kulkenut alkuun ja kärki karkasi ja perä otti kiinni... tuulta ei vain riittänyt tarpeeksi. Mutta kun tuulta sitten saatiin...
Pietarsaaren johtavan väylän molemmin puolin on rannikkoa, jossa on paikka paikoin saarten ja muiden maanmuodostumien aiheuttamia koloja. Tuuli oli siis hyvin vaihtelevaa – kun saimme lopulta luovin kulkemaan iski puuska kohdalle ja vene alkoi nopeasti kallistua. Keskigasti löysäsi levankia, kunnes ei enää yltänyt laidalta köysiin ja meri ryöppysi sisään istumalaatikkoon. Vene oli tuulenpuuskassa broachannut isolla genoalla!
Hetken ihmettelyn jälkeen korjasimme suunnan takaisin oikeaksi ja kummastelimme tapahtunutta. Vesi oli jo palautunut istumalaatikosta takaisin mereen ja miehistö oli ehjänä, kirosimme vain huonoa tuuriamme – kunnes saimme nopeasti kohdallemme toisen tuulen puuskan jonka otimme edellistä paremmin vastaan ja lähdimme etenemään nopeasti. Takana näkyi jo Sinilinnun kohiseva keula ja kärkiveneet olivat kadonneet mutkan taakse. Ennen kääntymistä loppusuoralle ohitimme vielä Hai-veneiden kisat.
Loppusuoralla nostimme Myway-spinun ylös ja yritimme kaikin keinoin lypsää heikosta tuulesta vauhtia irti saadaksemme aikaeroa takana tulevaan Sinilintuun. Sen LYS kun on 0,01 omaamme pienempi, niin tarvitsimme muutaman minuutin etumatkan voittaaksemme sen tasoituksissa. Etumatka säilyi ja torven törähtäessä pudottelimme spinnun alas ja pakkasimme veneen satamakuntoon.
Teknisesti päivän rannikkopurjehdus onnistui miehistöltä parhaiten. Ensimmäinen spinutaival oli todella erinomainen ja muutenkin yhteispeli toimi hyvin. Lopputulokset eivät kuitenkaan meitä palkinneet ja jäimme kisassa kahdeksanneksi. Perinteiset jossittelut vielä päälle; ensimmäistä spinutaivalta olisi pitänyt jatkaa kääntömerkin jälkeen ja broachaus olisi saanut jäädä väliin. Näillä olisimme saaneet nopeuttamme sen kolme minuuttia nopeammaksi (kokonaisaika 3h 21 min), jolla sijoituksemme olisi parantunut kisassa kolme sijaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti