Takaisin Oulussa

Lähdimme paluumatkalle lauantai-iltana kuuden aikoihin hoidettuamme pakolliset muona- ja polttoainetäydennykset. S/Y Sinilintu oli lähtenyt paluumatkalle Ouluun suoraan kisan jälkeen ja oli unohtanut palauttaa kisakäytössä olleen GPS-mokkulan. No eipä ollut kisalautakunnalla vaikeuksia paikallistaa missä puuttuva mokkula oli menossa... S/Y Meta-Baron vaihtoi jälleen miehistöä ja lähti seilaamaan Viroa kohti. Eli oululaiset eivät tällä erää jääneet juhlistamaan 120-vuotiasta SSJ:tä.

Ajelimme aluksi koneella Sonamon väylän kautta Kokkolaan, missä olimme jonkin verran puolen yön jälkeen perillä GSF:n kotisatamassa Mustakarissa. Iltaruokailun jälkeen menimme hyvin nopeasti nukkumaan päivän kisapurjehduksen ja vastatuuleen jyrätyn paluumatkan jäljiltä.

Järjestys se on oltava keulallakin.

Aurinko laskee Mustakarissa.

Aamun ollessa jo pitkällä lähdimme kohti Raahea ja nostimme purjeet ylös. Tuuli oli jälleen kerran vastainen, joten luovimishommiksihan se meni. Hieman kuuden jälkeen Raahen piiput alkoivat näkymään ja köydet kiinnitettiin Terässatamaan hieman puolen yön jälkeen. Hiljaisessa satamassa oli parkissa muitakin oululaisia veneitä, mutta hereillä näytti olevan vain sataman avuliaaksi osoittautunut vartija. Päivän varrelle ei suurempia sattumia osunut ja voidaankin todeta, että siirtopurjehdukset eivät herkkua ole. Yöllä tuli vettä reippaasti ja ukkosrintama kulki ilmeisesti ylitse.

Maanantaiaamuna lähdimme Terässatamasta ja tällä kertaa yhdellä yrittämällä. Paluumatkalle lähti yhtä aikaa etelässä pidemmällä reissulla ollut S/Y Alida. Seurasimme veneen etenemistä perässämme, kun se yhtäkkiä laski purjeensa alas. Syykin tuli pian tekstiviestillä, miehistö oli ruuvimeisselin hinnalla palauttanut juuri sukellusreissulla veneen ohjauskyvyn takaisin peräsimen löystyttyä... Muilta osin paluumatka oli vaihtelun vuoksi oikein mukavaa purjehtimista ja tuuletkin suosivat. Hailuodon kohdalla oli jälleen pohjakasvustoa, joka ei purjehtimalla ongelmaksi muodostunut.

S/Y Alida matkalla kotia kohti.

Kyrönkarin kohdalla nostimme vielä spinun ylös ja lilluimme reilun kahden solmun vauhtia Oulua kohti kuumankosteassa säässä. Reissujen kastelemat purjeet kuivuivat samalla kannella. Tuulten loppuessa pistimme peltigenoan päälle ja ajelimme Hietasaaren satamaan.

Takana oli yli viikon purjehdusreissu kohtuullisella kisamenestyksellä. Hienoja kilpailuja, komeita paikkoja ja ystävällisiä ihmisiä. Erinomainen reissu – jälleen kerran!

PS. Kuvat ja lisätekstit päivitetään vielä aiempiin juttuihin.

Pohjanlahden Regatta, päivä 3: Rannikkopurjehdus

Regatan viimeinen purjehdus oli rannikkopurjehduksen nimellä tapahtuva "Ööranin" kierto. Kyseinen korvan mallinen saari sijaitsi Pietarsaareen johtavan väylän vierellä ja reitti kulki Röda Kolta Pietarsaaren majakalle, siitä parin poijun kautta Ööranin pohjoispuolelle ja lopulta takaisin Drejlikin laiturille saaren ja rannikon välistä kapeaa väylää pitkin.

Kahden kisapäivän jälkeen olimme jaetulla viitossijalla Meta-Baronin kanssa yhden pisteen erolla seuraavaa. Eli kaikki mahdollisuudet kohtuulliseen kokonaissijoitukseen regatassa olivat vielä olemassa! Ensimmäisen kisan protestin käsittely herätti kummastusta, sillä yksi kolmesta protestin tekijästä oli saanut viisi minuuttia aikahyvitystä (ja pudottanut Sinilinnun sijoituksen neljännestä viidenneksi). Mitään sääntöjä ei kuitenkaan oltu kait rikottu ja muutenkin tämä "Pietarsaaren viisiminuuttinen" herätti kummastusta kanssakilpailijoiden puheissa. Mutta katse eteenpäin ja uuteen päivään.

Kisa alkoi spinutaipaleella ja saimme kohtuullisen lähdön aikaiseksi. Tämän jälkeen alkoi jäätävän hyvä spinutaival kohti Pietarsaaren edustalla olevaa vihreää jääpoijua, josta käännyttäisiin pohjoista kohti. Erittäin tarkalla ajolla iso spinumme sai Sunitan lentämään ja pysyimme tiukasti kärkikolmikon (Meta-Baron, Trixie ja One-Off "ABB") kannoilla. Ensimmäiset kunnolliset nostatustaistelut nähtiin ennen Pietarsaaren majakkaa, kun Trixie lähti nostattamaan Meta-Baronia kohti kalarysiä ja karikoita.

Taistelua seurannut "ABB":n kippari ehdotti herrasmiessopimusta, "te tuonne, me tänne, niin emme häiritse teitä" ja tähän käytännössä suostuttiin hiljaisella sopimuksella. Vaikka näin jälkikäteen todeten parasta olisi ollut nostattaa "ABB" (niin nimeä emme siis muista, mutta purjeissa oli isolla "ABB") merelle. Pietarsaaren majakan kohdalla spinu täytyi jiipata ja vaikka jiippi onnistui kohtuullisesti meni käännös lopulta hyvin kehnosti.

Jiippasimme spinun ja puomin toiselle puolelle, mutta samalla myös genoa piti kääntää toiselle puolelle (Sirenassa alagaijan köysi juoksee siten, että näin täytyy käytännössä tehdä). Kun sitten spinu otettiin merkin lähellä alas genoan suojissa teki kippari liian nopean halssin vaihdon ja genoa jäi vielä kiinni olevan puomin taakse... ja toinen genoan skuuttiköysistä oli irti. Vaikka kaikki tämä tapahtui todella nopeasti ja vahingot saatiin korjattua, olimme ajaneet merkiltä pitkäksi ja kärkikolmikko pääsi karkuun – ja takaa hönkivät jo uudet kisakumppanit.

Kokosimme itsemme sähläyksestä ja aloitimme sivutuuliosuuden Ööranin länsipuolen merkille. Saman LYSsin omaava (Finn Flyer 32) Lady Flyer oli pyyheltänyt sählingissä ohi spinaakkerilla ja kärkikolmikko oli tosiaan jo kaukana. Sivutuuli on kuitenkin Sirenan ystävä, sillä 3,08 metrin leveys ja 38 jalan pituus yhdistettynä ylirigaukseen ja isoon purjepinta-alaan tekevät Sirenasta oikein käsiteltynä lentävän nuolen. Yksi kerrallaan spinut putoilivat kisakumppaneilla alas ja Lady Flyerin hidasteltua spinun laskussa pyyhälsimme siitä ohitse. Sivulta tuli mukaan kisaan vanha tuttumme Caroona, joka ajoi meistä ohi länsipoijulle saavuttaessa.

Pohjoispoijulle ajettiin luovilla ja kun siirryttiin Ööranin ja rannikon väliin oli aika nostaa taas spinu ylös. Oikukkaat tuulet haittasivat muuten tarkkaa ajoa ja eroa takana tuleviin ei saatu kasvatettua. Erinomaisesti purjehtinut Solveig jopa otti meitä kiinni. Ränniajon jälkeen käännyimme punaisella merkillä ja pudotimme spinun pois. Edessä kulkeneella Camooralla oli selviä ongelmia oman spinunsa kanssa ja takaa päin näytti siltä, että puuskat riepottelivat heidän spinuaan.

Paluumatka väylää pitkin alkoi leveässä "rännissä" luovilla. Ainoat kierrettävät merkit olivat SSJ:n ratakartassa merkittyjä vihreitä jääpoijuja (Ööranin eteläkärjen merkin jälkeen), joten tilaa oli liikkua. Rannan lähellä tuuli osoittautui erittäin suotuisaksi ja pääsimme hetkellisesti nousemaan todella erinomaisesti kohti maalia. Luovi ei kuitenkaan kulkenut alkuun ja kärki karkasi ja perä otti kiinni... tuulta ei vain riittänyt tarpeeksi. Mutta kun tuulta sitten saatiin...

Pietarsaaren johtavan väylän molemmin puolin on rannikkoa, jossa on paikka paikoin saarten ja muiden maanmuodostumien aiheuttamia koloja. Tuuli oli siis hyvin vaihtelevaa – kun saimme lopulta luovin kulkemaan iski puuska kohdalle ja vene alkoi nopeasti kallistua. Keskigasti löysäsi levankia, kunnes ei enää yltänyt laidalta köysiin ja meri ryöppysi sisään istumalaatikkoon. Vene oli tuulenpuuskassa broachannut isolla genoalla!

Hetken ihmettelyn jälkeen korjasimme suunnan takaisin oikeaksi ja kummastelimme tapahtunutta. Vesi oli jo palautunut istumalaatikosta takaisin mereen ja miehistö oli ehjänä, kirosimme vain huonoa tuuriamme – kunnes saimme nopeasti kohdallemme toisen tuulen puuskan jonka otimme edellistä paremmin vastaan ja lähdimme etenemään nopeasti. Takana näkyi jo Sinilinnun kohiseva keula ja kärkiveneet olivat kadonneet mutkan taakse. Ennen kääntymistä loppusuoralle ohitimme vielä Hai-veneiden kisat.

Loppusuoralla nostimme Myway-spinun ylös ja yritimme kaikin keinoin lypsää heikosta tuulesta vauhtia irti saadaksemme aikaeroa takana tulevaan Sinilintuun. Sen LYS kun on 0,01 omaamme pienempi, niin tarvitsimme muutaman minuutin etumatkan voittaaksemme sen tasoituksissa. Etumatka säilyi ja torven törähtäessä pudottelimme spinnun alas ja pakkasimme veneen satamakuntoon.

Teknisesti päivän rannikkopurjehdus onnistui miehistöltä parhaiten. Ensimmäinen spinutaival oli todella erinomainen ja muutenkin yhteispeli toimi hyvin. Lopputulokset eivät kuitenkaan meitä palkinneet ja jäimme kisassa kahdeksanneksi. Perinteiset jossittelut vielä päälle; ensimmäistä spinutaivalta olisi pitänyt jatkaa kääntömerkin jälkeen ja broachaus olisi saanut jäädä väliin. Näillä olisimme saaneet nopeuttamme sen kolme minuuttia nopeammaksi (kokonaisaika 3h 21 min), jolla sijoituksemme olisi parantunut kisassa kolme sijaa.

Pohjanlahden Regatta, päivä 2: Ratapurjehdus

Pohjanlahden Regatan toisena päivänä oli vuorossa ratapurjehdus Pietarsaaren edustan merialueella. Tuuliolosuhteet olivat heikot, vaikka rannassa vielä aamusta kävi kovakin vinkka. Startti oli merkattu alkavaksi kello 13 ja kisaveneet lähtivät tuttuun tapaan rannasta ajelemaan kohti rata-aluetta.

Matkalla kisa-alueelle.

Rata itsessään oli ns. makkararata, eli sitä kierrettiin ympäri hieman velodromin tapaan. Rata rakennetaan vastatuulen suuntaisesti, jolloin siinä on tasaisesti niin spinu- kuin luoviosuuksiakin. Toki tuulet voivat muuttua kesken kisaa... Ohjelmassa oli kaksi lähtöä ja kumpikin lähtö sisälti kaksi kierrosta. Kanssakisaajat vetivät purjeet ylös yllättävän aikaisin, kun taas me ajoimme koneella suoraan kisa-alueelle jotta ehtisimme starttiin. Käsitys kun oli, että startti ammutaan ilmoitettuna aikana.

Kilpailulautakunta odottelee että kisaajat suvaitsisivat saapua paikalle.

No näin ei kuitenkaan tapahtunut ja ilmoitettuna aikana puolet kilpailuun osallistuvista veneistä seilasi vielä kaukana Pietarsaaren väylällä. Kisa-aluekin oli vielä kesken ja kääntöpoijun paikkaa mittailtiin heikkenevässä tuulessa. Liekö paikallisilla ollut parempaa tietoa asiasta, että kisaa ei aloiteta ennen kuin kisaajat ovat suvainneet saapua paikalle vai mikä lie oli homman nimi. No lopulta valmiusviesti nostettiin ylös ja kisa starttasi.

Oma lähtömme epäonnistui ja jouduimme ihmeelliseen pläkään maaliviivan takana. Startin sijoitus oli kehno ja jouduimme ottamaan ensimmäisen luovin vain päästäksemme maaliviivan ylitse. Aallokko ja heikko tuuli tekivät nousemisesta arpapeliä ja vene ei yksinkertaisesti noussut totuttua kurssia merkille. Tämä tarkoitti turhia luoveja ja ajanhukkaa. Kääntömerkillä jäimme arpomaan genoalla ajon ja spinuajon välillä ja saimme lopulta spinun ylös vähän puolivälin jälkeen.

Käännös ja spinun lasku puolestaan onnistuivat erinomaisesti ja lähdimme luovimaan uudestaan kääntömerkille. Tässä kohtaa tuuli loppui melko täydellisesti luovista tuli todella hidasta. Kääntömerkki näkyi vartin ajan silmiemme edessä ja katsoimme kun edessä ollut Solveig näytti pakittavan aallokossa tuulen puutteesta johtuen. Toinen spinutaival onnistui merkiltä käännyttyä puolestaan hyvin, tosin vauhti ei päätä hurmannut.

Loppukirin luovissa saman LYS-tasoituksen omannut Lady Flyer pysyi rinnalla, mutta jäi lopulta taakse. Aggressiivisen nostattamisen sijaan he tavoittelivat suoraan maaliviivaa ja se koitui heidän kohtalokseen.

Maaliin tulon jälkeen siirryimme muiden kisaveneiden joukkoon kellumaan radan ulkoreunalle odottamaan seuraavaa starttia ja kakkoslyssin veneiden saapumista maaliin. Tuuli tyyntyi ja aurinko paahtoi kuumasti taivaalta – ja pikkulyssin vauhti hidastui ja hidastui... Naapuriveneissä korkattiin kisakaljoja ja laitettiin jenkkavehkeet soimaan. Purjeet laskettiin ja odottavassa tunnelmassa veneet kelluivat aallokossa.

Starttia odotellessa.

Lopulta neljä pikkulyssin venettä pääsi viimeiselle luovitaipaleelle ja kärkivene jopa 50 metrin päähän maaliviivasta, kun kisan määräaika umpeutui. Sinivalkoinen ruutulippu salkoon, kolme laukausta ja kisa oli keskeytetty. Kokka kohti satamaa ja vene pakettiin.

Ratakisan loppusijoitus oli Sunitalta kuudes. Sinilintu ei osallistunut ja Meta-Baron taisteli itselleen loistavasti kakkossijan, luonnollisesti muutaman sekunnin erolla ykköseen. Itse olimme esitykseen kohtuullisen tyytyväisiä, erityisesti kun homma saatiin alkuvaiheen sähläyksen jälkeen taas toimimaan.

Paluumatkalla kohdattiin 96 (?) jalkainen Swan S/Y Berenice.

Pohjanlahden Regatta, päivä 1: Avomeripurjehdus

Kisaohjelma ja radat seuraavalle kolmelle päivälle ilmoitettiin eilen kisaohjeessa. Ensimmäisenä päivänä on avomeripurjehdus, toisena ratapurjehdus ja kolmantena rannikkopurjehdus. Osallistujalista oli suoraan kuin Vi Sesin tekijälistasta, eli Pettersonia ja Mattsonia piisasi. Oman seuramme nimi oli listassa ainoa tällä puhutummalla kotimaisella kirjoitettu.

Sunita ennen h-hetkeä. Mitkä muodot!

Kipparikokouksessa reittiin tuli pieniä muutoksia. Maalilinja siirrettiin hieman aikaisemmaksi. Kisastartti oli Röda Kon luota. Kyseinen paikka oli paikkakuntalaisille tuttu, ilmeisesti jokin vanha saari tai merkki, jota ei merikartalle oltu laitettu. Muutenkin kisaohje vaati kevyttä arvuuttelua lähtö- ja maalipaikkojen suhteen, kun reittipisteet oli merkitty tyyliin "Drejlikin laiturin päässä". No vähän pohdittavaa tylsien koordinaattien latomisen sijaan.

Solveigin miehistö tekee kisavirityksiä.

Naputtelimme kisareitin plotterille ja matkan pituudeksi tuli vähän yli 43 merimailia. Kun luovivaiheet lisätään päälle, saadaan matkan pituudeksi se kisakutsussa ilmoitettu n. 50 nm. Startti oli merkitty alkavaksi kymmeneltä ja siirryimme vaihteeksi hyvissä ajoin kisa-alueelle. Tuulta oli lähtövaiheessa n. 10 m/s ja puuskissa tuulta oli jopa 17 metriä. Startti oli vähintääkin sekava, sillä Pietarsaareen johtavalla leveällä väylällä lähtöä odotti 16 LYS-1-venettä + LYS 2-veneet ja etäisyyttä kilpailulautakunnan veneeseen oli reilusti, eli lippuja ei aallokossa näkynyt. Startti tapahtuikin aika fiilispohjaisesti, eli kanssakilpailijoita seuraten.

Ensimmäinen sivutuuliosuus kuljettiin Röda Kolta hyvää kyytiä Pietarsaaren edustalla olevalle poijulle, josta lähdettiin luovimaan kohti etelässä olevaa länsimerkkiä. Reivasimme ison ykkösreiville ja laitoimme jibin keulaan. Oululaisveneet kulkivat hetken ajan kuin pässit jonossa Meta-Baronin imussa. Meta-Baron otti nopeasti johdon ja perässä seurasivat S/Y Coomara, Sinilintu ja Sunita.

Pietarsaaren majakka.

Poijulta lähdimme luovimaan etelässä olevaa länsimerkkiä kohti kisakumppaneidemme kanssa, alkuun suoraan avomeren suuntaan. Reivi purettiin juuri ennen käännöstä etelään päin, luonnollisesti pienen häsläämisen kera.

Länsimerkin jälkeen nostimme ison spinaakkerin ylös ja lähdimme takaisin Pietarsaaren edustan poijua kohti. Tuuli oli edelleen varsin mainio, yli kymmenen metriä sekunnissa, ja vauhti oli sen mukainen. Spinujiippi toteutettiin liian hitaasti ja seurauksena oli nätti spinun tissiliivi keulavantin ympärille. Suunnan muutoksella tissiliivi saatiin lopulta purkaantumaan, vaikka kalliita sekunteja/minuutteja oli jälleen mennyt hukkaan.

Takaa lyöneet aallot olivat Perämeren pohjoisosan aaltoihin tottuneelle totuttua suurempia ja hyvässä tuulessa koettiin komeita hetkiä kun Sunita surffasi aallon harjalla nopeuden ollessa hetkittäin 14 solmun luokkaa. Meri kuohui ympärillä ja lämmin merivesi löi rungon yli. Komeaa kyytiä!

Samat aallot myös irrottivat peräsimen meren pinnasta ja koimme pari komeaa broachia. Oranssin kääntöpoijun lähestyessä rannikkoa läheisemmän reitin valinnut Sinilintu liiteli taas keulan eteen. Poijulta katsottuna Coomara oli ottanut reilusti etumatkaa ja Meta-Baron oli jo kadonnut Pietarsaaren sisään menevälle väylälle.

Kisan jälkeen siirryttiin nopeasti kisaoluiden jälkeen saunomaan. Illan aikana viralliselle ilmoitustaululle oli ilmaantunut myös protesti, jonka allekirjoittajina olivat kolme LYS-1 kisavenettä ja vastaajina olivat loput kanssakilpailijat. Protestin aiheena oli vapaasti käännettynä, että "mainitut LYS-1 veneet lähtivät ennen LYS-2 -veneitä". Sanktiona mainitut veneet vaativat 10 minuutin aikasakkoa oikeaan aikaan lähteneille. Kovin epäselväksi jäi, että mistä tämä protesti lopulta tuli.

Sunitan lopullinen kisa-aika oli seitsemän tuntia ja 12 minuuttia. Sinilintu paranti aikaa minuutilla ja Meta-Baron puolella tunnilla. Sijoituksissa tuolla kisa-ajalla Sinilinnulle irtosi neljäs sija, meille kuudes sija ja Meta-Baronille yhdeksäs sija. Nämä sijat luonnollisesti ennen protestikäsittelyä... Voittajaksi selvisi S/Y Julia.

Illalla kuunneltiin vielä regattateltassa viulu- & hanurimusiikkia ja käytiin rantaravintola Paviksessa syömässä. Torstai näytti olevan paikallisessa katkarapuilta ja iloinen suomenruotsi pulppusi naapuripöydistä.

Meriravintola Pavis.

Matkaan Raahesta

Lähdimme Raahen Terässatamasta vähän yli seitsemältä aamulla. Herätys oli ollut kuudelta, mikä oli virkistävä muutos aiemman illan tuulisuunnitelmaan perustuvaan kello kolmen herätykseen. Tuulet eivät olleet olennaisesti muuttuneet ja lounaisvirtaukset pitäisivät huolen siitä ettei matkanteko olisi liian mukavaa.

Matonpesijöitä aamuvarhaisella Raahessa.

Ajelimme koneella ulos Raahesta ja vastaan tuli Merivartioston partioalus ja sen hinauksessa ollut moottorivene. Mietiskelimme olimmeko nähneet samaisen aluksen Kraaselin vierasvenesatamassa edellisiltana. Kraaselin kohdalla päätimme nostaa purjeet. Ison köysiä selvittäessä huomasimme, että parduuna oli noussut edellispäivänä pois paikaltaan ja oli siis käyttökelvottomassa kunnossa. Samanlainen episodi nähtiin edellisvuonna Bottnia Eskaaderilla, jolloin nostimme kipparin mastoon korjaustöihin.

Hinaushommiksi meni.

Tänä vuonna päätimme kuitenkin toimia toisin ja nakkasimme 180 asteen suunnanmuutoksen ja palasimme takaisin RaaPS:n Venefanttiin huoltonosturille. Saimme satamasta nopeasti apua nosturin kanssa ja saimme käännettyä sen soppelisti sellaiseen asentoon, että gasti päästi kipuamaan 12 metrin korkeuteen parduunaa vääntämään. Parin vääntöliikkeen jälkeen parduuna upposi koloonsa ja lähdimme uudella yrityksellä jatkamaan matkaa vähän yli kahdeksan jälkeen.

Samalla todettiin eilisen isopurje-insidentin taustat; puomiliikki oli liian tiukalla purjetta nostettaessa ja parduunat puolestaan löysällä. Tästä johtuen latat olivat kaarella ja tarttuivat parduunaan kiinni - ja kun vinssillä vedettiin purje ylös, nosti isopurje parduunan paikaltaan. Eli opitut asiat; parduunat tiukalla ja puomiliikki löysällä (reivin jälkeen) isopurjetta nostettaessa. Parduunan paikaltaan nosto vaatii kuitenkin voimaa, joten jos iso ei tunnu nousevan on hyvä nostaa katsetta välillä ylöspäinkin.

Tuulet vaihtuivat välillä länsituuliksi ja pystyimme ajelemaan Kalajoen kohdalla hetken jopa spinaakkerilla. Tuulet kuitenkin ehtyivät kesken ja siirryimme hetkeksi koneajoon, jotta olisimme joskus perilläkin. Kokkolaa lähestyttiin taas purjeilla, kun tuuli kääntyi taas vastaiseksi luoteistuuleksi. Pudotimme genoan alas, ajelimme koneella Trullögrundin ohitse ja nostimme jibin ylös Kokkolaan menevällä väylällä - vaihteluna suotuisassa sivutuulessa.

Genoan kanssa värkkäämistä Kokkolan edustalla.

Kello alkoi Kokkolan kohdalla olemaan lähempänä seitsemää. Yhtenä majoitusvaihtoehtona oli jäädä Tankarin majakalle viettämään yötä, mutta kovasta ja epäsuotuisasta tuulensuunnasta johtuen päätimme jatkaa matkaa Kokkolasta suoraan Pietarsaareen saakka. Eli koukkaus Kokkolan edustalta ja kolmen metrin väylää kohti Pietarsaarta.

Yksi oikaisu matkalla tehtiin, nimittäin kuljimme loppumatkan matalaa ja kapeaa Sonamon väylää pitkin. Paikoittain Oulujoen levyinen merialue oli kaunista katseltavaa ja väylän molemmin puolin oli ripoltetu kesämökkejä trimmattuine piha-alueineen. Näimme myös parit lammaslaumat, joille oli ulkoistettu erään ranta-alueen puhtaanapito. Maisemien puolesta todella hieno reitti, mutta myöhäisestä kellonajasta, aiemmasta 12h purjehtimisesta , väsymyksestä ja kylmästä johtuen ajatukset alkoivat enemmänkin olla perillepääsyä toivovia.

Ai miten niin karikkoinen väylä?

GPS:n mukaan kepin toiselta puoleltakin olisi mahtunut näppärästi menemään. Emme uskoneet.

SSJ:n tukikohtaan Pietarsaaressa päästiin lopulta hieman puolen yön jälkeen ja askarteluiden jälkeen nukkumassa oltiin noin yhdeltä. Takana oli reilut 15 tuntia merellä oloa. SSJ:n satama oli pieni, mutta hyvinvarustettu. Pesutilat olivat todella siistit ja pihalle oli rakennettu jo regattateltta odottamaan juhlijoita. Sinilintu oli saapunut jo etukäteen melko täyteen satamaan ja Meta-Baronia ei näkynyt missään.

Kuuman suihkun jälkeen unta ei tarvinnut houkutella.

Pohjanlahden Regatta Pietarsaaressa

Tämän kesän pidempi reissu päätettiin tehdä Pietarsaareen Pohjanlahden Regattaan. Samalla paikallinen seura SSJ viettää 120-vuotisjuhliaan. Kolmipäiväiset kisat järjestetään samaan aikaan Jaakon päivien aikaan, jolloin kaupungissa on koko viikon ajan erilaista kyldyyriohjelmaa tarjolla.