Matkaan Raahesta

Lähdimme Raahen Terässatamasta vähän yli seitsemältä aamulla. Herätys oli ollut kuudelta, mikä oli virkistävä muutos aiemman illan tuulisuunnitelmaan perustuvaan kello kolmen herätykseen. Tuulet eivät olleet olennaisesti muuttuneet ja lounaisvirtaukset pitäisivät huolen siitä ettei matkanteko olisi liian mukavaa.

Matonpesijöitä aamuvarhaisella Raahessa.

Ajelimme koneella ulos Raahesta ja vastaan tuli Merivartioston partioalus ja sen hinauksessa ollut moottorivene. Mietiskelimme olimmeko nähneet samaisen aluksen Kraaselin vierasvenesatamassa edellisiltana. Kraaselin kohdalla päätimme nostaa purjeet. Ison köysiä selvittäessä huomasimme, että parduuna oli noussut edellispäivänä pois paikaltaan ja oli siis käyttökelvottomassa kunnossa. Samanlainen episodi nähtiin edellisvuonna Bottnia Eskaaderilla, jolloin nostimme kipparin mastoon korjaustöihin.

Hinaushommiksi meni.

Tänä vuonna päätimme kuitenkin toimia toisin ja nakkasimme 180 asteen suunnanmuutoksen ja palasimme takaisin RaaPS:n Venefanttiin huoltonosturille. Saimme satamasta nopeasti apua nosturin kanssa ja saimme käännettyä sen soppelisti sellaiseen asentoon, että gasti päästi kipuamaan 12 metrin korkeuteen parduunaa vääntämään. Parin vääntöliikkeen jälkeen parduuna upposi koloonsa ja lähdimme uudella yrityksellä jatkamaan matkaa vähän yli kahdeksan jälkeen.

Samalla todettiin eilisen isopurje-insidentin taustat; puomiliikki oli liian tiukalla purjetta nostettaessa ja parduunat puolestaan löysällä. Tästä johtuen latat olivat kaarella ja tarttuivat parduunaan kiinni - ja kun vinssillä vedettiin purje ylös, nosti isopurje parduunan paikaltaan. Eli opitut asiat; parduunat tiukalla ja puomiliikki löysällä (reivin jälkeen) isopurjetta nostettaessa. Parduunan paikaltaan nosto vaatii kuitenkin voimaa, joten jos iso ei tunnu nousevan on hyvä nostaa katsetta välillä ylöspäinkin.

Tuulet vaihtuivat välillä länsituuliksi ja pystyimme ajelemaan Kalajoen kohdalla hetken jopa spinaakkerilla. Tuulet kuitenkin ehtyivät kesken ja siirryimme hetkeksi koneajoon, jotta olisimme joskus perilläkin. Kokkolaa lähestyttiin taas purjeilla, kun tuuli kääntyi taas vastaiseksi luoteistuuleksi. Pudotimme genoan alas, ajelimme koneella Trullögrundin ohitse ja nostimme jibin ylös Kokkolaan menevällä väylällä - vaihteluna suotuisassa sivutuulessa.

Genoan kanssa värkkäämistä Kokkolan edustalla.

Kello alkoi Kokkolan kohdalla olemaan lähempänä seitsemää. Yhtenä majoitusvaihtoehtona oli jäädä Tankarin majakalle viettämään yötä, mutta kovasta ja epäsuotuisasta tuulensuunnasta johtuen päätimme jatkaa matkaa Kokkolasta suoraan Pietarsaareen saakka. Eli koukkaus Kokkolan edustalta ja kolmen metrin väylää kohti Pietarsaarta.

Yksi oikaisu matkalla tehtiin, nimittäin kuljimme loppumatkan matalaa ja kapeaa Sonamon väylää pitkin. Paikoittain Oulujoen levyinen merialue oli kaunista katseltavaa ja väylän molemmin puolin oli ripoltetu kesämökkejä trimmattuine piha-alueineen. Näimme myös parit lammaslaumat, joille oli ulkoistettu erään ranta-alueen puhtaanapito. Maisemien puolesta todella hieno reitti, mutta myöhäisestä kellonajasta, aiemmasta 12h purjehtimisesta , väsymyksestä ja kylmästä johtuen ajatukset alkoivat enemmänkin olla perillepääsyä toivovia.

Ai miten niin karikkoinen väylä?

GPS:n mukaan kepin toiselta puoleltakin olisi mahtunut näppärästi menemään. Emme uskoneet.

SSJ:n tukikohtaan Pietarsaaressa päästiin lopulta hieman puolen yön jälkeen ja askarteluiden jälkeen nukkumassa oltiin noin yhdeltä. Takana oli reilut 15 tuntia merellä oloa. SSJ:n satama oli pieni, mutta hyvinvarustettu. Pesutilat olivat todella siistit ja pihalle oli rakennettu jo regattateltta odottamaan juhlijoita. Sinilintu oli saapunut jo etukäteen melko täyteen satamaan ja Meta-Baronia ei näkynyt missään.

Kuuman suihkun jälkeen unta ei tarvinnut houkutella.

Etelää kohti

Regatalle lähdimme Oulusta yhdeksän aikaan maanantaiaamuna. Tavoitteena oli purjehtia niin pitkälle, kuin mahdollista. Muista tiedossa olevista Oulun kisaajista Sinilintu oli lähdössä iltapäivästä ja Meta-Baron illalla.

Ensimmäinen reittivalinta tehtiin, kun päätimme kiertää Hailuodon mantereen puolen väylää pitkin. Reitti ei kuulemma olisi muuten ongelmallinen, mutta pohjakasvillisuus väylällä ja sen lähistöllä voisi moottoriajossa koitua ongelmaksi. Yksi tällainen kasvustopaikka ylitettiinkin, mutta purjeet eivät kasvustoa matkaan ottaneet. Jos köynnökset potkuriin tarttuvat, oli ratkaisu kuulemma pakilla ajo, jolloin liaanit purkautuvat kierteellä pois.

Sunitan osalta reitti tulee nykysuunnitelmien mukaan menemään kiinni, sillä Hailuotoon suunnitellun pengertien siltaosuus on kaavailtu sen verran matalaksi että mastomme ei sen alitse tule menemään. Eli etelään mentäessä Hailuoto on kierrettävä Marjaniemen puolelta.

Tuulet olivat Hailuodon jälkeen jatkuvasti lounaasta, eli piikkivastaisia. Reivasimme purjeet kakkosreiviin ja keulalla oli käytössä jibi. Tällä yhdistelmällä luoviminen onnistui nätisti, joskin hitaasti. Genoa vaihdettiin nätisti lennosta uudella manööverillä, joka toivottavasti säästää tulevaisuuden kisoissa aikaa.

Tuulten tyyntyessä päätimme purkaa reivin pois ja vedimme ison purjeen takaisin ylös. Ratsastajien kanssa oli jotain ongelmaa ja iso ei tuntunut menevän loppuun asti. Uusintayrityksen jälkeen purje nousi ylös ja matka jatkui, mutta tapahtunut jäi kummastuttamaan mieliä - jotain oli tapahtunut totutusta poiketen, mutta mitä?

Raahen kohdalle saavuttiin kahdeksan aikoihin ja päätimme jäädä paikkakunnalle yöksi. Satamaksi valittiin Kraaselin sijaan keskusten läheisyydessä sijaitseva Terässatama, jossa riitti sijaa majatalossa. Siistissä satamassa oli tarjolla kympin hintaan wc, pesutilat ja sähköt. Saunankin olisi saanut kolmella eurolla nuppia kohden.

Raahen masuuni savuaa.

Joutsenperhe ilta-aterialla.

Terässatama. Vieraspaikat taustalla näkyvän Venefantin vierellä.

Ohjelmassa olleen päivällisen ja sukulaisvierailun jälkeen oli aika mennä nukkumaan. Forecan tuulikarttojen perusteella seuraavana päivänä olisi aamusta länsituulta, mikä sopisi meille vallan hyvin.

Punkrausta ja pikkuvikoja

Perjantain ja lauantain orjaustyömaratonin aikana irrotimme toisen sisäpuolen kattopaneeleista ja paikkasimme kaksi katossa ollutta vuotopaikkaa. Sprayhoodin kuomun kiinnitys sekä yksi kannen läpi menevistä ruuveista vuotivat ja vaihdoimme ne uusiin. Perään lykättiin sikaflexiä tiivisteeksi. Vakaasti uskoimme ja toivoimme, että tämä fiksaus korjaisi samalla vuotavan ikkunan tiivisteen (?), vaan väärässä olimme. Ikkunasta tuli jatkossa edelleen tippa-pari läpi. Ja siis vuotopaikasta ei ole mitään tietoa...

Aiemmin uskollisesti palvellut jääkaappi oli pihauttanut kaasut ulos tai jollain muulla tapaa lamauttanut itsensä. Huoltomiestä edullisemmaksi tuli vaihtaa jääkaappi kompuroineen uudeksi ja näin myös tehtiin. Kuten kaikissa veneeseen liittyvissä huoltotöissä, pienikin työ vie yleensä useita tunteja aikaa. Niin nytkin. Mutta 8h asennuksen jälkeen 2 x A4-pituinen asennusohje oli läpikäyty ja jääkaappi hyrähti käyntiin. Kolme eläköönhuutoa kylmälle oluelle ja aamujugurtille!

Kolmas olennainen korjauskohde oli vaihtaa plotterin paikkaa kompassijalustan läheisyydessä. Mittausten, porausten ja asennusten jälkeen plotterin jalus tarjosi paremman säätövaran ja kippari pystyykin nyt katsomaan reittiä jopa luovilla noustessa!

Sunnuntaina punkrattiin urakalla ja veneeseen tankattiin tuoretta vettä ja polttoainetta. Samalla ruokavarannot täydennettiin ja muutenkin varustus tarkastettiin matkaa varten läpi. Uusi varajärjestelmä navigointia varten testattiin ja todettiin toimivaksi. Viime vuotinen sirkus NMEA-signaalin saamiseksi onnistui olennaisesti helpommin oikeilla osilla ja hennon muistijäljen tukemana.

Eli jos haluat saada vanhemman mallisesta plotterista NMEA-signaalin ulos, tarvit mahdollisesti konvertterin, joka muuttaa RS242-johdon USB-johdoksi. Data ei tule ainakaan Garminin vanhemmissa malleissa USB-porttia pitkin suoraan. Windows-koneilla USB-portti pitää konfiguroida siten, että se vastaa oikeaa COM-porttia myös navigointisoftan päässä. Eli meidän tapauksessa laitoimme sen simuloimaan COM2-porttia, joka oli koneella vapaana. Sama tapaus oli viime vuonna SeaClear II:n kanssa. Ihan täydellisesti yhdistelmää ei vielä saatu toimimaan ja arvoitukseksi jäi, kommunikoivatko plotteri ja navigointisofta molempiin suuntiin ts. onko reittien up-/download mahdollisia. Periaatteessa kait kyllä.

Mutta muuten vene alkaisi olla lähtövalmiina ja merkittävimmät viat on paikannettu ja korjattu.

Pohjanlahden Regatta Pietarsaaressa

Tämän kesän pidempi reissu päätettiin tehdä Pietarsaareen Pohjanlahden Regattaan. Samalla paikallinen seura SSJ viettää 120-vuotisjuhliaan. Kolmipäiväiset kisat järjestetään samaan aikaan Jaakon päivien aikaan, jolloin kaupungissa on koko viikon ajan erilaista kyldyyriohjelmaa tarjolla.

Rauhallisempi tiistaikisa

Kisakausi on ikään kuin tauolla, joten hieman toistavasti tulee näitä tiistaikisajuttuja. Seuraava merkittävä reissu taitaa olla Pohjanlahden Regatta ja siihen on vielä pari viikkoa aikaa. Oulussa kisakausi käynnistyy toden teolla vasta elokuussa.

Mutta tiistiksiin lähdettiin taas. Kaikki tarpeellinen oli jälleen koossa - miehistö, vene ja kanssakilpailijoita. Toki yksi oli joukosta poissa – nimittäin tuuli. Starttiin kelluttiin virran mukana ja aurinko paistoi suoralta taivaalta. Hikipisarat kirposivat otsalle ja gastin mieli janosi vilvoiketta. Mutta sitähän oli tarjolla ympärillä!

Tiistaikisa muuttui sitten uimakisaksi.

Plumps.

Sinilinnussa näytti olevan paremmat eväät, joten gasti suunnitteli loikkausta. Houkuttelimme takaisin lupauksilla korotetusta rommiannoksesta.

Pulputi puli.

Norpat meressä. Heijastuksessa kuuluisa porkkanapurje.

Meta-Baron lipui vierellä ja jopa ohi. Purjeiden väri enteili illan futisottelua.

Tuuli yltyi hieman ja jaksoimme lopulta yrittää kolmikulmalle saakka. Siitäpä sitten käännyttiin takaisin ja lähdettiin katsomaan illan futiskisoja. Hyvä Hollanti!

Tiistaikisailua jälleen

Sunita lähti laiturista lämpimässä kesäsäässä kohti tiistaikisoja. Vakikisamiehityksen lisäksi mukana oli ensimmäistä kertaa Sunitan mukana Katri. Alun epäilykset tuulettomasta ja sateisesta säästä haihtuivat, kun vene irtosi rannasta; sää oli lämmin ja kesäisiä sadepilviä ei näkynyt mailla halmeilla.

Tiistiksessä oli tällä erää laskettuna 14 venekuntaa omamme mukaan lukien. Ensimmäinen legi oli spinutaivalta Kolmikulmalle ja keulagastin sähläyksen ansiosta nostimme pienemmän MyWay-spinaakkerimme ylös. Spinaakkeri veti erinomaisesti, mutta isommalla spinulla olisi varmaan irronnut myös kisavoitto. Kolmikulmalta Toppilan portille purjehdittiin sivutuulessa ja siinäpä ei ollut kanssakilpailijoilla nokan koputtamista, vaan kisaajat tulivat perä edellä vastaan.

Loppukirissä maalia kohti jäi taakse paikalla olleiden kisaveneiden kovin kärki ja Sunita irrotti itselleen kakkossijan. Tiistisvoiton otti Kiviniemestä paikalle saapunut Nora. Onnea heille!

Teknisesti kisa oli hyvä suoritus ja purjeiden vaihdot ja käännökset sujuivat rutiinilla. Spinujiippi ei tosin vieläkään lähtenyt heittämällä, sillä spinun säätäminen ilman puomia tuotti tuskaa ja keulavantin halailua. Kokonaisuutena täyden kympin reissu!

Tiistaipurjehduksia ja keskiyön aurinkoa

Kausi 2010 alkoi Sunitan osalta perinteisillä tiistaipurjehduksilla. Kolmet ensimmäiset tiistikset on vedetty läpi ja viimeistä lukuunottamatta menestys on ollut keskikastia. Kisat ovat menneet harjoittelun merkeissä, erityisesti spinujiippi on tuottanut tuskaa. Ongelmana on käytännössä se, että saamme kyllä oikeaoppisesti toteutettua tarvittavat niksit, mutta aikaa vain tuhraantuu liikaa rutiineja hakiessa.

Tuoreimmassa tiistaikisassa lohkesi kakkossija, vaikka tietystihän kyseessä on vain "leikkimielinen" kisaharjoittelu... oli mukana Sinilinnun kippari Kari ja tietysti näytösluonteisesti saimme pikkuspinaakkerin vetäistyä tissiliiveille noston yhteydessä. Muut kisaajat eivät kuitenkaan spinaakkereita jostain syystä käyttäneet, joten taktinen harmi ko. tempauksesta jäi vähäiseksi. No tietysti kisavoitto tällä tempulla mahdollisesti menetettiin, mutta ei tapaus ei aiheuttanut kummempia vaurioita varusteille eikä miehistölle. Tiistiksen voitti vanha veneemme S/Y Astrid – onnea heille!

Kauden ensimmäinen varsinainen kisa oli OPS:n järjestämä Keskiyön auringon purjehdus. Sählinkien ansiosta myöhästyimme klo 13.00 kisastartista muutamalla minuutilla ja lähtöviivan ylitettyämme kanssakilpailijoideme spinaakkerit pullottivat iloisesti edessämme. Keskiyöhän oli viime vuoden kokemusten perusteella traumaattinen kisa, kun menetimme johtoaseman harmillisella navigointivirheellä kierrettymme väärän merkin...

Ensimmäinen legi Löyhän mutkaan oli puhdasta spinaakkeriajoa. Yksi vahinkojiippi saatiin aikaiseksi, kun tuuli haukkasi vähän turhan ahnaasti spinuamme. Spinujiippeihin tuhraantui taas aikaa ja kakkoslyssin veneet kulkivat kiusallisesti rinta rinnan kanssamme. Toisaalta saimme kuitenkin kursittua eroa kasaan edessämme kulkeneisiin Bohemiaan, Sinilintuun ja Jahweliin. Mukana oli muuten kisaneitsyyttään menettämässä uusi gastimme Sami!

Löyhän mutkassa pudotimme spinaakkerin alas ja etenimme sivutuulessa (?) Löyhän läpi. Tarkat tapahtumat jäivät kirjoittajalta vähän auki, sillä olin pussittamassa spinaakkeria uutta koitosta varten. Kuitenkin Löyhän kohdalla saimme kakkoslyssin veneet karkoitettua kannoiltamme ja myös Jahweli jäi selkeästi taakse. Jostain syystä Jahweli ei paljoa spinaakkeria käytä, mikä ei voi olla vaikuttamatta kisamenestykseen. Bohemia ja Sinilintu karkasivat jälleen, joten mitenkään täydellisesti tämä em. osuus ei todellakaan mennyt.

Viivyttelimme hetken aikaa spinaakkerin noston kanssa, mutta kun spinu saatiin taas ylös niin Seagull jäi taakse ja takaa-ajo alkoi. Saimme Sinilintua ja Bohemiaa jonkin verran kiinni, mutta etäisyys edellä menevään Bohemiaan vaikutti liian suurelta. Kolmas spinutaival sujui lähes ongelmitta, mutta jouduimme tekemään kehnon viime hetken korjausliikkeen jotta saimme kierrettyä kisareitillä olleen länsiviitan oikein. Oletamme ainakin, että se piti kiertää. Tässä kohti Sinilintu karkasi taas meiltä, vaikka olimme lupaavasti sitä kiinni saaneet.

Röytän maaliviivalle vievä väylä oli tiukkaa nousua ja puomi nuoli viittoja. Törähdys möljältä kertoi maaliin saapumisesta ja oma arviomme oli siinä vaiheessa, että kolmatta sijaa olisi tarjolla. Kisa meni kokonaisuutena "minimimiehistöllä" hyvin ja kaikki suoritteet sujuivat periaatteessa kelvollisesti. Nopeudessa ja virhekorjauksessa oli toki parantamisen varaa rutkastikin.

Röytän satamassa ruokittiin sääsket ja tehtiin pakolliset täydennykset sekä tyhjennykset ja lähdettiin takaisin Oulua kohti. Tuuliolosuhteet muuttuivat hetken rauhan jälkeen puuskittaisiksi ja Sudenväylän jälkeen vaihdoimme menon peltipurjeisiin. Perillä Oulussa n. 23.00 ja siitäpä sitten ehti vielä katselemaan hetkeksi kuninkaallista kakunleikkuuta ruotsalaiseen malliin.

Lopputuloksena Keskiyön auringon purjehduksesta oli kakkossija Sinilinnun voittaessa. Purjehdusaika oli Sunitalla 3h 33 min ja 17 sekuntia.

Räntä Race lyhyesti

Räntä Race voitaisiin tiivistää seuraavasti - lyhyestä virsi kaunis. Erittäin kovan ja puuskittaisen tuulen vuoksi kilpailijat luopuivat yksi kerrallaan leikistä viimeistään Löyhän mutkan kohdalla. Näin tapahtui myös Sunitan kohdalla, kun arvioimme kalustovaurioiden riskin liian suureksi purjeiden hakatessa miten sattuu. Muutama kisaaja jatkoi sinnillä Röyttään asti, en nyt tosin muista saatiinko edes virallisia tuloksia.

Perinteiset Valon juhlat vietettiin sitten Pikkupookissa hyvässä seurassa ja tunnelmassa. Kisa oli viimeisiä Sunitan retkiä vuonna 2009 ja vene nostettiin talvitelakointia varten ylös. Pesun ja moottorin talvihuollon jälkeen vene oli valmis pressutettavaksi ja kausi oli paketissa.

Räntä Race!

Oululaisen purjehduskilpailukauden päättävä Räntä Race kisataan huomenna. Räntää tuskin on tiedossa, mutta sen sijaan "leikkihenkinen" kisa reippaassa tuulessa. Ja illalla seuran majalla kuuma sauna ja kovat jälkipelit sekä perinteikkäät Valon juhlat.

Viime vuonna kisa oli broachauksen juhlaa kovassa tuulessa, nähtäväksi jää mitä tänä vuonna tapahtuu. Kenen spinaakkeri löytyy keulavantin ympäriltä ja kenen merestä?

Kisaa voi taas seurata netistä reaaliaikaisesti gps-mokkuloiden suosiollisella avustuksella. Kisa alkaa siis lauantaina klo 11.00 Oulun edustalta ja päättyy Iin Röyttään toivottavasti muutamaa tuntia myöhemmin.

Kisaa voi siis seurata gpsseuranta.netistä ja Sunitaa pitää sitten kannustaa!

Edea Ocean Race

Edea Ocean Race (ex Matala Ocean Race) purjehdittiin hyvässä tuulessa tiistaipurjehduksen rataa noudattaen. Purjevalintana oli tuulen vuoksi pieni itseskuuttaava fokka, joka sai Sunitan sivutuulella suorastaan lentoon. Huiput kävivät yli kymmenessä solmussa!

Kolmikulmalle saavuttiin Busybodyn perässä ja kääntömerkin jälkeen ei spinaakkereita näkynyt LYS-2 ja LYS-3 -veneillä kovasta ja osin puuskittaisesta tuulesta johtuen. Yksi hai kokeili, mutta havaitsi homman epätoivoiseksi. Kisaan osallistui lopulta 59 venekuntaa, joten Oulun edustalla oli hetkellisesti suorastaan ruuhkaa. Havereiltaan ei vältytty, kun kaksi venettä kolaroi sillä seurauksella, että toisesta katkesi masto. Muutenkin pientä kisavahinkoa oli nähtävissä mm. revennyt isopurje.

Luoviosuus Toppilan porteilta maaliin ei sitten mennytkään kovin rapoisasti ja sijoitus oli lopulta kymmenes. Tulokset menivät sekuntipeliksi, mutta yhtä kaikki - nopeammin olisi silti pitänyt mennä. Purjevalinta herätti keskustelua jälkikäteen epäonnistuneen luovivaiheen vuoksi. Loistavan sivutuuliosuuden jälkeen penkin alle mennyt luoviosuus oli kokonaisuudessaan harmillinen juttu.

Iltapäivän ja illan tilaisuus oli uudistunut ja lohta sai tällä kertaa Kiikelissä olleesta teltasta punkun kera. Taustabändiäkin oli nostettu lavalle ja illan palkintojenjaossa oli jo teltta täynnä ja tunnelma katossa.

Keulagastille keikka oli varsin rento, mitä nyt piti välillä istuskelupaikkaa vaihtaa. Muutama kuva ilmestyy tänne myöhemmin.